Palkittu politiikan aikakauslehti
39€/4kk

Politiikka

Eurooppaministeri Tuppurainen linjasi hallituksen EU-politiikkaa: ”Autoritaarinen malli ei vielä ole korjannut sellaisia voittoja, että se houkuttelisi demokratian ja oikeusvaltion hylkäämiseen”

Lehtikuva / Markku Ulander
Eurooppaministeri Tytti Tuppurainen (sd.).

– Pääministeri Antti Rinteen (sd.) hallituksen tavoitteena on vahva ja yhtenäinen EU, jolla on kyky ratkaista globaaleja haasteita. Suomen paikka on EU:n eturivissä, aktiivisena vaikuttajana, eurooppaministeri, kansanedustaja Tytti Tuppurainen sanoi tänään Turun Eurooppa-foorumissa pitämässään hallituksen EU-linjapuheessa.

DEMOKRAATTI

Demokraatti

Hän käsitteli puheessaan EU:n yhteistä arvopohjaa, EU:n ulko- ja turvallisuuspoliittista roolia sekä EU:ta taloudellisena toimijana.

Tuppurainen totesi, että liberaali demokratia on joutunut viime vuosina antamaan periksi.

– Suurvaltakilpailu ja voimakas unilateralismi ovat nousussa, ja kansainvälinen sääntöpohjainen järjestelmä normeineen ja periaatteineen on joutunut haastetuksi.

– Viimeisimpiä vaiheita on, että liberaalille demokratialle on alettu esittää ideologista vaihtoehtoa. Autoritaarinen malli tarjotaan tehokkaana ja miehekkäänä vaihtoehtona ”rappioliberalismille”.

Tuppuraisen mukaan on hyvä syy uskoa, että pessimismi valistuksen ja liberaalin demokratian suhteen on puolestaan menossa liian pitkälle.

– Sille tarjotut vaihtoehdot ovat vielä antaneet niukasti näyttöjä onnistumisesta. Vaarana on, että pessimismi alkaa toteuttaa itseään.

– Liberaalin demokratian ja globalisaation turvaaminen edellyttää, että olemme optimistisia, toiveikkaita, tulevaisuuden suhteen. Euroopassa se edellyttää, että ymmärrämme liberaalin demokratian hyveiden olevan poliittisia välttämättömyyksiä. Toisin sanoen: EU:n on puolustettava eurooppalaisia arvoja huolehtiakseen eurooppalaisten turvallisuudesta ja hyvinvoinnista.

”Emme ole omalla asiallamme, vaan kaikkien EU-maiden.”

Tuppurainen sanoi, että eurooppalaisten arvojen puolustaminen lähtee oikeusvaltioperiaatteen kunnioittamisesta unionin toiminnassa ja ennen kaikkea jäsenvaltioissa.

– Oikeusvaltioperiaate ei ole poliittinen julistus, vaan oikeusnormi. EU:n perussopimuksen oikeusvaltioartikla, toinen artikla, ei kuitenkaan pysy voimassa itsestään. Se vaatii valvontaa ja sen rikkomisen sanktiointia.

Tuppurainen painotti, että puheenjohtajuuskaudellaan Suomi huolehtii velvollisuuksistaan. Näihin kuuluu myös huolehtiminen oikeusvaltioperiaatteen toteutumisesta.

– Meidän mandaattimme viedä eteenpäin 7. artiklan mukaista menettelyä on antanut kaikkia eurooppalaisia edustava Europan parlamentti. Emme ole omalla asiallamme, vaan kaikkien EU-maiden ja EU-kansalaisten asialla. Olemme kaikkien jäsenmaiden asialla myös laatiessamme oikeusvaltiomekanismin tulevaan monivuotiseen rahoituskehyksen sekä kehittäessämme oikeusvaltiodialogia. Nämä koskevat kaikkia jäsenmaita yhtäläisesti, Tuppurainen sanoi.

Ministeri ei nostanut esiin mitään maita, joita oikeusvaltioperiaatteen parempi noudattaminen erityisesti koskee, mutta muun muassa Unkari on vastustanut ankarasti Suomen toimia.

– Työtä tehdään asiallisesti ja diplomaattisesti. Alleviivataksemme sitä, että säännöt ovat kaikille samat, me emme tietenkään syyttele ja perusteetta osoittele maita ja hallituksia, Tuppurainen sanoi.

”Tämän realismin ongelma on, ettei se riittävän hyvin selitä reaalimaailmaa.”

Tuppuraisen mukaan EU:n globaaleihin haasteisiin vastaavassa turvallisuuspolitiikassa on asetettava tavoitteeksi niin sanottu laaja turvallisuus.

– Laajan turvallisuuden toteutuminen taataan parhaiten taloudellista hyvinvointia ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta edistämällä. Laajan turvallisuuden edistämisen tulee perustua ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen kunnioittamiseen. Itsestään selvää on, että ympäristönsuojelu yleensä ja ilmastopolitiikka erityisesti on osa laajaa turvallisuutta.

– Laajan turvallisuuden tavoittelua on kritisoitu kansainvälispoliittisen realismin näkökulmasta. Vasta parin kuukauden ajan tehtäviään hoitanutta Rinteen hallitusta on ohjelmansa ja toimiensa perusteella moitittu Suomea pitkään turvanneen ulkopoliittisen linjan korvaamisesta idealistisilla globaalihankkeilla. Katse viipyy liikaa Afrikassa, tuskaillaan.

Tuppurainen jatkoi, että niin kutsutun realistisen koulukunnan mukaan omia etujaan kylmästi ajavat valtiot ovat ainoita toimijoita, niiden yläpuolella ei ole kansainvälistä yhteisöä eikä kansainvälistä oikeutta. Ideologioilla ei tämän katsantokannan mukaan ole mitään merkitystä, ainoa aate on valta ja valtiollinen itsesuojeluvaisto.

– Tämän realismin ongelma on, ettei se riittävän hyvin selitä reaalimaailmaa. Se ei auta ymmärtämään historiaa eikä toimi siksi suuntana tulevaisuudelle.

”Ei ole realistista odottaa, että unionille lähivuosina tulisi kaikkia niitä kykyjä.”

Tuppurainen sanoi, että turvallisuuden takaamisen keinojen tulee myös olla laajan turvallisuuden arvojen mukaisia. Turvallisuuden takaamisessa keskeistä ovat kansainväliset monenkeskiset sopimukset. Kaikilla valtioilla on vastuu toimia globalisaation aikaan saamiseksi ja tunnustaa keskinäisriippuvuuden lähtökohta.

– Toisen maailmansodan jälkeen sääntöperustaisen järjestelmän kivijalka oli ennen kaikkea Yhdysvaltain ympärilleen rakentama liittolaisverkosto. Nyt sen tulevaisuus on epävarma. Maailmassa on kriisipesäkkeitä. Vaikka niitä ei ole enempää kuin ennenkään, ero on kuitenkin siinä, ettei niitä yritetä ratkaista. Ukrainan konflikti on jäätynyt. Lähi-Itään ei ole tulossa yritystäkään rauhanratkaisuksi. Pohjois-Korea jatkaa ydinvarustelua, Intia ja Pakistan valmistautuvat pahimpaan.

Tuppurainen summasikin, että EU:n turvallisuuspoliittisen vaikutuksen kasvu on tarpeellista. Se on välttämätöntä. Se täyttää sitä tyhjiötä, joka syntyy Yhdysvaltain vetäytyessä.

– Ei ole realistista odottaa, että unionille lähivuosina tulisi kaikkia niitä kykyjä ja valmiuksia, joita globaalin turvallisuuden ylläpitäminen edellyttää. Kuitenkin tässäkin on edettävä, sillä rauhaan ja sääntöihin perustuva maailmanjärjestys on tunnetusti vaarantunut.  EU:n globaali turvallisuusroolirooli kasvaa tarpeesta, ei valtaa hamuavasta kunnianhimosta.

Macronin toimille tukea.

Tuppuraisen mukaan Rinteen hallituksen ohjelma on asettanut tavoitteensa laajan turvallisuuden puitteisiin. Tavoitteena on nimenomaan monenkeskisen sopimus- ja sääntöpohjaisen yhteistyön ja laajan turvallisuuden tukeminen.

– Ohjelmaan sisältyy myös keinoja, joilla EU pystyy vahvistamaan kykyään laajan turvallisuuden edistämiseksi. Yhtenä osana keinovalikoimaa tuodaan esille myös Euroopan unionin puolustusyhteistyön kehittäminen. Tasavallan presidentin aloite Euroopan turvallisuuspoliittisen roolin vahvistamiseksi – jossa hän asetti EU-yhteistyön tärkeämmäksi kuin presidentille kuuluvan ulkopoliittisen aseman – vahvistaa Suomen myönteistä suhtautumista turvallisuusyhteistyöhön.

Tuppuraisen mukaan Euroopan tasolla presidentti Emmanuel Macronin toiminta on konkretisoinut sitä, mitä EU voisi saada aikaan.

– Macronin toimet asettuvat hyvin laajan turvallisuuden käsitteen sisälle: aloitteellisuus Iranin ydinteknologiasovun edistämiseksi ja Amazonin metsätuhon torjumiseksi ovat enemmän kuin pelkkää retoriikkaa. Suomen globaalialoitteeksi sopii etenkin arktisen alueen yhteistyön ja rauhan edistäminen.

”Erityisen hankalaa se on usean kansallisvaltion EU:ssa.”

Tuppurainen otti kantaa myös EU:n taloudelliseen tulevaisuuteen. Globaalin aseman rakentamisessa EU:n vahvuus on sen taloudellisissa voimavaroissa.

– Kuitenkin tällä hetkellä Euroopan talouden tilanne on sekä lyhyellä että pitkällä tähtäyksellä varsin huolestuttava. Saksan on arveltu jo olevan vajoamassa taantumaan eikä Italian talous ole ensimmäisen puolen vuoden aikana kasvanut käytännössä ollenkaan.

Ministerin mukaan uusi taloustaantuma ja työttömyyden kääntyminen nousuun olisi kohtuuton poliittinen riski.

– Talouspolitiikan tavoitteista on usein helppo päästä yksimielisyyteen, keinoista sen sijaan ei niinkään. Erityisen hankalaa se on usean kansallisvaltion EU:ssa.

– Euroopan keskuspankki varautuu varmasti toimiin myös seuraavan taantuman lieventämiseksi. Voi kuitenkin olla, etteivät sen keinot yksinään riitä. Korkotasossa ei ole enää juurikaan liikkumavaraa alaspäin. Rahamäärän kasvattamisessakin tulee raja vastaan.

– Rahapolitiikassa ei enää eletä normaaliaikoja, kun valtionvelat ja jopa parhaimpien yritysten velat käyvät kaupaksi negatiivisilla koroilla. Jos rahaa saa liki ilmaiseksi tai täysin ilmaiseksi, ei luottokustannusten alentaminen voi enää merkittävästi elvyttää taloutta.

Tuppurainen katsookin, että eurooppalaisessa makrotalouspolitiikassa on arvioitava finanssipolitiikan linjaa rohkeasti uudestaan.

– Voi olla, että huolettomuus julkisen velan kasvusta ei ole pitkällä tähtäyksellä kestävää.

– Tänä päivänä me kannamme, sopimuksia kunnioittaen, huolta kasvu- ja vakaussopimuksen velkarajoista, vaikka riski ylivelkaantumisesta on pienempi kuin riski työttömyyden kasvusta. Historian valossa voi kysyä, kannammeko huolta väärästä asiasta.

”Tälle yhteistyölle tulee totista tarvetta, mikäli taloustaantuman uhka muuttuu todeksi.”

Tuppurainen sanoi, että finanssipolitiikan täytyy onnistuakseen olla koko EU:n kattavaa.

– Jos Suomi elvyttää taloutta velalla, vuotaa siitä suurin piirtein tuontia vastaava osuus kauppakumppaneita elvyttämään. Sama ulosvuoto toteutuu jopa suurissa EU-maissa. Tarvitsemme siis koordinoitua ja yhdessä toteutettua finanssipolitiikkaa. Finanssipolitiikan koordinaatiossa on päästävä keskusteluista ja kaavailuista toimenpiteisiin.

– Suomelle tällainen muutos on poliittisesti vaativa. Meille on päässyt kehittymään asenne, jonka mukaan hyvä taloudenpito on toisten EU-maiden vahtimista, unionin sisäistä nollasummapeliä. Kuitenkin on ymmärrettävä, että seuraavan taantuman vyöryessä maailman yli, se iskee myös meihin. Jos erityisesti Kiinan kaltaiset investointitavaroita tuovat taloudet ovat vaikeuksissa, isku osuu nimenomaan Suomeen. Tehokas ja yhdessä koordinoitu finanssipolitiikka on juuri meille välttämätöntä, ministeri totesi.

Hän kuitenkin muistutti, ettei finanssipolitiikan yhteensovittaminen ei muuta pääperiaatetta, jonka mukaan jokainen maa vastaa veloistaan.

– Tämä periaate on voimassa liittovaltio Yhdysvalloissakin, joten se on ilman muuta lähtökohta valtioliitto EU:ssa.

– Pääministeri Rinteen hallituksen ohjelmassa on linjaus, jonka perusteella vahvistamme eurooppalaista ohjausjaksoa, eli tiivistämme finanssipolitiikan yhteistyötä ja koordinaatiota. Tälle yhteistyölle tulee totista tarvetta, mikäli taloustaantuman uhka muuttuu todeksi.

Tuppuraisen mukaan samaan aikaan varautumista tuleviin kriiseihin on vahvistettava ja EMU:a kehitettävä. Toimenpidelistalla ovat pankkiunionin loppuunsaattaminen sekä pääomamarkkinaunionin viimeistely.

”Vapaakauppaa ei pidä karsinoida blokkeihin.”

Tuppurainen näkee, että vapaakaupan ja sitä ylläpitävien instituutioiden tukeminen on tällä hetkellä Euroopan unionin vastuulla. Vapaakauppaa ei pidä karsinoida blokkeihin, vaan on pidettävä maailmantalous avoinna kaikille.

– Kansainvälisen talouden vapaus on erityisesti Suomen edun mukaista. Suomi elää tuonnista. Sisämarkkinat – saati kotimarkkinat – eivät riitä hyvinvoinnin perustaksi.

Tuppurainen totesi myös, että väestökehityksen vakaus edellyttää, että kehitämme eurooppalaista sosiaalista mallia.

– Se edellyttää, että turvaamme työn, reilut työehdot ja riittävän toimeentulon. Panostamme koulutukseen ja osaamiseen sekä nostamme tieteen ja tutkimuksen tasoa edistämällä pääministeri Rinteen aloitteen mukaisen verkostomaisesti toimivan eurooppalaisen superyliopiston luomista.

– Yhteiskuntien eheys ja oikeudenmukaisuus ovat myös maahanmuuttopolitiikan onnistumisen edellytys. Työmarkkinoiden täytyy toimia, tulijoille täytyy olla työtä. Sama oikeuttamisperiaate koskee myös vapaakauppaa. Ei ole sattumaa, että globalisaatio ja vapaakauppa saavat kansalaisten tuen helpoiten juuri Pohjoismaisissa hyvinvointivaltioissa.

– Eurooppa tarvitsee kasvustrategian, jonka päämääränä on tehdä EU:sta maailman kilpailukykyisin, sosiaalisesti ehein ja vähähiilinen talous.

”Kansalaiset eri puolilla maailmaa liikehtivät liberaalien arvojen puolesta.”

Puheensa päätteeksi eurooppaministeri Tytti Tuppurainen kysyi, mikä on Euroopan pitkään kestävä kehitysura?

– Onko demokratia ja oikeusvaltio tullut Euroopan kehityksen normaalitilaksi? Onko yhteisen Euroopan tavoite ehtinyt näissä vuosikymmenissä vakiintua? Vai onko se paluu suurvaltojen etupiireihin, autoritaariseen hallintoon ja toisiaan kyräileviin kansallisvaltioihin?

Tuppurainen muistutti, ettei liberaalin yhteiskunnan vastapainoksi noussut autoritaarinen malli vielä ole korjannut sellaisia voittoja, että se houkuttelisi demokratian ja oikeusvaltion hylkäämiseen.

– Kaikkien kehittyneimpien talouksien joukosta saa etsimällä etsiä niitä, jotka nojaavat autoritaarisuuteen ja suurten johtajiensa erehtymättömyyteen. Monet tällaiset maat ovat toki irtautuneet äärimmäisestä köyhyydestä, mutta toistaiseksi ne eivät ole kiivenneet keskitasoa korkeammalle.

Niinpä ministerin mukaan ei pidä sortua pessimismiin.

– Kansalaiset eri puolilla maailmaa liikehtivät liberaalien arvojen puolesta. Euroopassa integraatiosta on koitunut hyötyä jo niin monelle sukupolvelle, että siitä irtautuminen ei enää ole helppoa. Mahdollisuutta esimerkiksi opiskella ja matkustaa vapaasti ei hevin vaihdeta uusiin muureihin.

– EU vastaa nykyisten ja tulevien jäsenmaiden kansalaisten odotuksiin olemalla vahva ja yhdentymistä rohkeasti eteenpäin vievä. Vahvasti unionin päätöksentekorakenteissa vaikuttava Suomi on kokoaan suurempi maailmalla.

Tuppurainen painotti, että oikeusvaltion, demokratian ja ihmisoikeuksien periaatteiden kunnioittamisessa ei ole kysymys Euroopan tai länsimaiden arvoista, vaan koko ihmiskunnan arvoista. Kyse on YK:n ihmisoikeussopimuksissa vahvistetuista arvoista.

– Kun Eurooppa asettuu niitä tukemaan, se ei tue länsimaiden hegemoniaa, vaan kaikkien ihmisten yhteisiä arvoja ja yhteisiä intressejä. Kun tästä pidämme kiinni, huominen on meidän, huominen on Euroopan.

Turun Eurooppa-foorumi on vuosittainen poliittisen sesongin avaus, jossa pohditaan Suomen roolia Euroopassa ja Euroopan unionissa. Tapahtuma järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 2018.

Jaa tämä artikkeli

Kommentit

Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.

Sähköpostiosoitteesi

Toimituksen valinnat

Palkittu politiikan aikakauslehti
39€/4kk

Toimituksen valinta

Johannes Ijäs

Politiikka
27.2.2020
Sanna Marin sanoo Demokraatin pääministerihaastattelussa, että hallitus ei tee politiikkaa uutisotsikoiden mukaan – ”Hallituskausi on nelivuotinen ja tässä ajassa pitää valmista tulla”
Lue lisää

Luetuimmat

Uusimmat

Toimituksen valinnat

Demokraatti

va. päätoimittaja: Rane Aunimo
Lähetä juttuvinkki →

Toimitus: PL 338, 00531 Helsinki, puh. 09 701 041

Arbetarbladet

Chefredaktör: Johan Kvarnström
Kontakt →

Redaktion: Broholmsgatan 18-20 C, 00531 Helsingfors

2018 DEMOKRAATTI
TIETOSUOJA- ja REKISTERISELOSTE