– On myös ymmärrettävä, ettei turvallisuuden kriittinen ympäristö hoidu vain puolustusvoimien hankinnoilla, vaan entistä enemmän varautuminen edellyttää pelastustoimen ja väestönsuojelun toimintakykyä. Sotilaallisen voimankäytön uhka ja ennakkovaroitusajan lyheneminen ja ennakoimattomuus edellyttävät sisäisen viranomaisten päätöksentekokyvyn ja valmiuden vahvistamista, Rajamäki sanoi.

Rajamäen mukaan pelastustoimen rahoitusvaje alueilla on yhteensä 81 miljoonaa euroa.

– Kun pelastustoimen tunnistettu rahoitusvaje tulisi täyttää ennen hyvinvointialueiden perustamista 1.1.-23 kuntien toimesta, pelkään tähän toiminnalliseen saumaan syntyvän vakavaa mustaa aukkoa. Urakka on kuitenkin tehtävä hyvinvointialueiden siirtymäkauden aikana vuoteen 2030 mennessä. Pelastajien ja hätäkeskuspäivystäjien koulutusmäärien nostosta tarvitaan pikaiset päätökset. Pelastusopiston henkilötyövuositaso on turvattava. Pelastustoimen toimintavalmiuden parantaminen ja varallaoloon liittyvät muutokset edellyttävät vuoteen 2030 1000 henkilön lisäystä pelastustoimen henkilöstöön. Sopimuspalokuntalaisia tarvitaan nykyisten lisäksi noin 450.

Hän totesi, että Suomi oli ensimmäinen maa, joka laati siviilikriisinhallintaa koskevan lain vuonna 2005.

– Perustaessamme siviilikriisinhallinnan keskuksen Pelastusopiston yhteyteen loimme edellytykset ulkoministeriön ja sisäministeriön sekä puolustusministeriön yhteistyön kehittämiselle. Tavoitteemme oli estää yhteiskunnallisen häiriötilan puhkeaminen aseelliseksi konfliktiksi, toimia aiheutuneiden tuhojen torjumiseksi ja väestön elinmahdollisuuksien turvaamiseksi sekä palauttaa yhteiskunnan häiriötön toiminta.

– Kriisit ovat pääsääntöisesti pitkään jatkuneiden ongelmien kasautumia, joissa yhteiskunnan järkkyminen on sekä syy että seuraus köyhyydestä, työttömyydestä, rikollisuudesta, demokratian puuttumisesta ja puuttuvasta laillisesta järjestyksestä. Turvallisuuteen kuuluu tällöin näiden rajat ylittävien kielteisten vaikutusten ennaltaehkäisy ja hallinta eli siviilikriisinhallinta. Asiantuntijoita lähetetään edelleen vuosittain runsaalle 100 alueelle, joilla on suurimmat turvallisuusvaikutukset Suomeen ja Eurooppaan.

Rajamäen mukaan se, että siviilikriisinhallintaan osallistumisesta päätetään hallinnollisesti ulkoministeriössä ei riitä, vaan se olis nostettava ulko- ja turvallisuuspolitiikassa samaan painoluokkaan kuin sotilaallinen kriisinhallinta myös presidentin ja ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan työssä.