– Tämä oli kovasti odotettu juhla. Katastrofia ei tapahtunut, vaikka vuoteen 1918 liittyy osalle körteistä vahva vapaussodan muisto. Saimme muisteltua Tampereen valtausta ei syyttävässä hengessä sopua hakien.

Juhlilla hävinneiden näkökulma sai oikeutuksensa. Se sopii Löytystä hyvin herännäisyyteen.

– Emme ajattele olevamme voitonvarmoja omasta oikeassa olemisestamme. Kuin edustaisi eri uskontoa on Jaakko Löytylle tuttu tunne kristillisissä piireissä. Joskus se tarkoittaa radiokanavan sulkemista. Kristillisiä televisiokanavia Löytty ei pysty edes katsomaan.

– Haluan silti tietää, mitä kristityt kanssaveljet- ja sisaret puuhailevat.

Jumalanpalveluksissa tai muissa hengellisissä tilaisuuksissa itseään tapakristityksi kutsuva lauluntekijä käy harvakseltaan.

– Inhoan yli kaiken jeesustelua. Vaikka olen jo tämän ikäinen, kuohahdan välillä vieläkin törmätessäni siihen keskusteluissa. Pelastus- ja voitonvarmaa besserwisser-gospelia en siedä.

Suomalaisesta gospelista puuttuu Löytystä protesti ja vastarinta. Namibiassa hän kuuli ensimmäiset negrospirituaalinsa, ne olivat jotain toista.

– Niissä oli jokin yhteiskunnallinen paatos tai eetos, laulu asettui jollekin puolelle.

Suomalaisen gospelin ”isähahmon” viittaa ei ole ollut aina helppoa kantaa. Toiset pitävät hänestä, toiset eivät. Löytyllä on kappale Siunattuja, jossa hän siunaa homoja ja lesboja. Se on ollut joillekin liikaa. Hän on huomioinut aiheen arkaluontoisuuden esittämällä kappaletta kirkossa vain silloin, kun kuulijat ovat sitä erikseen toivoneet.

– On ihmisiä, joille tuon ilosanomaa, toivoa ja lohtua. Jotkut kauhistelevat ja pitävät luopiona. Ei-kristillisistä piireistä löydän lähempänä omaa arvomaailmaani olevia ihmisiä.

Löytty ihmettelee, miksi hänen pitäisi pelätä muslimiksi kääntymistä ollessaan tekemisissä muslimien kanssa.

– Suomessa ryssäviha on vaihtumassa islampelkoon. Pelko ajaa moittimaan, kauhistelemaan, vieroksumaan ja olemaan rasisti. Ei se ole minulta pois, jos olen tekemisissä muslimin tai ateistin kanssa.

Hurskaita muslimeja Löytty pitää itseään paljon parempia uskovaisina. Almujen antaminen kyselemättä mitä saaja rahoilla tekee, on yksi muslimien tapa, josta hän toivoisi kristittyjen ottavan oppia.

– Uskonnosta on tullut yksityisasia. Minä en tästä liikahda, minun käteni ei ojennu toista ihmistä kohti.

Kirkon diakoniatyö saa Löytyltä vankkumattoman kannatuksen.

– Se on ihan mahtavaa. Kolmannen sektorin työ on välttämätöntä, valtio ei yksin pysty kaikkia heikoimmassa asemassa olevia auttamaan.

Auttaminen on Löytylle kristinuskon ydintä. Parhaimmillaan kirkot voisivat toimia toisina olohuoneina.

– Kristittyjen pitäisi olla sorrettujen puolella. Vastarinnan tulisi näkyä asettumalla köyhien, pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden rinnalle rahaa, valtaa ja muuta maailmaa vastaan. Se on kivuliasta, koska joudumme luopumaan omastamme. Se vain pitää tehdä.

Lue koko laaja Jaakko Löytyn henkilöhaastattelu 11.lokakuuta Demokraatista.