Jörn Donner (1933-2020) oli niin laaja-alainen kulttuurivaikuttaja, että hänen koko elämänsä ja elämäntyönsä mahduttaminen tunnin ja vartin kestävään dokumenttiin ei ole mahdollista. Niinpä Websterin elokuva painottuu kohteensa taiteilijauraa ajatellen tämän vaiheisiin nimenomaan filmimaailmassa. Kirjallinen tuotanto jätetään suosiolla sivuosaan.

Kuten elokuvan nimi antaa odottaa, sen yhdessä pääroolissa on myös yksityishenkilö Jörn Donner. Isä, puoliso, ystävä, rakastaja, verkostoituja, maailmankansalainen. Se maailma avautuu (säännöstellyin osin) Donnerin itse kuvailemana. Hän  kuitenkin toteaa, että tuon privaatin takana on toinen, vielä yksityisempi privaattialue, joka pysyy vain hänen oman päänsä sisällä.

Vaikka sairauden merkit ovat ulkoisesti nähtävissä, eivät ne Donnerin ajatteluun ja sen ulos välittämiseen vaikuta. ”Jörkka” on Websterin haastattelussa edelleen aika pitkälle oma itsensä. Haurastunut olemus tuo häneen tiettyä pehmeyttä, mutta kameran edessä hän on yhä terävä, poleeminen, ja omalla, tutun sarkastisella tavallaan hauska.

Nuoruuden vaellusvuosista lähdön kynnykselle

Websterin dokumentin haastattelurakenteen on suunnittellut Pirjo Honkasalo, joka käytti sen pohjana Donnerin aikoinaan Ingmar Bergmanille esittämiä kysymyksiä hänen tehdessään dokumenttia ruotsalaisohjaajasta.

Elokuva lähtee liikkeelle Jörnin nuoruuden vaellusvuosista Euroopassa, joiden tuloksena syntyi muun muassa 25-vuotiaana kirjoitettu Berliini-raportti, kirja tuhkasta nousevasta kaupungista. Donner tallensi matkojaan myös mustavalkokuviin, hänellä oli aina kamera laukaisuvalmiina. Hyvä niin, Websterin elokuvassa nuo hienot kuvat kulkevat kiehtovana virtana katsojan silmien eteen.

Elokuvallisen orientoitumisensa vankistamiseksi Donner änkeytyi matkoillaan myös mestareiden kuvauspaikoille, muun muassa Luchino Viscontin ja Michelangelo Antonionin filmiryhmät saivat osakseen uteliaan suomalaisnuorukaisen huomion.

Donnerin lisäksi muita haastateltuja ei Websterin elokuvassa livenä näy. He ovat läsnä ääninä dokumentaarisen kuva-aineiston taustalla. Vahvimman vaikutuksen tekee ehkä Harriet Andersson.

– Betydelsefullt, kiteyttää Donner tämän ihmissuhteensa ja työtoveruutensa.  Suora suomennos ”merkityksellinen” kuulostaa vähän lattealta tässä yhteydessä.

– Vive la differance oli meidän parisuhteessamme tärkeää, muotoilee Harriet Andersson kuvaten näin, että hän ja Jörn antoivat toisilleen suhteensa aikana myös tilaa ja rauhaa.

Donnerin eri liitoissa tai niiden ulkopuolella syntyneistä lapsista elokuvassa äänessä ovat pojat Daniel, Rafael ja Johan, kuka rakastavampana, kuka vähän katkerampana – mutta yhtä kaikki todistusvoimaisina ja dokumentille lisäarvoa tuovina. Sitä tuo myös pitkäaikaisin puoliso Bitte Westerlund, jonka kanssa Jörn eli elämänsä viimeiset 25 vuotta.

Merkityksellisistä sivuäänistä huolimatta Donnerin omat muistot ja kuvaukset elämänsä vaiheilta ovat elokuvan suola. Niin kuin vastaus kysymykseen, mistä on syntynyt se valtava ilmaisun tarve, joka kulki läpi hänen elämänsä: ”Brist på bättre”, ”paremman puutteessa” jotain oli touhuttava.

Perusrakenteeltaan yksinkertaisen mutta silti elementeillään rikkaan ja vaikuttavan dokumenttielokuvan finaaliosassa Donner tiivistää hyvin uraansa kirjoittajana, kun tulee puhe työskentelytapojen ja -välineiden muutoksesta tietotekniinkan astuttua mukaan kuvaan:

– Olen sanakäsityöläinen, kirjoituskoneen ääni oli minulle todiste siitä, että tuotan jotain – kirjaimia.

Sen lisäksi Jörn Donner tuotti paljon muutakin. Elokuvia, puheenaiheita, avauksia koko kulttuurikenttään… Niin, ja kävihän hän historian toistaiseksi ainoana suomalaisena pokkaamassa Oscar-pystin Ingmar Bergmanin Fanny ja Alexander -elokuvan tuottajana. Siitä hän ei Websterin dokumentissa tee isoa numeroa, eikä saavutuksistaan muutenkaan. Finlandia-palkintoa ei taideta edes mainita.

– Olen kiusallisen tietoinen, että loppu lähenee. Mutta elin monella tapaa hyvän elämän, hän sanoo  elokuvan lopussa, vain muutamaa kuukautta ennen kuolemaansa. Tuntuu, että hän lähti täältä sovussa itsensä kanssa.

Yle Teeman Donner-illassa 6.2. nähdään klo 20.00 alkavan John Websterin Donner – Privat -dokumentin lisäksi ohjelma Jörnin juhla  eli  illanvietto Jörn Donnerin tunteneiden ihmisten kanssa sekä illan päätteeksi Donnerin ohjaama elokuva Armi elää! klo 22.35.