Arkinen kävely Brysselin kaduilla osoittaa, kuinka paljon EU-mailla on vielä tekemistä Green Dealin tavoitteiden viemisessä jokapäiväiseksi todellisuudeksi.

Jo nyt on selvää, että Eurooppa tuskin kykenee pitämään kiinni vihreän siirtymän aikataulusta.

PÄÄTTYNEEN EU-vaalikauden kunnianhimoiset tunnelmat Euroopan johtavasta roolista globaalin ilmastonmuutoksen torjunnassa ovat vaihtuneet nihkeyteen, joka näkyy muun muassa siinä, että vain neljä EU:n 27 hallituksesta – Alankomaat, Tanska, Suomi ja Ruotsi – toimitti kesäkuun lopussa päättyneen määräajan puitteissa niin sanotut kansalliset energia- ja ilmastosuunnitelmansa (NECP-raportit) komissiolle. Italia jätti suunnitelmansa viidentenä, hieman myöhässä.

Käytännössä on jo nyt selvää, että EU:n vihreä siirtymä, Green Deal, viivästyy. Tämä ei tietenkään tullut yllätyksenä.

Kun suurin osa EU-maista toimitti jo viime vuoden lopulla luonnokset ilmastosuunnitelmistaan komissiolle, niistä kävi selväksi, että vihreän siirtymän tavoitteista ollaan luistamassa. EU ei saavuta vuoden 2030 tavoitetta leikata vähintään 55 prosenttia päästöistään vuoden 1990 tasoihin verrattuna ja vuoden 2050 tavoite nollapäästöistä on sekin äärimmäisen epätodennäköistä saavuttaa.

Aikaisemmin saapuneissa luonnoksissa vain kahdeksan maata – Bulgaria, Tanska, Viro, Kreikka, Italia, Liettua, Luxemburg ja Espanja – esitti lain ylittävät tai sen mukaiset tavoitteet, kun taas kolme muuta maata – Kroatia, Saksa ja Portugali – olivat lähellä tavoitteidensa saavuttamista. Kaikkien muiden osalta jäätiin selvästi tai ”merkittävästi” niiden alapuolelle.

Osassa nyt ajoissa saapuneista kansallisista ilmastosuunnitelmissa hallitukset avoimesti myöntävät olevansa jäljessä samalla kun ne vetoavat muun muassa vihreän siirtymän tarpeellisuuden kyseenalaistavan populistioikeiston nousun aiheuttamaan poliittiseen paineeseen ilmastonmuutoksen torjunnan toimeenpanoa kohtaan.

Ilmastoaktivistit puolestaan varoittavat, että jatkuvat viivästykset ja suunnitelmien puutteet vaarantavat EU:n Green Dealin – sekä unionin maailmanlaajuisen maineen, sillä kotimaisista tavoitteista jääminen tarkoittaa myös kansainvälisten sitoumusten laiminlyöntiä.

MAAKOHTAISTEN suunnitelmien keskeinen osa on vähentää päästöjä EU:n hiilimarkkinoiden ulkopuolisilla sektoreilla. Toimenpide, joka tunnetaan nimellä Effort Sharing Regulation (ESR), kattaa tällä hetkellä maatalouden, tieliikenteen, rakennukset, jätteet ja pienteollisuuden.

Luonnosvaiheessa vain harvat maat ilmoittivat saavuttavansa ESR-tavoitteensa, ja vain kuusi – Kroatia, Tšekki, Unkari, Luxemburg, Slovenia ja Espanja – saivat komission hyväksynnän.

Tanskan teki määräaikaan mennessä toimittamaansa suunnitelmaan useita merkittäviä muutoksia verrattuna alkuperäiseen ESR-luonnokseensa. Kööpenhamina sanoo nyt olevansa valmis saavuttamaan päästötavoitteensa, koska viime kuussa tehtiin historiallinen sopimus maatalouden hiilipäästöjen hinnoittelusta.

Lopulliset suunnitelmatkaan eivät välttämättä kestä. Alankomaiden lopullinen suunnitelma päivitti luonnoksen siten, että se on nyt linjassa maan tavoitteiden kanssa. Edellisen hallituksen valmistelemassa asiakirjassa kuitenkin todetaan, että kaikki voi muuttua Dick Schoofin johtaman uuden oikeistokoalitiohallituksen aikana, koska tämä aikoo luopua useista ilmastotoimista.

Samaan aikaan ruotsidemokraattien tukeman Ruotsin koalitiohallituksen määräaikaan mennessä antamassa NECP-raportissa ollaan avoimesti eri mieltä EU:n uusiutuvia energialähteitä koskevien tavoitteiden kanssa. Maan olisi saavutettava 76 prosentin osuus vuoteen 2030 mennessä, mutta suunnitelmaluonnoksen mukaan sen todellinen tähtäin on vain 65 prosentissa.

Italian lopullisessa suunnitelmassa tunnustetaan, että maa jää alle ESR-tavoitteensa, vaikka se toteuttaisi lisätoimenpiteitä. Italian hallituksen mukaan sen suunnitelma mahdollistaa päästöjen vähentämisen noin 40,5 prosenttia vuoteen 2030 mennessä vaikka maan lakisääteinen tavoite on 43,7 prosenttia.

Suomi puolestaan ​​esitti lopullisen suunnitelman tunnustaen, että sillä on vielä tehtävää. Suomen paperissa myönnetään, että nykyiset toimenpiteet eivät vielä riitä, mutta vakuutetaan samalla, että hallitus työskentelee parhaillaan uuden strategian parissa.

EUROOPAN unionin liettualainen ympäristökomissaari Virginijus Sinkevičius ennakoi jo vuosi sitten, että vaikka EU:n keskeiset hiilidioksidipäästöjen vähentämistä koskevat politiikat ovat lainsäädännössä, vihreän siirtymän vastustus on kasvamassa erityisesti elinkustannuskriisin myötä.

Tämä vastustus on vaikeuttanut uusien ympäristölakien hyväksymistä unionin jäsenmaissa jo pidempään. Esimerkiksi Saksan hallitus oli lähellä hajoamista keväällä 2023 öljy- ja kaasulämmityksen vaiheittaisesta luopumista koskevan lain vuoksi.

Muun muassa Alankomaissa maanviljelijöiden protestit aiheuttivat uuden BoerBurgerBeweging (BBB) -protestipuolueen nousun vaalivoittoon Alankomaiden maakuntavaaleissa viime vuoden maaliskuussa 2023. BBB:n menestys näissä vaaleissa johtui pitkälti maanviljelijöiden protesteista, jotka olivat vastustaneet hallituksen suunnitelmia vähentää typpioksidipäästöjä, mikä olisi vaikuttanut merkittävästi maanviljelyyn ja karjatalouteen​.

TUOREEMPI esimerkki Euroopan oikeistopopulistien asenteista vihreää siirtymää kohtaan saatiin 10. helmikuuta, kun alankomaalainen ilmastokomissaari Wopke Hoekstra esitteli Euroopan parlamentille komission vuoden 2040 ilmastotavoitteita päästöjen leikkaamista 90 prosentilla vuoteen 2040 mennessä.

Kansallismielisen ECR-ryhmän puolesta puhunut tšekkiläisen Euroopan parlamentin jäsenen Alexandr Vondran mukaansa komission esityksessä ei edes ole todellisuudessa kysymys ilmastosta vaan yrityksestä rajoittaa ihmisten valinnanvapautta ja pakottaa muuttamaan elämäntapaansa.

Samassa istunnossa puhuneen äärioikeiston ID-ryhmän Saksan AfD-puolueen europarlamentaarikko Sylvia Limmerin mukaan vihreä politiikka on osaltaan aiheuttanut pahimman taloudellisen romahduksen EU:n historiassa. Sekä ECR että ID kasvattivat edustajiensa osuutta EU-parlamentissa kesäkuun vaaleissa.

Vaikka ilmastoskeptikkojen ääni on koventunut ja heidän vaikutusvaltansa niin kansallisissa parlamenteissa kuin EU-parlamentissakin on lisääntynyt, heidän pääsynsä todella ratkaisijan asemaan on ollut toistaiseksi poikkeuksellista.

Ranskan äärioikeistoblokin jääminen maan parlamenttivaalien toisella kierroksella kolmanneksi tulee todennäköisesti osaltaan jonkin verran vähentämään vihreään siirtymään liittyvää kritiikkiä paitsi Ranskassa, myös EU:ssa.

Kirjoittaja on Brysselissä asuva toimittaja.