– Jos olisit kysynyt kolme vuotta sitten, onko naisviha uhka demokratialle, olisin vastannut, että ei ole. Mutta kyllä nykytilanne on todellinen uhka demokratialle, sanoo Vantaan kaupunginhallituksen puheenjohtaja Ulla Kaukola (sd.).

Kunnallispolitiikassa Kaukola ei ole kohdannut tapauksia, joita voisi varsinaisesti kutsua vihapuheeksi tai häirinnäksi. Sosiaalisessa mediassa häirintä äityi niin ikäväksi, että Kaukola päätti sulkea viestipalvelu X:n tilinsä (entinen Twitter) loppuvuodesta 2024.

– Minusta tuli masinoitujen hyök­käysten kohde. Ei ollut väliä, mitä kirjoitan sosiaalisessa mediassa. Vaikka kirjoittaisin viestikenttään ”koira”, saan joka tapauksessa samanlaista alatyylistä, vähättelevää ja hyökkäävää palautetta, Kaukola kertoo.

Ulla Kaukola, 62, on tehnyt työuransa liiketalouden opettajana ammattikorkeakoulussa ja hänellä on kaksi yliopistotutkintoa. Sosiaalisessa mediassa hänestä leivottiin ”ihana täti” ja ”typerä demariämmä”.

– Aika usein tuli olo, että somessa minusta pyritään luomaan kuvaa, joka ei millään tavalla vastaa todellisuutta. Haluttiin luoda kuva tyhmästä naisesta, jota on helppo nolata, Kaukola sanoo.

– Se tuntui ärsyttävän, ettei koulutustani voi valheeksi muuttaa. Palaute oli usein sellaista, että sinä et ole mitään etkä ainakaan tiedä mitään.

Kaukola näyttää lähes viisikymmentä hänestä tehtyä sosiaalisen median pilkkajulkaisua, joissa hänen valokuviaan on manipuloitu tai joissa uhataan ottaa yhteyttä hänen työnantajaansa somekirjoitusten vuoksi.

Kaukolan poissaolon somesta arveltiin johtuvan kaatokännistä, pintakäsittelykurssista tai kosmisesta orgasmista.

Eduskuntavaalien ehdokkaana hän sai 0,01 euroa ”vaalitukea” samalta henkilöltä kymmeninä eri suorituksina.

– Alussa laitoin näiden postausten tekijöille viestiä, että tulkaa tapaamaan minua. Kirjoitusten sävy muuttui sen jälkeen, kun olimme tavanneet. Sillä, että ihmiset oikeasti tapaavat toisensa, on vaikutusta.

Nimimerkkien taakse kätkeytyviä vihaviestien lähettäjiä Kaukola ei tavannut. Hän arvelee, että näitä vihaprofiileja on sosiaalisessa mediassa valtavia määriä, jotta voidaan hyökätä ihmisten ajatuksia vastaan.

– Nimimerkkien takana on tyyppejä, joilla on ehkä kadonnut itseltäänkin totuus olemassaolostaan. Heillä on omasta mielestään jokin tehtävä tai rooli, jota pitää toteuttaa. Yhdistävä tekijä on, että he vastustavat naisia ja vasemmistoa, Kaukola sanoo.

– Jos nämä tyypit luokittelevat ihmisen johonkin asiakategoriaan, jota he vastustavat, hyökkäyksiä tätä ihmistä kohtaan todennäköisesti toteutetaan.

Hyökkäysten kohteeksi saattaa joutua lähes kuka tahansa.

– Jos tällaisen kohteeksi ei ole koskaan joutunut, ei ehkä ymmärrä, kuinka massiivisesta hyökkäyksestä sekä naisia, yhteiskuntaa että sananvapautta kohtaan on kyse. Sen tajuaa vasta, kun on itse kohteena.

ITSETUNTEMUS ja iän tuoma elämänkokemus ovat suojanneet Kaukolan hyvinvointia. Pilkkaavat kommentit ja uhkailut eivät järkyttäneet, vaan pikemminkin vahvistivat.

– Minulla on vakaat ajatukset ja vankka arvopohja. Tiedän kyllä, mitä olen ja mitä en ole, hän toteaa.

Hyökkäysten kovuus silti ihmetytti Kaukolaa, jonka tapa viestiä on aina ollut asiallinen ja hillitty.

– Kun on politiikassa mukana asiapohjalta, tällaiset henkilöön kohdistuvat hyökkäykset voivat tulla suurena yllätyksenä. Tarkoituksena on vain ja ainoastaan vahingoittaa henkilöä ja tehdä hänestä naurunalainen, äärimmäisen kiusaamisen kohde. Hyökkääjät toistavat vähättelyä ja perättömiä väitteitään niin kauan, että ihmiset alkavat uskoa, että ne ovat totta.

Kaukolan mielestä verkkovihan kohteeksi joutuminen ei ole vaikuttanut hänen sananvapauteensa. Kirjoittaessaan hän kuitenkin miettii jo valmiiksi, miten reagoi, jos tekstin julkaisu johtaa hyökkäykseen.

– Asiat, joita olemme pitäneet itsestäänselvyyksinä, kuten tasa-arvo ja sananvapaus, eivät ole sitä enää. Joudumme jälleen kerran taistelemaan niiden puolesta.

JULKISET hyökkäykset naisia vastaan voivat vähentää naisten poliittista kunnianhimoa ja rajoittavat poliittista osallistumista. Viime eurovaalien aikaan tehdyn kansainvälisen analyysin mukaan noin viidennes naispuolisista mepeistä ilmoitti naisvihan olevan syy, miksi he eivät asetu ehdolle seuraavissa vaaleissa. Kolmannes kertoi valikoivansa sanomisiaan online-väkivallan vuoksi ja kokevansa naisvihan rajoittavan ilmaisunvapautta.

Vastanneet kokivat myös, että online-väkivallan sietäminen on hinta, joka politiikan tekemisestä täytyy maksaa.

Kuntaliiton tutkimuksen mukaan häirintä on yksi merkittävä syy siihen, miksi ihmiset eivät halua asettua ehdolle kuntavaaleissa. Kolmannes tutkimuksen vastanneista kuntapäättäjistä kertoi kokeneensa häirintää työnsä tai luottamustehtävänsä johdosta.

Maailman terveysjärjestö WHO on luokittanut verkkoväkivallan aikamme kriittiseksi kansanterveyden ongelmaksi ja ihmisoikeuskysymykseksi.

Myös Euroopan parlamentti on ottanut kantaa verkkoväkivallan yleistymiseen ja julkaissut huhtikuussa 2024 uudet EU-säännöt naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi. Uudessa direktiivissä vaaditaan tiukempia lakeja verkkoväkivallan torjumiseksi sekä parempaa apua sen uhreille.

Direktiivissä tehdään julkisiin edustajiin, toimittajiin ja ihmisoikeuksien puolustajiin kohdistuvasta väkivallasta rikoksen raskauttava tekijä.

EU-maiden on mukautettava kansallinen lainsäädäntönsä vastaamaan näitä uusia vaatimuksia viimeistään kesäkuussa 2027.

Oikeusministeriö arvioi edellisellä hallituskaudella, että maalittamisen kriminalisoinnille on tarvetta. Silloinen oikeusministeri Anna-Maja Henriksson totesi maalittamisen vaarantavan demokraattisen oikeusvaltion ja yhteiskunnan toimivuutta sekä loukkaavan perus- ja ihmisoikeuksia.

Maalittaminen tarkoittaa sosiaalisessa mediassa tai muutoin verkkoympäristössä tapahtuvaa henkilön ottamista ”maalitauluksi”. Yksi tai useampi toimija kehottaa ja yllyttää suurta joukkoa hyökkäämään yhden ihmisen kimppuun esimerkiksi vihaviestein, kaivamalla ja vääristelemällä yksityiselämään liittyviä tietoja, uhkailemalla eri keinoin tai vaikeuttamalla työntekoa.

– Nykyhallitus kuitenkin päätti olla edistämästä maalittamisen kriminalisointia, koska he kokivat maalittamisen määrittelyn olevan liian vaikeaa, kertoo kansanedustaja Elisa Gebhard.

Gebhard on koulutukseltaan juristi. Hän toteaa, että maalitus ei ole vain julkista työtä tekeviin naisiin kohdistuva ilmiö. Myös monet viranomaiset joutuvat maalituksen kohteeksi.

– On aivan selvää, että meillä on lainsäädännössä tarvetta tämän suhteellisen tuoreen ilmiön paremmalle oikeudelliselle määrittelylle.

VUODEN 2023 aikana naisvihamieliset kommentit lisääntyivät sosiaalisen median alustoilla lähes 70 prosentilla. Samoihin aikoihin oikeistopopulismi ja antifeministinen liike voimistuivat Euroopassa.

Sosiaalisen median alustoilla liikkuu satunnaisia epäasiallisia kommentoijia sekä ääriajattelijoita, jotka tarkoituksellisesti normalisoivat naisvihamielistä puhetta ja asenteita. Heidän käyttämiään taktiikoita ovat seksististen vitsien julkaisu, poliitikon pukeutumisen ja ulkonäön kommentointi, työuran ja koulutuksen vähättely sekä esimerkiksi poliitikon äitiyden julkinen kyseenalaistaminen.

Rikoskynnys ylittyy, jos kohteeksi joutunutta uhataan väkivallalla tai häneen kehotetaan kohdistamaan väkivaltaa, toimintaan liittyy seksuaalista häirintää, kunnianloukkaus tai doksausta eli yksityiselämään liittyvän informaation, kuten osoite-, perhe- ja terveystietojen julkaisemista verkossa rangaistus- tai kostotarkoituksessa.

Teot voivat olla myös kiusaamista ja vainoamista verkkorikollisuuden keinoin tai fyysisessä ympäristössä. Lain harmaalla alueella ovat maalittaminen sekä taloudellinen väkivalta, esimerkiksi työnteon tai laskujen perille saapumisen häiritseminen ja estäminen.

Vihakommentoijat eivät useinkaan tiedosta osallistuvansa ekstremistiseen toimintaan, jolla on maailmanlaajuisia poliittisia tavoitteita.

Ekstremistit kannattavat ääri-ideologioita, joihin he ovat tutustuneet yleensä sosiaalisessa mediassa. Vain pieni osa on mukana järjestäytyneessä toiminnassa. Suurin osa ei ole varsinaisesti mukana missään ekstremistisessä ryhmässä, vaan he pikemminkin seuraavat ääri-ideologioihin liittyviä nettikeskusteluja ja ovat verkon kautta yhteydessä toisten samankaltaisesti ajattelevien kanssa.

Tyypillisesti he ovat viettäneet paljon aikaa sosiaalisen median keskusteluryhmissä, joissa vihapuhetta normalisoidaan ja hyökkäyksistä tiettyjä ihmisryhmiä vastaan tehdään oikeutettua ajanvietettä. Hyökkäyksistä, vakoilusta ja verkkovihasta on tullut heille ”uusi normaali” ja samalla on hämärtynyt, missä menevät laillisuuden ja kohtuuden rajat.

Ekstremistien maailmanlaajuisena tavoitteena on murtaa häirinnän ja sabotaasin keinoin nykyisiä yhteiskuntia ja eliittiä, saada mahdollisimman laaja globaali kannatus ajatuksilleen ja sitä kautta lisää valtaa.

Verkkoväkivallan vaikutukset ovat kasautuvia. Tekijöiden taktiikkana on usein ylläpitää jatkuvaa stressiä ja tympeää mielialaa julkista työtä tekevän tai muusta syystä kohteeksi joutuneen arjessa. Jatkuva päivittäinen ylimääräinen stressi, uhan tuntu sekä negatiivinen, epäoikeudenmukainen palaute voivat lopulta johtaa psyykkiseen tai fyysiseen sairastumiseen.

Ekstremisti pommittaa poliitikon systeemiä, kunnes se rikkoutuu.

Tutkijoiden mukaan verkkoväkivallan kohteeksi joutuminen voi lisätä itsesensuuria ja vetäytymistä sosiaalisesta mediasta.

– Netissä tapahtuvat asiat eivät ole irrallaan muusta todellisuudesta. Verkkoviha ja verkkoväkivalta tuntuvat sen kohteeksi joutuneen näkökulmasta yhtä konkreettiselta kuin mikä tahansa muu vihan ja väkivallan kohteeksi joutuminen, Gebhard toteaa.

GEBHARDIN mielestä emme vielä ymmärrä riittävästi sitä, että verkkoviha ei ole oma erillinen mielikuvitusmaailmansa, vaan sillä on yhteys myös konkreettisiin väkivallan tekoihin.

– Naisviha on oikea ongelma jokapäiväisessä arjessa, hän painottaa.

Digiympäristössä alkunsa saanut väkivallan ihannointi ja oikeutus johtaa huomattavan usein fyysiseen ja psyykkiseen lähisuhdeväkivaltaan, naisten kontrollointiin ja vainoamiseen, ravintolassa tai kotioloissa tapahtuvaan naisten huumaamiseen ja myrkyttämiseen, seksuaalirikoksiin sekä äärimmillään kouluihin kohdistuviin aseellisiin iskuihin tai naisten joukkomurhiin, joita on tapahtunut ulkomailla jo useita.

Kuluvan kesän aikana naisia on muun muassa piikitetty väentungoksessa joukkoliikenteessä ja festivaaleilla eri puolilla maailmaa.

– Naisviha vaikuttaa karmealla tavalla arjen turvallisuuteen. Myös meillä Suomessa on tapahtunut väkivaltarikoksia, joissa epäillään, että niillä on yhteys naisvihamielisiin keskusteluihin netissä, Gebhard sanoo.

VERKKOVÄKIVALTA on riski erityisesti naispuolisille poliitikoille ja vähemmistöjen edustajille. Tutkimuksessa, jossa analysoitiin 9 000 TikTok -kommenttia viime eurovaalien aikaan, naispuoliset ehdokkaat saivat 80 prosenttia enemmän haitallisia kommentteja verrattuna miehiin.

Analyysin aineistona oli saksan-, unkarin- ja ranskankieliset kommentit.

Elisa Gebhard ei halua nostaa yksittäisiä tapauksia tikunnokkaan, koska ei halua antaa huomiota tekijöille.

– Todettakoon, että työssäni saama palaute ei aina täytä asiallisen käytöksen määritelmää. Esimerkiksi Pride-kuukauden aikana sosiaalisen median profiileissani korostui homofobinen kommentointi eri tavalla kuin yleensä.

Oikeudenkin päätöksissä on noussut esille näkemys, että poliitikon tulee kestää myös tavanomaista kovempaa ja epäasiallista kritiikkiä. Mutta missä kulkee raja?

– Politiikassa täytyy pystyä sopeutumaan siihen, että ihmiset saattavat olla jyrkästi eri mieltä kanssasi ja he saattavat ilmaista mielipiteensä kärkkäästi. Mutta kun aletaan kommentoida ulkonäköä tai puhutaan väkivaltafantasioista, se ylittää asiallisen kritiikin rajan. Mielestäni epäasiallisuutta ja häirintää ei tarvitse kenenkään sietää, Gebhard toteaa.

KUN kansanedustajaa häiritään, hänellä on tukenaan avustaja ja puolueorganisaatio. Elisa Gebhard kertoo, että hänen hyvinvointiaan varmistaa ennen kaikkea läheisistä muodostuva turvaverkko.

Hän sanoo olevansa huolissaan yksityisistä, kansalaistoiminnassa mukana olevista aktivisteista, jotka joutuvat selviytymään vihan kohteeksi joutuessaan ilman minkään organisaation tukea. Samassa tilanteessa ovat monesti myös kunnallispoliitikot ja toimittajat.

– Onko meidän yhteiskuntamme rakenteet sekä poliisin resurssit kunnossa, jotta voimme riittävästi puuttua tähän ja jokainen saa aidosti apua jouduttuaan rikoksen kohteeksi? En ole valitettavasti lainkaan varma, että näin on, Gebhard toteaa.

Suomessa on tällä hetkellä vakavia ongelmia liittyen ihmisten oikeusturvaan – ketkä saavat apua ja oikeutta jouduttuaan häirinnän kohteeksi, ja ketkä jäävät vaille lain suojaa.

– Ihmiset eivät myöskään aina tunnista, milloin heihin kohdistuu rikos. Yksin ei pidä jäädä, oli tilanne mikä tahansa. Rikoksista kannattaa tehdä sinnikkäästi rikosilmoituksia ja hakea apua sekä julkisesta terveydenhuollosta että kansalaisjärjestöiltä.

NAISPUOLISTEN meppien määrä vähentyi viime eurovaaleissa, ensimmäisen kerran 45 vuoteen. Naisviha voisi yleistyessään lopulta johtaa tilanteeseen, jossa naisten määrä politiikassa pienentyy merkittävästi.

– Naisviha on uhka kaikelle julkiselle keskustelulle ja sananvapaudelle. Se voi olla uhka myös edustukselliselle demokratialle, mikäli ihmiset eivät uskalla asettua vaaleissa ehdolle, koska pelkäävät häirintää, Gebhard sanoo.

Suomessa ei ole havaittavissa naisten poliittisen aktiivisuuden vähentymistä. Päinvastoin, erityisesti vasemmistossa, perussuomalaisissa ja RKP:ssa naispuolisten kansanedustajien määrä kasvoi huomattavasti viime eduskuntavaaleissa. SDP:ssä ja kokoomuksessa naisten määrä väheni noin kolmella prosentilla. Keskustassa naisten osuus niin ikään kasvoi kolmella prosentilla.

– Emme me luovuta. Emme anna vihan vaientaa.

Hän pitää tärkeänä, että poliisilla on resursseja, osaamista ja ymmärrystä puuttua häirintään mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

– Kyllä tämä tilanne vaatii sitä, että meidän yhteiskuntamme mahdollistaa kaikkien osallistumisen. Rikoksen kohteeksi joutuneiden kokemuksia ei pidä vähätellä.

Gebhardin mielestä naisten ei pidä varoa sanomisiaan, koska silloin viha onnistuu tehtävässään. Vihapuheen tarkoitus on vaientaa tiettyjä ihmisiä.

Juttu on julkaistu Demokraatissa 14.8.2025.