Petteri Orpon (kok.) hallitus kääntää Suomea kokoomuksen ja elinkeinoelämän pitkään toivomalle linjalle, jossa yhteisöveroa alennetaan ja ylimpien tuloluokkien veromarginaalia lasketaan useammalla prosenttiyksiköllä.

Varakkaita suosivat muutokset saivat rinnalleen pieni- ja keskituloisille suunnatun veroalen. Paljon muutakin tapahtui.

Hämmentävin käänne myöhään keskiviikkona järjestetyssä riihen tiedotustilaisuudessa liittyi hallituksen omaan tarinaan. Orpon hallitus on ennen muuta luvannut ”lopettaa velaksi elämisen”.

.

HALLITUKSEN viimeinen suuri finanssipoliittinen tavoite, josta sota ja Donald Trump eivät vielä olleet tehneet selvää, oli velkasuhteen vakauttaminen hallituskauden loppuun mennessä.

Se osoittautui valtiovarainministeriön ennusteiden valossa saavuttamattomaksi unelmaksi. Mutta hallitus ei ole tätä valmis myöntämään.

Valtiovarainministeri Riikka Purra (ps.) toisti tiedotustilaisuudessa useampaan kertaan, että vakauttamistavoitteesta pidetään kiinni. Purran mukaan hallitus on yhä valmis myös lisäsäästöihin sen saavuttamiseksi, mikäli tarvetta ilmenee.

Käytännössä tavoite on ilman maailmantalouteen liittyviä ihmeitä niin lujasti kivillä, että hallitus kertoi eilen turvautuvansa Valtion eläkerahastolta siirrettävään miljardin “siltarahoitukseen”.

Näin saadaan aikaan vaikutelma velkasuhteen kasvun hetkellisestä pysähtymisestä hallituskauden lopulla.

Valtiovarainministeriön kansliapäällikkö Juha Majanen avasi asiaa myöhään eilen medialle ja totesi, että velkasuhteen kasvu ei ole ministeriön ennusteessa kertaakaan pysähtynyt.

Pysähtyminen tapahtuu vain hallituksen skenaariossa, niin kutsutussa tavoiteurassa ja perustuu jo mainittuun siltarahoitukseen. Tämän hokkuspokkusmiljardin ansiosta bkt:n velkasuhde ei näyttäisi kasvavan vuonna 2027 edellisvuodesta.

Velkasuhteen vakauttamiseen tarvitaan siis silmänkääntötemppu.

MIKSI vakauttamisesta on tullut Orpon hallitukselle niin tärkeä, että kikkailusta sen ympärillä tulee mieleen entisen itänaapurin utopistiset, paperilla toteutuneet tuotantotavoitteet?

Koska finanssipoliittisista tavoitteista ei ole muuta jäljellä. Hallitusohjelman yhden prosentin alijäämätavoitteesta luovuttiin viime vuonna, täysin ymmärrettävästi.

Vakauttamisesta ei päästetä irti, koska kokoomus voitti eduskuntavaalit lupaamalla katkaista Suomen velkaantumiskierteen. Nyt se on löytänyt itsensä tikkejä vaativan haavan ääreltä taskussaan käytettyjä laastareita.

Kyse on poliittisesta jääräpäisyydestä, jossa takerrutaan menetettyyn unelmaan.

JÄÄRÄPÄISYYDESTÄ maksetaan kovaa hintaa hiljattain aloittaneilla hyvinvointialueilla, joiden alijäämätavoitteet on sidottu raiteiltaan suistuneeseen finanssipolitiikkaan.

Alueet ovat karsineet palveluita ja irtisanoneet jo valmiiksi alimitoitettua henkilöstöään, koska alijäämien pitää olla katettuina vuoden 2026 loppuun mennessä.

Lisäaikaa ovat vaatineet poliitikot ja sitä ovat suositelleet asiantuntijat, muun muassa talouspolitiikan arviointineuvosto. Moni hyvinvointialue pääsisi lisäajan myötä taloudellisesti jaloilleen alkuvaikeuksien jälkeen.

Hallituksen finanssipolitiikka, jossa velkaantumisen on tosiasioiden vastaisesti vakauduttava, rapauttaa suomalaisten peruspalveluja. Uskottavinta olisi tunnustaa tappio ja todeta sen johtuvan olosuhteista, joiden haastavuus on kaikille selvää.

Taustalla on myös suomalainen tapa keskustella talouspolitiikasta.

Hallitukset joutuvat vuorollaan vastaamaan oppositiolle ja medialle höttöisistä laskelmistaan, joiden väitetään johtavan meidät Albanian tielle tai lopulliseen tuhoutumiseen.

Milloin puheena on holtittomaksi väitetty velkaantuminen, milloin suomalaisten hyvinvoinnin lopettavat leikkaukset. Retoriikka on jyrkkää ja tuo mieleen nollasummapelin.

KOVIMPANA talouskeskustelijana on viime ajat häärinyt nykyinen päähallituspuolue kokoomus.

Kokoomus on aiheuttanut omilla talouskurisaarnoillaan tilanteen, jossa se ei voi uskottavasti perääntyä mahdottomaksi osoittautuneista tavoitteistaan. Tappiota ei voi myöntää, vaikka syyt olisivat ymmärrettävät.

Tulee mieleen puuroonsa päälle erehdyksessä suolaa laittanut mies, jonka on pakko syödä annos silmää räpäyttämättä.

Aikuisten ihmisten maailmassa asiat voisi hoitaa myös vähemmän yksinäisesti. Esimerkiksi sopimalla talouden tasapainottamisesta yhdessä ylivaalikautisesti, kuten Suomen Pankin pääjohtaja Olli Rehn alkuviikosta ehdotti.