Henriksson aloitti helmikuussa työt suomalaisittain tämän hetken korkeimmassa virassa EU:n ulkosuhdehallinnossa Brysselissä. Uudessa tehtävässään hän on kaikkien neljäntoista EU:n siviilikriisinhallintaoperaation varakomentaja.

Henriksson sanoo pitävänsä Suomea vahvana siviilikriisinhallintainstrumentin kehittäjänä EU:ssa. Siksi hän myös katsoo nykyisen tehtävänsä kuuluvan Suomelle.

-  Onhan se nyt selvää, että täytyyhän siellä olla suomalainen tällaisessa johtotehtävässä, hän sanoo.

Henrikssonin ja hänen esimiehensä tehtävänä on myös konkreettisesti tukea operaatioita ja käskyttää niitä. Siten hänen työnsä ulottuu suoraan kaikkiin niihin maailman kriisipesäkkeisiin, joihin EU on päättänyt ulkopolitiikkaansa siviilikriisinhallinnan keinoin ulottaa.

HENRIKSSONIN matka Brysseliin tuo mieleen Netflixin suositun The Diplomat -sarjan. Sarjassa fiktiivinen yhdysvaltalaisdiplomaatti Kate Wyler on varautunut lähtemään komennukselle Afganistaniin, mutta päätyykin suurlähettilääksi Lontooseen ja sieltä kohti kotimaansa poliittisen valtapelin ydintä.

Oikeat diplomaatit osaavat kertoa, että asiat eivät etene tosielämässä kuten The Diplomat -sarjassa. Yhtymäkohta Henrikssonin ja Wylerin tarinoissa kuitenkin löytyy siitä, että ennen päätymistään Brysseliin Henrikssonillakin on ollut kädet savessa – tai oikeammin hiekassa.

Henriksson on ehtinyt olla eri rooleissa siviilikriisinhallintatehtävissä Libyassa, Malissa, Irakissa ja Nigerissä.

Hän itse huomauttaa, että ei ole edennyt aavikolle normaalia diplomaattireittiä eli ulkoministeriön kansainvälisten asioiden valmennuskurssin kautta. Sen sijaan hän on historioitsija ja ranskan kielen opettaja, joka päätyi ensin töihin Kriisinhallintakeskukseen Kuopioon ja sieltä maailmalle.

Henriksson myös vitsailee sillä, että hän ei ole toistaiseksi lainkaan marinoitunut Brysselin poliittisessa pelissä. Silloin voi tulla suututtaneeksi vääriä ihmisiä ja tulla itse puukotetuksi selkään.

-  Olen sanonut jopa ihan omille pomoilleni, että koen, että Bryssel on minulle tällaista korkean riskin aluetta. Verrattuna näihin korkean riskin alueisiin, joissa olen ollut.

Viimeinen kommentti olisi voinut tulla yhtä hyvin Lontooseen päätyneen fiktiivisen suurlähettilään Kate Wylerin suusta.

EU:LLA on ollut kriisinhallintaoperaatioita lukuisissa maissa, jotka ovat tuttuja varsin ikävistä uutisista. Esimerkkeinä voi mainita vaikkapa Ukrainan, palestiinalaisalueet Lähi-idässä tai lukuisista kumouksista kärsineen Sahelin alueen Keski-Afrikassa.

Miksi maailma näyttää menevän yhä ikävämpään suuntaan alueilla, joissa EU on pyrkinyt tilannetta parantamaan?

Henriksson sanoo toivovansa, että operaatiot eivät ole olleet hyödyttömiä. Hän näkee silti aiheelliseksi miettiä, mikä eri operaatioiden vaikuttavuus on ollut. Tähän suuntaan on hänen mukaansa myös viime aikoina siirrytty, kun taas aiemmin kysymystä ei ole edes tohdittu ottaa esille operaatioiden poliittisen painoarvon takia.

Henrikssonin mukaan jokin on pielessä, kun esimerkiksi vallankaappauksia Sahelin alueella ei ole osattu läsnäolosta huolimatta ennustaa. Hänen mukaansa tällainen toiminta johtaa helposti uskottavuuden menettämiseen.

-  Olemme myös kouluttaneet ja tukeneet niitä vallankaappaajia. Hehän ovat olleet kuitenkin niitä meidän tuen kohteita, jotka käänsivät selkänsä, hän sanoo.

Henrikssonin mukaan kehityksessä näkyy sekin, että länsimainen hegemonia on murentumassa. Siksi lännen viestiä ei enää koeta kiinnostavana, eikä edes EU:n vahva rooli rahoittajana ole riittänyt.

HENRIKSSONIN mukaan esimerkiksi Sahelin alueella on näkynyt selvästi kyllästyminen Ranskan tapaan hoitaa asioita alueella. Siis muun muassa siihen, kuinka Ranska on tullut alueella toimiessaan samalla louhineeksi uraaninsa halvalla.

-  Väestössä tulee sellainen fiilis, että heitä vain hyväksikäytetään loputtomasti. Ja että kaikki ulkomaalaiset ovat sellaisia, jotka eivät oikeasti tuo sitä apua vilpittömästi, vaan haluavat päästä käsiksi heidän rikkauksiinsa.

Henrikssonin mukaan juuri Nigerin siviilikriisinhallintaoperaation toiminnan lakkauttamisesta jäsenmaiden tulisi päättää pikaisesti. Hänen työpöydälleen voi siis vielä tulla vaikeita päätöksiä muun muassa siitä, missä EU:n kannattaa olla läsnä ja miten.

Henriksson sanoo, että operaatioita ei kannattaisi pitää joka paikassa loputtomasti ilman mitään ulosmenostrategiaa vain varmuuden vuoksi.

-  Jos ei ole mitään mitattavaa vaikuttavuutta, niin kannattaako toimintaa jatkaa vanhalla mandaatilla? Kun olisi tarvetta tehdä lyhytaikaisempaa toimintaa nopeammin ja reagoida nopeammin taas uusiin kriiseihin.

Samaan aikaan Henriksson katsoo, että siviilikriisinhallinta kytkeytyy aivan keskeisesti esimerkiksi suomalaisten sisäiseen turvallisuuteen. Mitä vähemmän eri paikoissa ollaan, sitä vähemmän maailman muutosta ymmärretään ja siihen voidaan eri keinoin vaikuttaa.

-  Maailma on yhä keskinäisriippuvaisempi. Ja tämä sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden linkki on ihan tajuttoman vahva.

Mikko Gustafsson / STT