– Martti Ahtisaari oli hyvä ihminen. Hän tiesi, että ihmiselämä on yhtä aikaa hauras ja kaunis, yhtä aikaa haavoittuvainen ja eheä. Ahtisaari oli realisti, hän tiesi, että maailmassa on paljon pahuutta. Mutta hän oli myös optimisti, joka luotti siihen, että maailmassa on hyvyyttä ja että sitä on kaikin keinoin edistettävä, Huovinen sanoi.

Huovinen totesi, että Suomessa Ahtisaari tunnetaan siitä, että hänet tunnetaan maailmalla.

– Maailma oli hänen työkenttänsä mutta ihmiset olivat hänen mielessään. Hän ajatteli globaalisti, mutta toimi paikallisesti. Ihmisiä ei voi rakastaa vain periaatteessa. Rakastaa voi niitä, joiden kasvot tietää, tuntee ja muista. Ihmisyys ei ollut Ahtisaarelle teoreettista vaan käytännöllistä ja konkreettista. Monet meistä jaksavat vastata hyvään hyvällä, mutta jaksammeko me vastata hyvällä myös pahaan.

– Vastaus tuli nopeasti ja epäilemättä vain kahdella sanalla: ”Karjalaisuus ja Eeva”.

– Nyt on pitkä ja onnellinen avioliitto tullut maallisen tiensä päähän. Vaikka Martti oli paljon matkoilla, hänen omin paikkansa ja turvansa oli yhteinen koti. Yhdessä hänen kanssaan te Eeva ja Marko muodostitte kolmikon, jossa jokainen tuki toista aina kuoleman porteille asti. Uskon, että meidän kaikkien ajatuksemme ja rukouksemme ovat tänään teidän kanssanne, Huovinen sanoi Ahtisaaren leskelle Eeva Ahtisaarelle ja pojalle Marko Ahtisaarelle.

Eero Huovisen puhe

Kunnioitetut ja rakkaat Eeva ja Marko Ahtisaari. Hyvä Martti Ahtisaaren ystävät, läheiset ja työtoverit. Olemme kokoontuneet saattamaan Martti Ahtisaaren haudan lepoon. Pyhässä kasteessa hänet on liitetty Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen. Nyt me luotamme Jumalan sanan lupauksiin: ”Kristus on kuollut puolestamme, jotta saisimme elää yhdessä hänen kanssaan.”

Rukous

Psalmi

Rakas saattoväki. Martti Ahtisaari oli hyvä ihminen. Martti Ahtisaari oli hyvä ihminen. Hän tiesi, että ihmiselämä on yhtä aikaa hauras ja kaunis, yhtä aikaa haavoittuvainen ja eheä. Ahtisaari oli realisti, hän tiesi, että maailmassa on paljon pahuutta. Mutta hän oli myös optimisti, joka luotti siihen, että maailmassa on hyvyyttä ja että sitä on kaikin keinoin edistettävä. Martti Ahtisaari katsoi elämää ja maailmaa avoimin silmin. Hän ymmärsi, miten paljon ihmiskunta on joutunut kärsimään. Ihminen ei ole kyennyt toteuttamaan sitä, mitä varten hänet on luotu. Jumala on luonut maailman hyväksi, mutta ihminen on rikkonut sen. Karjalasta evakkoon lähtenyt poika oli vielä pieni, mutta taju pakolaisuudesta kulki Martti Ahtisaaren mukana koko hänen elämänsä ajan. Ihmisyyden tragediaa hän joutui kohtaamaan monessa maanosassa. Jos ihmisyys oli jossain koetteilla, Ahtisaari tunsi velvollisuudekseen tehdä sen, mitä ihminen voi tehdä toisen hyväksi. Matkat kriisialueille eivät olleet poliittista uteliaisuutta eivätkä oman vaikuttavuuden korostamista vaan halua auttaa. Ihminen etsiytyi ihmisen luokse ja juuri ihmisyys oli se syy, joka sytytti Martti Ahtisaaressa palon rauhan työhön. Rauhaa on edistettävä, jotta ihmiset voisivat elää hyvää elämää. Jotta rauha voisi toteutua, sen tulee perustua kunnioitukselle. Jotta rauha voisi kestää, sen tulee olla oikeudenmukainen. Jotta rauhasta tulisi totta, sen tulee koskea kaikkia ihmisiä. Hyvää elämää ei voi elää yksin.

Suomessa Ahtisaari tunnetaan siitä, että hänet tunnetaan maailmalla. Maailma oli hänen työkenttänsä mutta ihmiset olivat hänen mielessään. Hän ajatteli globaalisti, mutta toimi paikallisesti. Ihmisiä ei voi rakastaa vain periaatteessa. Rakastaa voi niitä, joiden kasvot tietää, tuntee ja muista. Ihmisyys ei ollut Ahtisaarelle teoreettista vaan käytännöllistä ja konkreettista. Monet meistä jaksavat vastata hyvään hyvällä, mutta jaksammeko me vastata hyvällä myös pahaan.

Lukuisat suomalaiset ovat vuosien aikana kokeneet Martti Ahtisaaren inhimillisyyden. Inhimillisyyden silloin, kun he ovat saaneet tavata hänet ja kun he ovat tulleet kuulluiksi. Ahtisaari ei paennut muodollisen arvovallan eikä aseman taakse. Hän osasi tulla lähelle ja etsiä yhteyttä. Kotimaan matkat eivät olleet esiintymismatkoja vaan kohtaamismatkoja, maakunnissa, vaikkapa Varpaisjärvellä tai Lapinlahdella muistetaan vieläkin se luonteva tapa, jolla hän lähestyi pitäjän asukkaita ja rohkaisi heitä pääsemään yli lamaantumisen tunnelmista. Muutama vuosi sitten sain tilaisuuden kysyä Martti Ahtisaarelta, mikä on hänen salaisuutensa. Vastaus tuli nopeasti ja epäilemättä vain kahdella sanalla: ”Karjalaisuus ja Eeva”. Nyt on pitkä ja onnellinen avioliitto tullut maallisen tiensä päähän. Vaikka Martti oli paljon matkoilla, hänen omin paikkansa ja turvansa oli yhteinen koti. Yhdessä hänen kanssaan te Eeva ja Marko muodostitte kolmikon, jossa jokainen tuki toista aina kuoleman porteille asti. Uskon, että meidän kaikkien ajatuksemme ja rukouksemme ovat tänään teidän kanssanne.

Martti Ahtisaaren näkemys kaikkien luovuttamattomasta ihmisarvosta perustui paitsi hänen luonteeseensa myös siihen, että hän piti jokaista ihmistä Jumalan luomana. Jos Jumala on luonut ihmisen omaksi kuvakseen, silloin on kaikkia kunnioitettava. Jos Jumala on luonut maailman hyväksi ja kauniiksi, silloin tämän maailman hyväksi on jokaisen tehtävä työtä. Kun me katselemme psalmin tavoin luomakunnan suuruutta, joudumme kysymään, mikä arvo on pienellä ihmisellä. Psalmin laulajan huudahdukset ovat totta: ”Mikä on ihminen!” ”Mikä on ihmislapsi!” Ja kuitenkin sinä Jumala, sinä Jumala, sinä muistat ihmistä ja pidät hänestä huolen. Kun me siis kohtaamme toisen ihmisen, muistakaamme, miten korkean arvon Jumala on jokaiselle ihmiselle antanut. Hyvyys on pohjimmiltaan lahjaa, saatua, perittyä, vastaanotettua, meidän ulkopuoleltamme annettua. Viime kädessä hyvyys ei ole ihmisen vallassa eikä hallinnassa. Samalla kun me kunnioitamme Martti Ahtisaarta ja hänen osaamistaan, samalla me uskomme, että hän oli saanut lahjansa Jumalalta, kaiken hyvyyden lähteeltä. Martti Ahtisaari tiesi hyvin, että uutterimmankin ihmisen työ jää kesken. Vaikka hän sanoi, että kaikki kriisit voidaan ratkaista, jos vain tahtoa on, hän ymmärsi, että tämä jää liian usein vain tavoitteeksi. Tahtoa meillä voi olla, mutta onko meillä hyvää tahtoa. Tahtoa meillä voi olla, mutta johtaako tahto tekoihin. Päämäärää ei saa unohtaa, ei edes silloin, kun siihen ei ylletä. Se virsi, jonka me pian laulamme, on kirjoitettu toisen maailmansodan tuhojen keskellä. Silti ja siitä huolimatta se alkaa levollisilla ja rauhallisilla sanoilla: Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan olemme kaikki hiljaa kätketyt. Me saamme luottaa uskolliseen Luojaan, yhdessä käydä uuteen aikaan nyt.”

Hyvä saattoväki. Kun me tänään olemme koolla tässä Helsingin tuomiokirkossa, me tunnemme kipeästi, että maailma taitaa olla vielä levottomampi kuin silloin, kun Martti Ahtisaari kamppaili rauhan hyväksi. Älkäämme kuitenkaan vaipuko epätoivoon, vaan säilyttäkäämme se sama toivon henki, jolla Ahtisaari työskenteli. Ihmisen tulee tehdä kaikkensa, mutta Jumala antaa siunauksen. Uudenvuodenpuheittensa lopuksi Ahtisaari toivotti suomalaisille Jumalan siunausta. Olen varma, että hän pyysi tätä samaa siunausta myös itselleen. Tämän siunauksen ja kaikkivaltiaan Jumalan turviin me tänään jätämme Martti Ahtisaaren.