-  Hän tuli ulkopuolelta, eikä ollut asioihin perehtynyt, mutta osasi puhua hyvin sujuvasti ja vakuuttavasti asioista, joita ei tuntenut hyvin. Näki, että hänessä oli aineksia, Liikanen muistelee ensikohtaamista vaalipaneelissa.

Sosialidemokraattien ehdokas Liikanen veti puheenjohtajakilpailussa pidemmän korren, mutta tietyllä tapaa pohja myöhemmälle ystävyydelle luotiin jo tuolloin. Aina 1990-luvulle asti miesten urat kulkivat jokseenkin samoja polkuja. Liikanen aloitti kansanedustajan uransa vuonna 1972. Muutamaa vuotta myöhemmin Kanerva nousi kansanedustajaksi ennenaikaisissa vaaleissa vuonna 1975 presidentti Urho Kekkosen hajotettua eduskunnan.

Ilkka Kanerva menehtyi vakavaan sairauteen kiirastorstaina 74-vuotiaana.

Kanervan ja Liikasen välit tiivistyivät, kun Kanerva tuli mukaan ulkoasiainvaliokuntaan, jonka jäseninä miehet toimivat yhtäaikaisesti vuosina 1979-1987. Näistä neljä viimeistä vuotta Liikanen toimi valiokunnan puheenjohtajana.

Reissuilla työasiat hoidettiin, mutta aikaa jäi myös vapaa-ajalle.

-  Ike oli sosiaalinen ja hyvä keskustelukumppani. Hän ei ollut ilkeä eikä kateellinen kenellekään ja hänen kanssaan oli helppo toimia.

Vuonna 1987 molemmat nimitettiin ministereiksi Harri Holkerin hallitukseen. Vaikka miehet edustivat politiikassa eri puolueita, Liikanen sanoo, ettei heidän välillään ollut koskaan henkilötasolla ongelmia. Asiat käteltiin asioina.

-  Joskus pohditaan, voiko politiikassa tulla aidosti ystäviksi ja vieläpä yli puoluerajojen. Kyllä voi. Ilkka Kanerva oli minulle ystävä, ja myös monelle muulle, Liikanen sanoo.

Suunniteltu 50-vuotisväittely jäi pitämättä

Liikasen mukaan miehet eivät olleet päivittäin tekemisissä, mutta heitä yhdisti kiinnostus samoihin asioihin. Tapaamiset jatkuivat Liikasen jätettyä eduskunnan 1990 ja lähdettyä Brysseliin EU-suurlähettilääksi ja myöhemmin komissaariksi.

-  Ike loi ympärilleen valoa ja iloa. Sellaiset ihmiset jäävät mieleen. Hän oli joukon parhaimmistoa, Liikanen muistelee.

Miehet kohtasivat urallaan työn puolesta vielä Liikasen palattua Suomeen. Kanerva oli eduskunnan pankkivaltuuston jäsen, kun Liikanen valittiin Suomen Pankin pääjohtajaksi 2004.

Pari vuotta sitten kaksikko sai idean, jolla juhlistaisivat viisikymmentävuotista yhteistä historiaansa.

-  Meillä oli hauska idea, että kun tutustuimme vaaliväittelyssä marraskuussa 1970, pitäisimme 50-vuotismuistoväittelyn, Liikanen kertoo.

Miehet suunnittelivat tapahtumakonseptin valmiiksi Liikasen vieraillessa Turussa pari vuotta sitten.

-  Ajattelimme varata konserttisalin, väitellä oikein kunnolla ja kutsua kaikki paikalle. Ajattelimme, että voisimme vaikka periä pääsylippuja ja antaa rahat Punaiselle Ristille hyvään tarkoitukseen, Liikanen kertoo suunnitelmista.

Valitettavasti koronapandemia tuli suunnitelmien tilalle ja väittely jäi pitämättä. Liikanen on kuitenkin iloinen Kanervan elämäntyöstä ja ennätyspitkästä kansanedustajan urasta.

-  Minä lähdin toisille urille, mutta hän teki pitkän uran parlamentissa ja se on hieno tarina, Liikanen sanoo.

STT – Kaisu Suopanki