Digitalisaation myötä yhä useammalla toimijalla on mahdollisuus käydä kauppaa ympäri maail­maa ja samalla kätevästi järjestellä tulostaan – ja sitä kautta myös verotustaan. Eurooppalaiset maat yleisesti ja erityisesti pohjoismaiset hyvinvointiyhteiskunnat jäävät tässä verotuksen minimointikisassa häviäjän rooliin.

EU on vuosia taistellut sen puolesta, että monikansalliset digiyritykset saataisiin maksamaan oma osuutensa hyvinvointiyhteiskuntien rahoituksesta. Moni oikean laidan toimija on julistanut taistelun toivottomaksi OECD:n vetämissä neuvotteluissa lokakuussa saavutettu 136 maan minimiverosopu kuitenkin osoittaa, että sinnikkyydellä, johdonmukaisuudella ja kärsivällisyydellä voidaan saada tuloksia aikaan.

EU:n päättäväisyyden lisäksi muutokseen tarvittiin Yhdysvaltain presidentin vaihtuminen ja demokraattien paluu hallitsemaan Valkoista taloa ja kongressia. Yhdysvaltain presidentti Joe Bidenin ilmoitus kansainvälisen minimiverokannan hyväksymisestä siirsivät kertaheitolla ison vuoren kansainvälisen sovun tieltä.

OECD:n vetämissä neuvotteluissa saavutettu yhteisymmärrys on historiallinen. Nyt ratkaisu koskee 750 miljoonan dollarin liikevaihdon yrityksiä – siis juuri niitä Amazonin tapaisia monikansallisia jättejä, jotka ovat onnistuneet välttämään verotuksen Euroopassa käytännössä kokonaan. Sopimuksessa on kaksi osaa: ensimmäisessä osassa ratkaistaan, miten yrityksen tulosta voidaan verottaa eri maissa ja toisessa osassa määritellään 15 prosentin minimiverokanta.

Jatkossa jättiyritysten tuloksesta osa verotetaan palvelujen ja tuotteiden käyttömaissa. Uusi sääntö rajoittaa huomattavasti mahdollisuuksia järjestellä tulosta piilotettavaksi alhaisen tai olemattoman yritysverotuksen maihin.

OECD arvioi, että nyt saavutettu yritysverosopu kasvattaisi maailmanlaajuisesti yritysverotuottoja 130 miljardilla eurolla vuodessa. Nuo rahat ovat enemmän kuin tarpeen niin kehittyneiden maiden kuin kehitysmaidenkin valtiontalouksissa.

Suomessa ennustettu verotuotto on noin 166-223 miljoonaa euroa. Yritysveroratkaisut ovat esimerkki asioista, joissa Suomikin kipeästi tarvitsee isompia hartioita. Kansainvälisen pääoman liikkeisiin vaikuttamiseen eivät Suomen voimavarat riitä. Euroopan unionin lihaksilla jälkeä alkaa jo syntyä.