Ukrainaan hierottavan tulitauon toteutumisesta, saati aselevosta ei ole mitään varmuutta. Emme tiedä vielä pitkään aikaan, kuinka tosissaan Venäjä vastustaa Naton eurooppalaisten rauhanturvaajien tulemista Ukrainaan, mutta paljon muutakin on rauhanprosessissa vielä auki.

Silti Euroopan maiden olisi valmistauduttava ainakin Ukrainan tulitauon valvontaan jo nyt, ja osoitettava sitova halukkuutensa siihen.

JO HELMIKUUSSA Ranska ja Britannia alkoivat keskustella tulevan valvonnan järjestämisestä ilmavoimiensa varaan.

Ilmavoimat ei kuitenkaan ole Ukrainan sodan kaltaisessa pitkien rintamalinjojen tilanteessa aukoton valvoja. Se ei ehdi tai pysty reagoimaan ajoissa esimerkiksi kaikkeen droonien käyttöön tai yksittäisiin kahakoihin.

Siksi maajoukkojakin tarvitaan jokaiselle rintamalohkolle, jo pelkästään esimerkiksi maalien osoittamiseen ilmavoimille. Kunnolla organisoituna tämä vaatisi satojen tuhansien sotilaiden siirtoa Ukrainaan, ja se on Euroopan nykyisille asevoimille sula mahdottomuus.

Todennäköisesti Euroopan eri maista pystytään kokoamaan Ukrainaan muutamien kymmenien tuhansien sotilaiden joukko.

Satojen tuhansien kokeneiden reserviläisten Suomella olisi siihen paljon annettavaa.

SUOMEN HALLITUS on kuitenkin julkisesti ilmoittanut, että Venäjän vastaisena rajamaana emme voisi lähettää Ukrainaan yhtään sotilasta, ei ainakaan ensimmäisten joukossa.

Pääministerin mukaan olisi lisäksi erityinen riski, jos suomalaissotilaat joutuisivat kohtaamaan venäläissotilaita konfliktitilanteessa.

(Jostain syystä esimerkiksi Afrikan kriisinhallintaoperaatioissa Suomea ei aikoinaan haitannut, että vastustajan puolella on Venäjän hallinnon alaisia palkkasotilaita.)

Toisaalta yksityisajatteluna niin poliitikoilta kuin upseereiltakin on kuultu, että pakkohan sinne on jotain lähettää, koska Suomen valtio on vakuuttanut tukevansa Ukrainaa niin pitkään kuin tarvitaan.

Molemmilla näkökulmilla on perustelunsa, vieläpä hyvätkin.

SUOMEN LUPAUS tukea Ukrainaa koskee myös tulitaukoaikaa. Tuen tarve tietysti muuttuu, jos sotatoimet keskeytyvät.

Sotiva Ukraina tarvitsi materiaalista tukea ja aseapua. Tulitauon saapuessa Ukraina alkaa tarvita fyysistä apua, rauhansa turvaajia. Maahan pitää saada auttajia ja sotilaita, jotka asettuvat taistelleiden osapuolten väliin pitämään vihollisia erillään toisistaan.

Uskon vahvasti, että suomalaisilta reserviläisiltä ja puolustusvoimien henkilökunnan jäseniltä löytyisi aktiivisuutta ja halua osallistua tällaisiin Ukraina-operaatioihin.

Tätä lähtövalmiutta ovat korostaneet reserviläisjärjestötkin.

Eihän Afganistanin ISAF-operaatiokaan ollut vailla fyysisiä riskejä. Ukrainan turvaaminen olisi monestakin syystä perustellumpaa, myös sieltä saatavan kokemuksen takia.

TARVITSEMME nyt yli puoluerajojen menevää poliittista rohkeutta ja aloitekykyä ilmoittaa lähtevämme konkreettisesti Ukrainan tueksi, jos Ukraina pyytää meitä alueelleen tulitaukoa valvomaan.

Suomen esimerkki ja harkitut perustelut voisivat toimia kannusteena muillekin Euroopan maille.

Lisäksi on otettava pitkäjänteisesti huomioon, mitä liittoutuminen Suomelle tarkoittaa. Kun olemme hädän hetkellä päässeet osaksi puolustusliittoa, se myös edellyttää vastavuoroisesti meiltäkin toimia yhteiseksi hyväksi.

On nimittäin huomattavasti helpompaa joskus tulevaisuudessa pyytää tai edellyttää liittolaisilta jotain apua meillekin, jos olemme ensin itse olleet aktiivinen tuen tuottajamaa.