Kun mietin aikaani Sonkissa ja ylipäätään sd-liikkeessä, haluan, että minulla on peiliin katsoessani tunne, että pystyn seisomaan tekemieni asioiden takana. Että kestän katsoa itseäni peilistä. Välillä on kausia, jolloin sanon itselleni, että ”älä unohda sitä, kuka olet”. Täytyy muistaa, että aina ei voi miellyttää kaikkia. On tehtävä se, mikä on oikein. Välillä se on raskasta, ja välillä tämä poliittinen peli vain on sellaista, että siitä tulee niitä silmäpusseja.

Haluan pysyä aitona itsenäni. Olla vielä viidenkymmenen vuoden päästä se vähän sinisilmäinen, kiroileva feministi, mitä olen tänäkin päivänä. En tahdo harmaantua henkisesti. Haluan edelleen kulkea nahkatakissa ja Pokemon-paidassa.
Katsoessani peiliin on hienoa tajuta, että olen oikeasti tässä, olen olemassa ja olen päässyt tekemään tosi siistejä juttuja. Se ei ole mitenkään itsestäänselvää. Teini-iässä, kun olimme äitini kanssa juuri muuttaneet Heinolaan, elin aika vaikeita aikoja. Oli epävarmaa, että pystynkö valmistumaan yläasteelta, mitä teen elämälläni – vai teenkö mitään. Ne olivat todella rankkoja aikoja silloin nuorena.

Näiden kokemusten takia minusta on tullut myös demari. Toivon ettei kukaan joudu käymään niin syvällä, ja synkässä paikassa, missä minä olen joutunut käymään tosi nuorena. Ja jos joutuu, toivon, että on olemassa tukea, jonka avulla sieltä pääsee ylös. Joka päivä, kun katson itseäni peiliin, muistan sen, miten siistiä on, kun olen nyt tässä.
Haluan olla sellainen ihminen, joka innostaa ja nostaa muita. Kukaan ei pysty yksin nousemaan.

Hanna Huumonen on SONK ry:n puheenjohtaja ja aloittaa europarlamentaarikko Liisa Jaakonsaaren (sd.) avustajana lokakuun 2016 alussa.

Teksti: Nora Vilva

Juttu ilmestyi ensin Demokraatin viikkolehdessä 15.9.2016.