Laulukykyjä työnantajapuolella tarvittiin, kun sodanjälkeisessä yhteiskunnallisessa ilmapiirissä isänmaallisten laulujen laulaminen kuului työnantajaillanviettojen ohjelmistoon. Sotakokemukset hallitsivatkin työmarkkinoiden sekä sisäpolitiikkaa että keskinäisiä suhteita mielenkiintoisella tavalla vuosikymmeniä. Erimielisyyksistä huolimatta kansakunta oli pidettävä koossa ja kommunismin vaaraa oli torjuttava kaikin keinoin: lauluilla ja työmarkkinasopimuksilla.

Kantapään kautta

Lasse Laatunen ja Arto Nieminen piirtävät tarkkanäköistä ja ilmeisen rehellistä kuvaa työmarkkinoiden sopimustoiminnasta ja yhteiskunnallisesta vaikutusvallasta yli kolmen vuosikymmenen aikana. Kun sosiaaliturvaa ja työlainsäädäntöä kehitettiin ja tulosopimuksia tehtiin, politiikan ymmärtämisellä oli iso merkitys. Politiikan ja työmarkkinoiden rajapinnat Lasse Laatunen oppi kantapään kautta Harri Holkerin sinipunahallituksen aikana 1980-luvun lopulla.

Parlamentarismin olemusta ei paljoa pohdittu, kun työnantajat toimitusjohtaja Pentti Somerton johdolla suuttuivat. Pelko nimittäin oli, että hallituksen päätökset voisivat olla juuri työnantajille kiusallisia.

Työnantajien herkeämätön Holkerin hallituksen arvostelu kaivoi maata erityisesti kokoomuksen jalkojen alta. Keskusta taas hyödynsi oppositiossa työnantajien tyytymättömyyttä täysimääräisesti.

Viisari värähti Ahon porvarihallituksen myötä uuteen asentoon. Nyt työnantajat olivat niskan päällä ja työelämän lainsäädäntöä kirjoitettiin Ilkka Kanervan johdolla ja Lasse Laatusen tahtipuikolla. Palkansaajajärjestöt pysäyttivät Ahon hallituksen työttömyysturvan ja työlakien heikennykset kolme kertaa yleislakkouhalla.

Työmarkkinoiden uusi malli, jossa työnantajat ovat kieltäneet keskusjärjestöltään kaiken sopimisen, ei Laatusta innosta. Arvatenkin hänellä on mielessään, mitä tapahtuu sosialidemokraattien palatessa seuraavan kerran hallitukseen.

”Maata rakennetaan sopimalla”

Lasse Laatunen on ollut urallaan ja elämäntyössään poikkeuksellisen aikaansaava. Hän ei ole kuulunut niihin, jotka haluavat eturiviin – on riittänyt, että asiat etenevät. Pysyminen pitkään kulisseissa antoi vaikuttamiselle etuja.

Laatusen ja Lauri Ihalaisen työtoveruus ja asteittain syntynyt ystävyys kulkevat kirjassa yhtenä punaisena lankana. Molemmat hoitivat jäsentensä asioita ja molemmilla oli kyky laittaa yhtäläisyydet eroavuuksien edelle. ”Maata rakennetaan sopimalla”, sopii molempien miesten vaakunan tekstiksi tänäänkin.

Kaikki olivat Lassen kavereita ja hänen kaveruudestaan palkansaajapuolella suorastaan kilpailtiin, kuten SAK:n tuon ajan pääekonomisti Pertti Parmanne kirjassa kertoo.

Ihmissuhteissaan Laatunen on ennakkoluuloton. Hän tunnistaa lahjakkuuksia puoluekantaan ja tehtävään katsomatta. Laatusen äly, vaatimattomuus ja tarkkanäköisyys yhdistyneenä huumorintajuun tekevät jokaiseen keskustelukumppaniin vaikutuksen. (Laatunen ystävystyi myös työmarkkinoiden ulkopuolisten kanssa: Ryhmäteatterin yhteiskuntakriittinen ohjaaja-käsikirjoittaja Susanna Kuparinenkin pääsee nauttimaan Lassen viehätysvoimasta, kun Itä-Helsingin syrjäytyneitä nuoria pitää pelastaa.

Työeläkkeissä Laatusen kädenjälki näkyi pisimpään. Palkansaajan tel-maksua hän oli sopimassa yhdessä SAK:n silloisen sosiaalipoliittisen sihteerin Markku Hyvärisen kanssa. Tel-maksulla oli laajat ja pitkäaikaiset vaikutukset palkansaajapuolen ajatteluun, kuten kirjassa kerrotaan.

Työeläkkeiden uudistamisessa Laatunen ja työmarkkinajärjestöt tekivät suuren työn. Päätösten vastuullisuutta ja työeläkkeiden kestävyydestä huolehtimista ei tänään kukaan voi kiistää. Kuuluisan Puron ryhmän synty ja toiminta hahmottuvat kirjassa hyvin. Jälkeenpäin voi kysyä, onnistuiko Laatunen tel-asioissa liiankin hyvin, kun tel-maksun korotukset jäivät tekemättä 2000-luvun alun hyvinä vuosina.

Tilaisuuksien hyödyntäjä

Kaikki pitivät Lasse Laatusta kokoomuslaisena, jopa niin pitkälle, että Ilkka Kanerva kertoo miettineensä häntä kokoomuksen puoluesihteeriksi 1991. Laatusen toimintaa ohjasi kuitenkin enemmän työnantaja-aate kuin kokoomuslaisuus, joten siirto politiikkaan jäi näkemättä.

Mielenkiintoista tosin on, että ennen Laatusta myös toista nousevaa työmarkkinavaikuttajaa, Lauri Ihalaista, houkuteltiin vastaavalla tavalla SDP:n puoluesihteeriksi 1987.

Kokoomuslaisena Laatusta piti Harri Holkerikin, joka kirjassa kerrotun mukaan halusi erottaa miehen kokoomuksesta hallituksen ja työnantajien välisen mittelön huippukohdissa. Erottaminen estyi, kun osoittautui, ettei miehellä ollut sen paremmin kokoomuksen kuin minkään muunkaan puolueen jäsenkirjaa.

Laatunen oli työssään erinomainen tilaisuuksien hyödyntäjä. Hänen paras ja työnantajille arvokkain ratkaisunsa oli työnantajan Kela-maksun poistaminen. Laatunen tapasi valtiosihteeri Raimo Sailaksen ja perusteli hänelle, miksi juuri nyt pitäisi tästä maksusta päästä eroon. Pari päivää myöhemmin valtiovarainministeri Katainen kertoi poistosta Helsingin Sanomien haastattelussa.

Valtiovarainministeriössä oli niin kiire Laatusen idean läpiviennissä, ettei kukaan muistanut kertoa asiasta pääministeri Vanhaselle tai asiasta vastanneelle sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälälle. Julkinen lupaus oli kuitenkin lunastettava ja niin työnantajat saivat Laatusen kätilöimän miljardin euron verohelpotuksen. Hyvitykseksi keskusta sai takuueläkkeen.

Laatunen hahmotti varhaisessa vaiheessa julkisuuden merkityksen. Oikein ajoitetut uutisjutut, haastattelut ja vuodotkin veivät neuvotteluita eteenpäin.

Laatusen kanssa vaikutusvallassa ja verkostoissa työväenliikkeen puolella kilpailee vain yksi nimi: Tradekan hallituksen nykyinen puheenjohtaja Markku Hyvärinen. Historiankirjoitus tasapainottuisi, jos joku onnistuisi puhumaan hänet ympäri kirjoittamaan muistelmansa.

Laatusen elämäntyö ei pelkisty yhteen sanaan. Hän on ollut konsensuksen ja sopimisen takuumies – myös aatteen, työnantaja-aatteen, väsymätön asiamies. Hänen olisi aikoinaan kannattanut sopia provisiopalkasta, sillä hänen kaudellaan tehtiin enimmäkseen työnantajan kuluja vähentäviä ratkaisuja. Promillenkin osuudella hän olisi nyt hyvin rikas mies.

Arto Nieminen on kirjoittanut Laatusesta helppolukuisen kirjan. Jos haluaa ymmärtää menneiden vuosikymmenten työmarkkinaratkaisuja ja sosiaalipolitiikkaa, on kirjan lukeminen välttämättömyys.

Eero Heinäluoma

KIRJA:
Lasse Laatunen–Arto Nieminen:
Kolmikannan kulisseissa – Lasse Laatusen neljä vuosikymmentä työmarkkinapolitiikassa
Art House 2017