– Ajattelin ilman muuta, että kun STTK:ssa on niin valtavan taitavia luottamusmiehiä, isoja liittoja ja ihan päätoimisia luottamusmiehiä, että ei se nyt omalle kohdalle voi osua. Tuntuu erittäin hyvältä, että oma työ huomataan, hän kertoo.

Forsman toimii pääluottamusmiehenä oman työnsä ohella. Turun tuomiokirkkoseurakunnan lastenohjaajan työ on monipuolista. Siihen kuuluu muun muassa musiikkileikkikoulujen vetämistä, erilaisia perhetapahtumia ja yhteistyötä alueen koulujen ja päiväkotien kanssa.

– Työssäni on parasta lasten ja perheiden kohtaaminen sekä monipuolisuus.

– Luottamusmiehenä toimimisessa parasta ja motivoivaa on oppia uutta ja toimia yhdessä jäsenten, muiden luottamusmiesten ja työnantajan edustajien kanssa työntekijöiden parhaaksi. Haastavimpia ovat tilanteet, joissa asiat ovat kärjistyneet ja on vaikeaa löytää ratkaisua.

KULUNEEN vuoden aikana Forsmania on työllistänyt erityisesti seurakuntayhtymän organisaatiouudistus. Sen myötä yhtymän yhteisen kasvatustyön yksikkö ja diakonia- ja sielunhoitotyön yksikkö purettiin. Tilalle perustettiin yhteisen seurakuntatyön yksikkö.

– Olin itsekin elokuun loppuun asti yhtymän yhteisen kasvatustyön työntekijä ja syyskuun alusta suurin osa meistä lastenohjaajista siirtyi hallinnollisesti seurakuntiin. Samoin diakonia- ja sielunhoitotyön puolelta ihmisiä siirtyi paikallisseurakuntien työntekijöiksi, Forsman kertoo.

Toimintamallin uudistustyössä Forsman on ollut sekä työntekijän että pääluottamusmiehen roolissa. Välillä on saanut miettiä, mikäköhän hattu päässä sitä juuri tässä kokouksessa istuu.

– Toki toin sitä työntekijöiden ääntä esille myös silloin, kun olin ihan lastenohjaajan roolissa jossain kokouksessa. Sillä tavalla sisäänrakennettuna se luottamusmiehisyys on, Forsman naurahtaa.

VUODEN luottamusmiehen valinnan tehnyt raati antoi Merja Forsmanille kiitosta siitä, että hän nauttii työpaikkansa luottamusta, haluaa tehdä henkilöstön edustajan vaativaa työtä ja on tasapuolinen kaikkia kohtaan.

Raadin mukaan hän kuuntelee jäsenten näkemyksiä ja viestii aktiivisesti työyhteisön asioista. Kiitosta hän sai myös hyvistä vuorovaikutus- ja neuvottelutaidoistaan. Mikä on salaisuutesi?

– Koen, että pystyn pysymään rauhallisena, vaikka jokin asia herättäisi minussa tunteita. Pystyn keskustelemaan asiasta asiana. Läsnäoleminen, kuunteleminen ja rakentava keskustelu ovat sellaisia asioita, joissa koen olevani hyvä. Jos tuntuu, että jokin asia junnaa paikallaan, lähden ehdottamaan erilaisia ratkaisuja.

Forsman tiedostaa myös, ettei neuvotteluissa voi ajatella vain pitävänsä kiinni omista kannoistaan.

– Pitää kuunnella myös vastapuolen ehdotuksia, olla valmiina keskustelemaan ja myös ehkä luopumaan jostain, jotta päästään kaikkia miellyttävään lopputulokseen.

HALLITUS on marssittanut eduskuntaan työelämäuudistuksia yksi toisensa perään, eivätkä ne ole olleet työntekijöille eikä ay-liikkelle suotuisia. Tuntuu, että ay-liikkeen arvoa kyseenalaistetaan. Mitä ajatuksia tällainen meno herättää?

– Hämmästyttää ja surettaa, ettei nähdä sitä, että on kaikkien etu, että työpaikoilla on luottamusmiehiä, jotka ottavat selvää asioista ja neuvottelevat.

Forsmania huolettaa, jos työehtosopimusten yleissitovuus murenee ja paikallinen sopiminen lisääntyy.

– Silloin on niin paljon kiinni siitä, minkälainen esihenkilö on ja minkälaiset valmiudet työntekijällä on neuvotella – kuinka paljon hänellä on tietoa asioista. Ammattiliitot kuitenkin kouluttavat luottamusmiehet ja virka- ja työehtosopimuksen tuntemus on ihan eri asteella.

Forsman kiittelee, että hänen työpaikallaan työnantajapuoli on aina kokenut eduksi sen, että työpaikalla on osaavia luottamusmiehiä. Luottamustehtävien hoitamiseen on annettu myös hyvin aikaa.

Ay-jäsenmaksujen verovähennysoikeuden poistaminen huolettaa Forsmania erityisesti pienten ammattiliittojen näkökulmasta. Myös Forsmanin oma Kirkon alat on pieni, 4 500 jäsenen liitto. Pikkuisille liitoille jäsenkato voisi olla kohtalokasta. Forsman muistuttaa, että pienissä liitoissa on usein paljon tiettyyn alaan liittyvää erityisosaamista, joka häviäisi liiton mukana.

Forsman pitää ymmärrettävänä, että joillekin liitosta eroaminen verovähennysoikeuden menettämisen vuoksi voi olla taloudellinen kysymys. Hän itse kokee saavansa liitosta turvaa, eikä siksi jättäisi jäsenyyttä.

– Moni kuluu ehkä tavan vuoksi liittoon, eikä ole miettinyt sen merkityksellisyyttä. Jos ei ole omassa työssä tullut mitään tilanteita, jossa ammattiliittoa olisi tarvittu, on helppo jättää jäsenmaksu maksamatta. Toivoisin, että säästöjä haettaisiin jostain muualta kuin ay-liikkeen jäsenmaksuista.

KIRKON töissä näkyy Merja Forsmanin mukaan sama suuntaus, kuin monissa muissakin työpaikoissa, että eläköityvien tai töistä muista syistä lähtevien tilalle ei enää palkata uutta työntekijää.

– Pienemmällä työntekijämäärällä pyritään hoitamaan samat asiat. Jossain vaiheessahan se raja tulee vastaan, että kuinka pienellä määrällä asiat pystytään hoitamaan.

Forsman kokee silti, että kirkon alalla on rauhallista. Valtakunnan tasolla saattaa olla seurakuntia, jotka miettivät yhdistymistä jäsenten määrän vähentymisen vuoksi.

– Seurakuntien taloudessa näkyy, että kun ihmisten pitää säästää, ei välttämättä makseta sitten enää kirkon jäsenyyttäkään. En kuitenkaan ole kuullut mitään niin huolestuttavaa, että ihmisten tarvitsisi olla huolissaan töistään.

– Koen myös, että kirkossa työntekijöistä pidetään huolta ja säästöjä haetaan aina ensin jostain muualta ja vasta viimeisenä aletaan miettiä työntekijöiden vähentämistä, Forsman sanoo.

Vuoden luottamusmies valitaan toimihenkilökeskusjärjestö STTK:n ja jäsenliittojen edustajien muodostamassa työelämän kehittämisen ryhmässä liittojen esitysten pohjalta. Merja Forsman palkittiin tiistaina STTK:n vuotuisessa henkilöstön edustajan seminaarissa, joka kokoaa yhteen satoja jäsenliittojen luottamusmiehiä ja työsuojeluvaltuutettuja.