Lisäksi Euroopan Unionin jäsenyys myös turvallisuuttamme lujittavana ratkaisuna, sotilaallinen liittoutumattomuus, Suomen kansallisesta puolustusvalmiudesta huolehtiminen ja laaja kansainvälinen puolustusyhteistyö.

Kansainvälistä puolustusyhteistyötä on harjoitettu Naton kumppanimaana, pohjoismaiden puolustusyhteistyössä vuonna 2009 perustetun NORDEFCO:n puitteissa ja monien erillisten yhteistyökumppanuuksien muodossa. Näistä tärkein ja merkittävin on ollut toistakymmentä vuotta sitten aloitettu ja jatkuvasti syvennetty kahdenvälinen puolustusyhteistyö Ruotsin kanssa.

Yhteistyö Naton kanssa on ollut käytännönläheistä Suomen oman puolustuksen valmiuksia ja osaamista kehittävää, eikä sitä ole harjoitettu pohjustamaan Natoon liittymistä.

Suomen ja suomalaisten suhtautuminen sotilasliittoihin on pysynyt Neuvostoliiton hajoamista ja kylmän sodan päättymistä seuranneen kolmen vuosikymmenen ajan erittäin vakaana. Säännöllisesti toistetuissa mielipidemittauksissa on liittoutumattomuuden kannatus ollut keskimäärin 60 prosentta ja Natoon liittymisen noin 25 prosenttia, plus miinus viiden prosentin vaihteluvälillä.

SUOMESSA on myös puoluetasolla otettu kantaa Nato jäsenyyden puolesta. Se ei se kuitenkaan ole vaikuttanut siihen, miten yllämainittuihin linjauksiin perustuvat ulko- ja turvallisuuspoliittiset selonteot on eduskunnassa kyetty käsittelemään laajassa konsensuksessa ja käytännöllisesti katsoen yksimielisesti. Viimeksi näin tapahtui syksyllä 2021 ulkoja turvallisuuspoliittisen sekä puolustusselonteon käsittelyn yhteydessä.

Turvallisuuspoliittisen toimintaympäristön jännitteiden kasvu, Venäjän uhkaava sotilaallinen varustautuminen Ukrainan rajalla ja sen vuodesta 2014 jatkunut tuki Ukrainan separatisteille sekä Venäjän joulukuussa 2021 Suomelle, Ruotsille ja Natolle suuntaamat varoitukset siitä, ettei se hyväksyisi uusien jäsenten hyväksymistä sotilasliittoon alkoi jo loppusyksystä kääntää Suomen yleistä mielipidettä aikaisempaa suopeammaksi Nato-jäsenyydelle.

Venäjä aloitti helmikuussa 2022 täysimittaisen, monia sitä sitovia kansainvälisiä sopimusvelvoitteita rikkovan brutaalin hyökkäyksen Ukrainaa vastaan tavoitteenaan Ukrainan hallituksen vaihtaminen sille mieluisaan nukkehallitukseen. Tämän epäonnistuttua eteläisen Ukrainan alueiden liittäminen Venäjään lopulta käänsi lähes yön yli mielipiteet Suomessa Nato jäsenyyden kannalle

Tästä turvallisuusympäristön radikaalista muutoksesta hallitus antoi eduskunnalle toukokuussa 2022 selonteon, jossa ei kuitenkaan suoraan otettu kantaa siihen tulisiko Suomen hakea sotilasliitto Natoon vai ei. Tarkoituksena kuitenkin oli varmistaa mahdollisimman laaja tuki. Tämä toteutui yli odotusten, kun eduskunta 17.5. äänin 188-8 asettui Nato jäsenhakemuksen lähettämisen kannalla.

Tällä kannalla oli sosialidemokraattien eduskuntaryhmä yksimielisesti ilman että asiasta, josta kuitenkin myös sosialidemokraattien puoluevaltuustossa oli ollut pieni hakemusta vastustanut vähemmistö, tehtiin ryhmäpäätöstä.

KUN prosessin käynnistyttyä kävi nopeasti ilmi, että suuri enemmistö kannatti jäsenhakemuksen jättämistä, kohdistuivat katseet Ruotsiin. Ruotsissa oli jo aiemmin suurempi kannatus liittoutumattomuudesta luopumiselle, mutta sosialidemokraatit hallituspuolueena oli edelleen liittoutumattomuuden säilyttämisen kannalla.

Suomessa nähtiin elintärkeäksi, että Suomi ja Ruotsi päätyisivät samaan ratkaisuun samassa aikataulussa. Olisi äärimmäisen huono tilanne, jos jompikumpi olisi Natossa ja toinen ei. Ruotsi on kuitenkin kaikista maailman maista se, jolla on suurin oma intressi Suomen turvallisuuden ja koskemattomuuden säilymiseen. Vaikka Ruotsissa siitä ei aiemmin haluttu keskustella oli Suomessa myös pitkään ollut valmius viedä kahdenvälinen puolustusyhteistyö aina kahdenvälisen puolustusliiton solmimiseen saakka.

Ruotsin kanssa yhteydenpidossa olivat hallituksen ja eduskunnan sosialidemokraatit avainasemassa. Me myös onnistuimme vaikuttamaan siihen, että Ruotsi päätyi Suomen kanssa samaan ja samanaikaiseen ratkaisuun Nato-jäsenyyden suhteen. On siten selvää, että tämä prosessi käydään loppuun asti yhdessä ja samatahtisesti emmekä anna Turkin kiristää kummaltakaan perusteettomia ja oikeusjärjestelmäämme vastaan sotivia myönnytyksiä.

Se turvallisuusympäristön suuri muutos, joka on johtanut Suomen ja Ruotsin luopumaan sotilaallisesta liittoutumattomuudesta ei tarkoita sitä, että kumpaankaan maahan kohdistuisi välitöntä sotilaallista uhkaa. Sitä, että tällainen uhka voisi Venäjän puolelta kuitenkin ilmaantua ei ole aikaisemminkaan kokonaan suljettu pois. Sen vuoksi Suomi on myös kylmän sodan päättymisen jälkeen ylläpitänyt vahvaa omaa yleiseen asevelvollisuuteen perustuvaa puolustusvalmiutta ja hoitanut asianmukaisesti varaustautumista myös kriisiaikojen varalta.

SUOMI on Euroopan unionissa ollut tekemässä päätöksiä hyökkäykseen syyllistyneen Venäjään kohdistetuista pakotteista ja Ukrainan puolustustaistelun tukemisesta ja osallistunut varauksetta ja täysimääräisesti niiden toimeenpanoon. Olemme siten Venäjän johdon silmissä jo asemoituneet heidän vihollisekseen katsomansa lännen riveihin. Sekään ei Nato-jäsenyyttä odotettaessa tee meistä aikaisempaa todennäköisempää hyökkäyksen kohdetta, mutta on jälleen yksi osoitus siitä, että luottamukseen ja sopimusten kunnioittamiseen perustunut naapuruussuhde, jonka varassa Suomen ja Venäjän suhteita on hoidettu, on peruuttamattomasti jäänyt taakse.

Vaikka Suomi haluaa jatkaa pragmaattista naapuruussuhdetta Venäjän kanssa, ei sen palautuminen entiselleen ole pitkään aikaan mahdollista. Eikä etenkään ennen kuin Venäjä on irtaantunut sen nykyjohdon toteuttamasta sotilaalliseen voimaan nojaavasta nationalismista ja autoritaarisesta valtiojärjestelmästä ja on valmis rehelliseen ja avoimeen tilintekoon niin neuvostoaikaisten kuin Putinin järjestelmän aikaisten rikosten kanssa. Joskus tulevan muutosmahdollisuuden vahvistamiseksi on kuitenkin tärkeätä tukea ja ylläpitää yhteyksiä Venäjän kansalaisyhteiskuntaan ja demokraattiseen oppositioon.

Ukrainan puolustustaistelua tukevat Nato-maat ja Suomi eivät halua eivätkä provosoi sotilaallista konfliktia Venäjän kanssa, mutta tukevat sen uhkaamia maita ja alueita. Suomen Nato-jäsenyys on tarkoitettu Suomen ja yleisen eurooppalaisen turvallisuuden vahvistamiseen emmekä sillä markkeeraa sotilaallisesti vihamielistä toimintaa Venäjää vastaan.

SUOMI liittyy Naton jäseneksi samoin oikeuksin ja velvollisuuksin kuin muillakin liittokunnan jäsenmailla. Emme ole hakemassa erivapauksia tai erioikeuksia eikä meillä ole tässä suhteessa avoimia neuvottelukysymyksiä Naton kanssa. Se tarkoittaa sitä, että Suomi ei ole Natossakaan luopumassa suvereenista päätösvallastaan sen suhteen, sijoitetaanko Suomeen pysyvästä vieraita joukkoja tai Naton toimintoja, millaisiin ja kuinka laajoihin harjoituksiin osallistumme tai sallitaanko Suomeen sijoitettavan ydinaseita.

Naton on ylläpidettävä globaalia ydinasepelotetta ja siihen perustuvaa ns. kauhun tasapainoa niin kauan kun yleinen ydinaseriisunta ei ole toteutunut. Tämän pohjoismaat Naton jäseninä myös hyväksyvät samalla kun niiden on jatkettava työtään ydinaseriisunnan ja asevalvonnan edistämiseksi.

Suomessa lainsäädäntö kieltää jo nyt ydinaseiden maahantuonnin missään tarkoituksessa. Tätä ei ole tarkoitus eikä tarpeen Nato-Suomessakaan muuttaa, sillä ei ole olemassa ainuttakaan sellaista tilannetta, jossa ydinaseiden tuominen Suomeen potentiaalisen ydinaseiskun kohteeksi millään tavoin parantaisivat Suomen turvallisuutta