Kansanedustaja, SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Tytti Tuppurainen jättää tänään lauantaina Demarinaisten vetämisen kymmenen vuoden jälkeen selvästikin haikein mielin.

– En ole millään tavalla leipiintynyt, turhautunut tai väsynyt. Siitä ei ole kyse. Nyt on aika tarjota jollekin muulle tilaisuus kasvaa tässä liitossa ja puhua sen äänellä, hän korostaa.

Nykyisessä roolissaan eduskuntaryhmän puheenjohtajana Tuppuraisella kun on mahdollisuus nostaa tasa-arvoon liittyviä kysymyksiä esille.

NAISLIITON rooliin mahtuu paljon.

– SDP on feministinen puolue ja naisliitto osana puoluetta on taho, joka tarjoaa inspiraatiota ja uusia aloitteita. Se toimii myös tasa-arvotyön asiantuntijana – tätä roolia on pyritty viimeisen kymmenen vuoden aikana vahvistamaan, Tuppurainen kertoo.

Tasa-arvon takatalvi ei kuitenkaan välttämättä tarkoita ikuista viimaa ja pimeyttä. Tuppurainen muistuttaa, että tasa-arvotyö ei etene suinkaan kuin luotijuna suoraviivaisesti kohti määränpäätä, joka on tasa-arvoinen feministinen yhteiskunta.

– Se on pikemminkin kehä, jossa on nousunsa ja laskunsa. Meidän pitää tunnistaa, ettemme ole kehän pohjalla, mutta olemme silti aika lähellä sitä.

MAAILMALTAKIN kiirii hälyttäviä naisten asemaa heikentäviä ajatuksia. Haastattelua tehtäessä Yhdysvaltain presidentinvaalit olivat vielä käymättä. Yksi keskeinen kysymys niissä oli aborttioikeus, saako nainen päättää itse omasta kehostaan.

– Tämä on tyrmistyttävää, kun kyse ei ole suinkaan Taleban-Afganistanista vaan monella mittarilla maailman mahtavimmasta maasta, Yhdysvalloista, Tuppurainen huomauttaa.

Tällaiset ajatukset ovat läikkyneet myös Eurooppaan, jossa ”minitrumpistit” Unkarin Viktor Orban ja hänen hengenheimolaisensa haluavat miehille valtaa kontrolloida naisten itsemääräämisoikeutta.

– Minun mielestäni nainen, joka ei ole oikeutettu päättämään omasta lisääntymisestään, raskaudestaan ja synnytyksestään, ei koskaan voi olla vapaa, Tuppurainen sanoo.

Myös Suomessa on äänekkäitä abortin vastustajia. Tässäkin kysymyksessä Demarinaisilla ja Euroopan sosialidemokraattisella naisliikkeellä on vahtimista.

MARILYN MONROE lauloi aikoinaan, kuinka timantit ovat naisen parhaita ystäviä. Laulun sanoja ei Tuppuraisen mukaan pidä ottaa kirjaimellisesti.

– Laulun viesti on, että naisella on oikeus varallisuuteen, omiin rahoihin, joiden avulla hän voi tehdä omia ratkaisujaan.

Omat tulot, joilla myös pystyy elämään, eivät ole Suomessakaan enää itsestäänselvyys. Siitä pitää huolen Orpon-Purran hallituksen esitys vientivetoisesta työmarkkinamallista, jonka SDP on nimennyt palkkakuoppalaiksi.

– Se on kaikessa julkeudessaan pyrkimys estää ennen kaikkea naisvaltaisia julkisia aloja ikinä korjaamasta palkkojen jälkeenjääneisyyttä, Tuppurainen sanoo.

Ikuiseen palkkakuoppaan ovat siis joutumassa muun muassa hoitajat, opettajat ja myyjät.

– Meillä on Euroopan sukupuolen mukaan jakaantuneimmat työmarkkinat lähtien koulutukseen hakeutumisesta. Tämä on liksakysymys, jos vientialojen ulkopuolisia aloja estetään saamasta itselleen parempia palkkoja sitomalla valtakunnansovittelijan kädet. Tässä meidän pitää valpastua.

Naisvaltaisten alojen on yhä turhempaa odottaa tukea työtaisteluilleen vahvoilta vientialojen liitoilta, kun hallitus rajoitti jo niin sanottuja myötätuntolakkoja.

– Hallitus näyttää kaikella tapaa kaapin paikkaa naisille.

PALKKAERON suuruus miesten ja naisten välillä kertautuu sitten eläkkeissä.

– Suomalaisen köyhyyden kasvot ovat ikääntyneen naisen kasvot. Meillä tulee olemaan pienituloisuuden takia pienellä eläkkeellä kituuttavia naisia. Tämä on järkyttävää hyvinvointiyhteiskunnassa, sillä Suomella olisi varaa laittaa tämäkin asia kuntoon, Tuppurainen painottaa.

Naisen keskimääräinen euro oli viime vuonna noin 83 senttiä. Siihen, että palkkatasa-arvon eteneminen junnaa, hän löytää useita syitä, uusimpana yleinen ilmapiiri.

– Yhä useammin kuulee näkemyksiä, ettei “naisten töistä” kuulukaan maksaa palkkaa tämän enempää – naisethan tekevät työtä kutsumuksesta. Tosiasiassa heidän paikkansa pitäisi näiden kommentoijien mielestä olla kotona hoitamassa ensin pieniä lapsia ja sen jälkeen hoivaamassa iäkkäitä läheisiään.

SOSIAALI- JA TERVEYSSEKTORIN leikkaukset ovat hallitukselta vielä yksi keino heikentää naisen asemaa. Hyvinvointivaltio on naisen paras ystävä, Tuppurainen huomauttaa viitaten siihen, että julkiset palvelut ovat antaneet naisillekin mahdollisuuden käydä töissä kodin ulkopuolella ja luoda omaa uraa.

Tällä hetkellä suurin huoli on julkisten sosiaali- ja terveyspalveluiden tulevaisuudesta.

– Porvarillinen hegenomiahan pyrkii kaikin tavoin murtamaan luottamusta julkisiin sote-palveluihin. Viime keväänä julkistettu kansalaispulssin tieto pysäytti: enää alle puolet luottaa niiden toimivuuteen.

Miten käy vanhusten hoivalle on vielä oma kysymyksensä.

– Jos julkisten palveluiden annetaan hapertua, ja ihmisten luottamus hyvään hoitoon ja hoivaan katoaa, yhä useammat perheet ovat suuren kysymyksen äärellä: Missä se oma läheinen hoidetaan?

Omaishoito on kunnioitettava, arvokas ratkaisu, mutta sen pitäisi aina perustua vapaaehtoisuuteen, ei olla ainoa vaihtoehto, Tuppurainen painottaa.

Jos yhteiskunta ei pidä vanhuksista ja esimerkiksi vammaisista hyvää huolta, ajaudumme hänen mukaansa yhteiskuntaan, jossa perheelle sälytetään yhä enemmän vastuuta läheistensä hoidosta ja hoivasta. Ja se jää lähes poikkeuksetta naisten harteille. Tämä ei ole pohjoismaisen hyvinvointimallin mukaista.

Naisella pitää olla oikeus myös vapaa-aikaan ja tätä Orpon-Purran hallitus nakertaa Tuppuraisen mielestä nyt poikkeuksellisen massiivisilla kulttuurialan leikkauksilla. Naiset ovat paitsi kulttuurin tuottajia myös kuluttajia. He täyttävät teatterit, museot ja konsertit.

– Tämä on omiaan ylläpitämään sivistystämme. Kun järjestöiltä leikataan, se on usein suora leikkaus paitsi kulttuuripalveluita tuottavilta naisyrittäjiltä, myös kulttuuripalveluiden käyttäjiltä.

NAISIIN kohdistuva väkivalta on edelleen vakava ongelma. Suomi on listattu EU:n toiseksi vaarallisimmaksi maaksi naisille, ja suurin syy siihen on lähisuhdeväkivalta. Tuppuraisen mielestä siinäkin on paljon tehtävissä.
– Poliisilla pitää olla resursseja ottaa vakavasti kotihälytykset. Terveydenhuollossa on oltava aikaa tunnistaa esimerkiksi ruhjeiden alkuperä. Jos neuvolaan tulee puhelu ongelmista kotona, pitää syntyä heti joku reaktio.

Tasa-arvoinen, feministinen yhteiskunta pitää perheväkivaltaa yhtä vakavana ongelmana kuin kaduilla tapahtuvaa jengiväkivaltaa, hän huomauttaa.

– Mutta tämä ei juurikaan oikeistopopulisteja kiinnosta.

SUOMEA on pidetty tasa-arvon mallimaana, ja takapakista huolimatta se on edelleenkin monilla mittareilla paras maa naiselle, Tuppurainen painottaa.

– Tasa-arvoinen yhteiskunta ei ole mitään utopiaa vaan se perustuu pohjoismaisen hyvinvointivaltion malliin.

Monessa muussa maassa syntyminen tytöksi on epäonnen arpa. Tuppurainen pitää sitä järkyttävänä. Vastenmielisenä hän pitää myös sitä, miten Suomen hallituksen perussuomalaiset ministerit kokoomuksen, KD:n ja RKP:n tuella edistävät niin sanotusti naisten ja tyttöjen oikeuksia.

– Esimerkiksi Afrikassa Suomen tuella tarjotaan seksuaali- ja lisääntymisterveyspalveluita rasistisista lähtökohdista: älkää lisääntykö.

DEMARINAISET täyttää ensi vuonna kunnioitettavat 125 vuotta ja työ tasa-arvon hyväksi jatkuu, koska sen on jatkuttava. Tuppurainen ennustaa naisliitolle edelleenkin hyvää tulevaisuutta, koska idearikasta väkeä, vahvoja naisia, riittää eri puolilla Suomea viemään tasa-arvon viestiä eteenpäin.

– Olemme niin pitkän linjan toimija, että olemme moneen kertaan lunastaneet paikkamme ja uskottavuutemme suomalaisessa yhteiskunnassa.

Uusia haasteitakin on. Äärimmäisten ilmiöiden äärellä pitää olla erityisen valppaana, väistyvä puheenjohtaja muistuttaa.

– Suomessakin on piilevää äärimmäistä naisvihaa, jota jotkut poliittisesti aktiiviset tahot jossain määrin myös ruokkivat. Tässäkin on meillä tehtävää.