Palkittu politiikan aikakauslehti
41€/4kk

Elokuva

Elokuva-arvio: Tien päällä kadotettua aikaa etsimässä

Sami Kuokkanen
Vanhat naiset hunningolla? Ei, vaan elossa. Leena Uotila, Saara Pakkasvirta ja Seela Sella tekevät selvää jälkeä Teräsleidit-elokuvan sisarustriona.

Elokuvateattereiden ensi-iltavuosi käynnistyy yhdellä kotimaisella uutuudella. Tuo kotimaisuus ei tosin viime vuonna ollut  myyntivalttina yhtä vahvaa valuuttaa kuin 2010-luvulla noin keskimäärin, sillä suomalaistekoisten elokuvien katsojamäärät tulivat  selvästi alas. Kunnon hitit puuttuivat – monina aikaisempina vuosina leveällä rintamalla rikotun 100 00o katsojan rajan ylitti viime vuonna vain neljä elokuvaa ja niistäkin kaksi aika niukasti.

Rolf Bamberg

Demokraatti

Pamela Tolan ohjaajataipaleen toisessa pitkässä elokuvassa voisi olla hitin aineksia. Saattaa kuitenkin olla, että Teräsleidit-elokuvan otollisin kohderyhmä ei ole omiaan katsojarekordien tavoitteluun. Ainakin, jos ajatellaan fakkiutuneesti, että tämä varsin mainio road movie ei tulisi tavoittamaan elokuvan suurkuluttajaryhmää eli nuoria, alle kolmekymppisiä katsojia.

Eipä siis ajatella ennakkoasenteellisesti. Teräsleideissä kun on katsottavaa kaikenikäisille ihan sieltä seitsemän alaikärajasta sataan. Elokuvan keskeisissä rooleissakin riittää ikähaitaria noin seitsemänkymmentä vuotta.

Lettupannulla päähän ja baanalle

Teräsleidien Tarinan ydinkolmikon muodostaa kuitenkin vähän varttuneempi sisaruskatras, jonka keski-ikä hipoo kahdeksaakymppiä. Trion nuorin on Inkeri, jonka 75-vuotispäiviä hänen läheisensä ovat kiivaasti järjestelemässä, ylläripohjalta, sillä Inkeri itse ei taitaisi juhlahässäkästä niin välittää. Elämää on kyllä nähtynä, mutta hän tuntee suurimman osan siitä lipuneen ohi avioliitossaan itsekeskeisen Tapio-siippansa kanssa. Niinpä Inkerin mitta tulee Tapiosta erään kerran täyteen, joten hän kalauttaa tätä valurautapannulla.

ELOKUVA
Teräsleidit
Ohjaus Pamela Tola
Pääosissa Leena Uotila, Saara Pakkasvirta, Seela Sella, Pirjo Lonka
2020, 93 min.
★★★☆☆

Tappo? Murha? Mikä hengenriisto hyvänsä, mutta vankilaa se Inkerille tietäisi. Käytännössä loppuelämäksi, vaikkei tuomio elinkautinen olisikaan.

Tuomioista tietää paljon Inkerin vanhempi sisko, teräväkielinen Raili, joka on tehnyt työuransa juristina. Hänen ennakointiensa herättelemenä Inkeri päättää karata tien päälle. Ei oikeastaan pako- vaan tutkimusmatkalle eli etsimään sitä kadonnutta aikaa, hukattua elämää, joka on elämättä jäänyt perheestä huolta pitäessä ja  muita arjen pakkopullia pyöritellessä.

Kolmanneksi lenkiksi rautarouvien reissulle ilmoittautuu sisko Sylvi, joka on joko vähän höpertymässä tai syntymähölmö, mutta täynnä energiaa, kun maantie kutsuu.

Tie vie kohti sisarusten kotitilaa Pohjois-Karjalassa. Matkan varrella bailataan nuorison kanssa tanssikapakassa, kyyditään liftareita ja pokaapa Sylvi erään nuoren kollinkin hotellihuoneeseensa.

Perillä Inkeri kohtaa elämäntapahipiksi ryhtyneen nuoruudenrakkautensa ja kaikki kauniit muistot. Vielä hetken hän saa hengittää vapaasti hetken ennen kuin linnakeikka kutsuu.

Samaan aikaan toisaalla Inkerin tytär Maija organisoi ädille yllätysjuhlia, mutta kun äiti on kadonnut ties minne, on Maijan lähdettävä perään perheineen ja koko juhlakattauksineen, johon kuuluu niin kuoroa, taikuria kuin järjetön määrä osin palaneita korvapuustejakin. Ja yllätysmonenttina se  kaiken pahan alku ja juuri…

Hurja triollinen näyttelijäkokemusta

Tolan ja Aleksi Bardyn käsikirjoituksessa on paljon viriiliä dialogia, joka vanhojen rouvien suuhun asetettuna muodostaa tietysti elokuvalle koomisen kivijalan. Onneksi Pamela Tolan ohjaus ei tukeudu vain tähän elementtiin, vaan perspektiivi laajenee. Säpäkän sanailun ja seikkailun rinnalla Teräsleidit  myös pohtii, mitä  yleisesti eli stereotyyppisesti käsitetään arvokkaalla vanhenemisella, ja kuinka kaukana se usein on siitä, mitä ”harmaat pantterit”/”seniorit”/”kolmatta ikää elävät” (kaikki kaiketi Inkerin inhoamia määritelmiä) myöhäisvuosiltaan odottavat.

Inkerin päsmäröivä tytär perheineen kuvautuu varsin kliseisenä ja saa kerronnassa turhankin paljon tilaa. Leidikolmikossa itsessään kun on ruutia kannattelemaan vaikka kolmistaan koko puolitoistatuntinen. Etenkin, kun sitä esittämään on saatu luja ja ainutlaatuinen kolmikko.

Leena Uotila, 72, Seela Sella, 83 ja Saara Pakkasvirta, 81, osoittavat todeksi, että joillekin näyttelijöille ikä on vain numero – vaikka tuo sanonta muuten hehkuttaa usein katteettomasti vanhenemisen iloa. Uotila tekee Inkerin roolin tyylikkäästi paisuttelematta,  Sella ja Pakkasvirta pääsevät sen sijaan tyypittelemään vapaammin käsin ja tekevät Railin ja Sylvin hahmoista hävyttömän tragikoomisia.

Vaikka pääosien esittäjissä katetta onkin, Teräsleidit on elokuvalle jotenkin löysä ja kliseinen nimi, joka vie ajatuksia harhaan: Tolan ohjaus ei näet ole mikään Thelma ja Louise -tyyppinen pakorymistely. Paljon enemmän se on lämminhenkinen komedia oikeudesta olla vanhanakin elossa.

Jaa tämä artikkeli

Kommentit

Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.

Sähköpostiosoitteesi

Toimituksen valinnat

Palkittu politiikan aikakauslehti
41€/4kk

Toimituksen valinta

Johannes Ijäs

Politiikka
6.3.2021
Rönnholm ihmettelee perussuomalaisten ”pelin politiikkaa” – kommentoi SDP:nkin ehdokkaiden vaikeutunutta tilannetta: ”Kaikki mahdollinen tehdään”
Lue lisää

Luetuimmat

Uusimmat

Toimituksen valinnat

Demokraatti

va. päätoimittaja: Rane Aunimo
Lähetä juttuvinkki →

Toimitus: PL 338, 00531 Helsinki, puh. 09 701 041

Arbetarbladet

Tf. chefredaktör: Topi Lappalainen
Kontakt →

Redaktion: Broholmsgatan 18-20 C, 00531 Helsingfors

Tietosuoja-asetukset

2018 DEMOKRAATTI
TIETOSUOJA- ja REKISTERISELOSTE