Tallinnasta Tukholmaan matkalla ollut Estonia upposi aamuyöstä 28. syyskuuta vuonna 1994.

Onnettomuuden syynä oli autokannen visiirin irtoaminen, jonka jälkeen vesi pääsi virtaamaan autokannelle.

Aluksella olleesta 989 ihmisestä kuoli onnettomuudessa 852. Kuolonuhreista kymmenen oli Suomen kansalaisia. Valtaosa kuolonuhreista oli ruotsalaisia ja virolaisia.

KEULAVISIIRIN irtoaminen johtui onnettomuutta tutkimaan asetetun kansainvälisen tutkintakomission loppuraportin mukaan osittain ankarista sääolosuhteista, joita alus ei ollut kohdannut kuin kerran tai kaksi aiemmilla matkoillaan.

Tuulen nopeus oli onnettomuuden aikoihin noin 18-20 metriä sekunnissa ja merkitsevä aallon korkeus noin 4 metriä.

-  Keulavisiirin lukituslaitteiden olisi pitänyt olla useita kertoja vahvempia kohtuullisen turvallisuustason saavuttamiseksi säännöllisessä liikenteessä Tallinnan ja Tukholman välillä, raportin johtopäätöksissä todetaan.

ESTONIA alkoi kallistua visiirin irtoamisen jälkeen ja upposi perä edellä hieman yli puolessa tunnissa.

Evakuointiin käytettävissä ollut aika oli tutkintakomission raportin mukaan noin 10-20 minuuttia, eikä minkäänlaista organisoitua evakuointia suoritettu. Suurin osa uhreista ei päässyt ylemmille kansille vaan jäi loukkuun aluksen sisälle.

Ensimmäinen alus saapui tapahtumapaikalle noin 20 minuuttia sen jälkeen, kun Estonia oli kadonnut laivojen tutkakuvista. Noin 20 minuuttia myöhemmin tapahtuma julistettiin muodollisesti suuronnettomuudeksi.