Turpeella on energian ohella käyttöä suomalaisessa maa- ja metsätaloudessa. Turvealalla ollaan pessimistisiä sen suhteen, onko tuotanto näihin tarpeisiin kannattavaa ilman energiakäyttöä. Alan työpaikkojen katoamisen ohella uhkakuvissa ovat kustannusten kasvu maataloudessa ja kotimaisen turpeen korvaantuminen tuontitavaralla.

Näköalapaikka suomalaiseen turvealaan on valtionyhtiö Vapossa. Sen mukaan energiaturpeen käytön väheneminen on niin ripeää, että se on muuttunut jo hallitsemattomaksi.

– Turpeesta on tullut enemmän poliittinen kysymys kuin käyttöennusteisiin liittyvä asiakysymys, yhtiön viestintäjohtaja Ahti Martikainen sanoo STT:lle.

Yhtiö arvioi alkuvuonna, että turpeen energiakäyttö puolittuu vuoteen 2025 mennessä, mutta ennuste on jo vanhentunut. Hallituksen budjettiriihessä tekemät päätökset kiihdyttävät Martikaisen mukaan tahtia vuodella tai kahdella.

Budjettiriihessä hallitus päätti noin kaksinkertaistaa turpeen energiaverotuksen ja ottaa käyttöön turpeen lattiahintamekanismin.

Samansuuntaisen arvion aikataulusta esittää Bioenergia ry:n turpeesta vastaava päällikkö Hannu Salo. Turvetta käyttävät energiayhtiöt luopuvat polttoaineesta vauhdilla, sillä alan näkymät ja päästökauppahinta huononevat.

– Käynnissä on myös selkeä joukkopako yrittäjäkunnasta. Vuonna 2025 toimialasta on liikevaihdolla mitattuna jäljellä ehkä vain neljännes, Salo arvioi.

Energiaturpeen pudotus tekee pikatahtia totta Marinin hallitusohjelmaan kirjatusta tavoitteesta. Hallitus pyrkii puolittamaan turpeen energiakäytön vuoteen 2030 mennessä.

Turve on ollut energiapolitiikan kuuma peruna. Turpeen osuus Suomen energiankulutuksesta on ollut vajaat viisi prosenttia, mutta kasvihuonepäästöistä se on tuottanut arvioiden mukaan jopa kymmenisen prosenttia.

Vuosittain tuotetusta turpeesta poltetaan pääosa, noin 80–90 prosenttia. Merkittävästi turvetta käytetään myös esimerkiksi salaattien, yrttien ja metsätaimien kasvualustana sekä kuivikkeena eläintuotannossa.

Suomi ei tavoittele turpeen muista käyttötavoista luopumista, mutta käytännössä niiden tulevaisuus on kytköksissä energiaturpeeseen. Vapon Martikainen arvioi, että energiakäytön loppuminen luo “tavattoman suurta kustannuspainetta” muuhun tuotantoon.

Pieniä turveyrittäjiä edustavan Suomen turvetuottajat ry:n puheenjohtaja Hanna Haavikko on vielä pessimistisempi. Hänen mukaansa turvetuotannon vaatima ympäristöluvan hakeminen ja vesiensuojelujärjestelmä on niin kallis sijoitus, että kulujen kattaminen vaatisi myös polttoturpeen nostamista.

Karkeasti jaoteltuna kasvu- ja kuiviketurve ovat suon vähemmän maatuneita pintaosia, kun taas energiaturve kaivetaan syvemmältä.

– Turpeen asema menee taloudellisesti todella vaikeaksi, jos polttoturvetta ei voida käyttää ja jos uusia innovaatioita ei tule. En usko, että tuotanto täysin kaikkoaa, mutta ei voida puhua enää varsinaisesti elinkeinosta, Haavikko sanoo.

Maataloudessa pelätään kohoavia kustannuksia

Kotimaisen turvetuotannon väheneminen voi aiheuttaa ongelmia maataloudessa. Sekä kotimaisen tuotannon supistuminen että sen korvaaminen tuontiturpeella voivat vaikuttaa saatavuuteen tai nostaa hintoja.

– Vielä lähivuosina meillä riittää avattuja turvetuotantoalueita, mutta viiden vuoden päästä niukkuus alkaa näkyä. Silloin pitää löytyä muita kuivikemateriaaleja, Bioenergian Salo sanoo.

Ajatushautomo Sitra on esittänyt turpeesta luopumista kokonaan, sillä myös turpeen muu käyttö vapauttaa kasvihuonekaasuja. Sitra on suositellut turpeen korvaamista muilla tuotteilla, vaikka on myöntänyt, että niiden saatavuudessa, hinnassa tai laadussa voi olla ongelmia.

Maataloustuottajien etujärjestö MTK:n elinkeinojohtaja Marko Mäki-Hakola uskoo, että kuivikkeena turpeelle voi löytyä kotimaisia korvaajia. Hän ei pidä vaihtoehtoja kuitenkaan yhtä laadukkaina eläinten terveyden ja tilojen hygienian kannalta. Korvaavat vaihtoehdot voivat myös nostaa kustannuksia, mikä koettelisi tilojen elinkelpoisuutta.

Puutarhayrittäjien tilanne olisi vielä vaikeampi.

– Kasvuturpeelle ei ole kustannustehokasta vaihtoehtoa. Jos sitä aletaan tuoda Baltiasta, siihen tulisi aika isot kuljetuskustannukset, hän sanoo.

Kauppapuutarhaliiton toimitusjohtaja Jyrki Jalkanen uskoo myös nouseviin kustannuksiin, jos kasvuturve tuotaisiin ulkomailta. Hän ei pidä tuontia tarkoituksenmukaisena myöskään ympäristötavoitteen kannalta.

– Suolla käytäisiin edelleen jossain päin maailmaa. Ilmiö vain lakaistaisiin pois silmistä. Päinvastoin kuljetettaisiin enemmän, Jalkanen sanoo.

Jalkanen ei innostu turpeen korvaamisesta. Hän huomauttaa, että uuden luotettavan kasvualustan kehittäminen vie kymmeniä vuosia, eikä vaihtaminen olisi puutarhoille helppoa.

– Viime kesällä kyselyssämme 90 prosenttia jäsenkunnastamme sanoi, että viljely päättyy siihen paikkaan, jos turpeen käyttö loppuu.

Innovaatiot voivat tulla myöhässä yrittäjille

Hallitus on pyrkinyt lievittämään turvetuottajien murheita. Ohjelmassaan se sitoutui energiakäytön puolituksen ohella selvittämään käytön ohjautumista “korkeamman jalostusasteen innovatiivisiin tuotteisiin”.

Turpeelle uusia käyttötarkoituksia etsivä työryhmä aloitti toimintansa työ- ja elinkeinoministeriössä huhtikuussa. Sen toimikausi kestää vuoden.

Alalla työryhmän tuloksia odotetaan ristiriitaisissa tunnelmissa. Haavikko arvioi, että hyödyt rajautuvat alan suurimmille yrityksille ja tulevat liian myöhään ison murroksen keskellä painiville oleville pientoimijoille.

– Turpeen tulevaisuudennäkymien pitäisi tapahtua vuoden tai kahden sisällä. Ei kukaan voi odottaa sen pidempään, tuleeko ruokaa pöytään vai ei, Haavikko sanoo.

Vapo selvittää aktiivihiilen ja muiden kasvualustojen valmistamista turpeesta tai muusta biomassasta. Martikaisen mukaan tuotteet ovat kuitenkin vasta kehitysvaiheessa, eivätkä vaikuta alaan suuresti ainakaan vuoteen 2023 mennessä.

Turvetuottajille on luvattu ohjata tukea EU:n oikeudenmukaisen siirtymän rahastosta. Martikainen suhtautuu kuitenkin skeptisesti rahastolle ehdotettuihin tukiehtoihin ja siihen, että poliitikot ovat etukäteen luvanneet rahoja moniin tarkoituksiin.

– Nopeasta alasajosta kärsivät varmaan eniten iäkkäät turveurakoitsijat, joita on Suomessa noin 200. Minun on vaikea nähdä, millaisia vihreän siirtymän hankkeita 60-vuotias urakoitsija alkaa tehdä Pihtiputaalla tai Peräseinäjoella, hän sanoo.

Alueellisesti tärkeä elinkeino

Turpeen näkymien muuttuminen on vaikuttanut rivakasti alan työpaikkoihin. Vielä vuonna 2014 Teknologian tutkimuskeskus VTT arvioi, että turpeen käyttö työllisti suoraan tai välillisesti yli 10 000 suomalaista.

Bioenergian mukaan vuonna 2019 turpeen tuotannon suora työllisyysvaikutus oli enää noin 1 800 henkilötyövuotta. Välillistenkin vaikutusten kera työllistävä vaikutus oli viime vuonna reilut 3 000 henkilötyövuotta. Salo arvioi, että vuonna 2025 turvetuotanto työllistää korkeintaan 500 suomalaista.

Ala ei ole suuri, mutta paikallisesti sen kohtalolla voi olla merkitystä.

– Täytyy muistaa, että nuo työpaikat ovat kaikki syrjäseuduilla tai haja-asutusalueilla, joilla on vähän muuta elinkeinoelämää. Turpeen asema paikallisesta elinkeinosta jossain kunnassa voi olla merkittäväkin, Turvetuottajien Haavikko sanoo.

Alan jatkoa vaikeuttaa myös yleinen asenneilmapiiri.

– Yleinen poliittinen ilmapiiri luo aika kovat paineet. Turvetuottajana oleminen tuntuu välillä aiheuttavan sen tyyppistä suhtautumista, että on pahin mahdollinen rikollinen, Haavikko toteaa.

STT–Ilkka Hemmilä