Jyväskylän yhteiskunnallisen opiston järjestämä tilaisuus vihapuheesta ja valemedioista toi Vakiopaine-baarin täyteen kansaa tiistai-iltana. Illan puhujana toimi Jyväskylästä Sosialidemokraattisten Opiskelijoiden puheenjohtajaksi noussut Hanna Huumonen, joka on tuoreeltaan valittu europarlamentaarikko Liisa Jaakonsaaren (sd.) avustajaksi Brysseliin.

Huumonen kertoi omasta kosketuksestaan valemedioihin ja vihapuheeseen maahanmuuttovastaisten keksittyjen tarinoiden ja salaliittoteorioiden julkaisussa kunnostautuneen MV-verkkojulkaisun vastaisen kampanjan muodossa. Kaikki alkoi siitä, kun Sonkin edellinen puheenjohtaja Anette Karlsson otti alkuvuodesta kantaa blogissaan siihen, miten ainoastaan ulkomaalaisten naisiin kohdistama seksuaalinen väkivalta nostettiin tikun nokkaan. Seurauksena Karlsson päätyi MV-valeuutissivustolle ja hänelle alkoi tulvia tappouhkauksia ja muuta törkyä. Tämä innoitti Huumosen aloittamaan Sonkin nimissä boikottikampanjan MV-sivustolla mainostavia yrityksiä vastaan.

Kampanja tuotti tulosta: se sai suurimman osan valhesivustolla mainostaneista yrityksistä luopumaan mainostuksestaan. Se aiheutti myös valtaisan ryöpyn vihapostia, soittoja ja tekstiviestejä Hannan kaikkiin kommunikaatiokanaviin. Ahdistavien tappouhkausten ja huorittelun lisäksi tuli solvauksia, jotka olivat lähinnä surkuhupaisia. Huumonen mainitseekin pääasialliseksi käsittelykeinokseen huumorin. MV-sivustoon kampanja iski lujaa, sillä arvioitu sivuston mainostuotto oli 13 000-35 000 euroa kuukaudessa.

– Minun käy sääliksi jokaista Markoa Porista ja Peraa Tampereelta, jotka luulevat, että tällainen kielenkäyttö on normi muuallakin kuin pienessä sosiaalisen median kuplassa, Huumonen pahoittelee.

– He eivät oikeasti ymmärrä, että tällainen huutelu omalla nimellä johtaa seurauksiin.

Pelko selittää uskoa järjettömiin asioihin

Huumonen näkee, että kyseessä on sukupolvien välinen kuilu diginatiivien ja some-aikaan tottumattomien kuluttajien välillä. Kyselytutkimuksissa vain alle 5 % 15-vuotiaista nuorista piti MV-sivustoa uskottavana, mutta vanhemmissa ikäluokissa vihasivuston uskottavuus oli suurempi. Merkittävin selittävä tekijä huonosti kirjoitetun ja sekavan valhesivuston suosiossa suhteessa niin sanottuun valtamediaan on Huumosen arvion mukaan kuitenkin se, että kun ihmiset pelkäävät toiseutta eivätkä koe saavansa haluamiaan vastauksia faktansa tarkistavalta medialta, he tarttuvat lähteisiin jotka tukevat heidän ennakko-odotuksiaan asioista.

Huumonen ei kannata kuitenkaan ennakkosensuuria tai rasistien sulkemista ulos mediasta.

– Tärkeintä on se, että rasistiset mielipiteet haastetaan ja väärät väitteet korjataan heti. Jos rasisti valehtelee televisiossa, niin on vastuullisen median vastuulla korjata faktat, Huumonen korostaa.

– Tämä pätee myös arkielämässä. Jos joku esittää rasistisia tai vääriä väitteitä, kehottakaa huutelijaa tsekkaamaan ittensä – ja ne faktat! Sananvapauteen kuuluu oleellisena osana vastuu sanomisista ja jos sanotut asiat katsotaan jälkikäteen esimerkiksi kunnianloukkaukseksi, niin siitä voi olla myös seuraamuksia.

Huumonen peräänkuuluttaa mediaa olemaan sortumatta ajatteluun ”ääripäistä”, jossa rasistinen huutelu ja faktatieto, esimerkiksi jonkin aihepiirin tutkijat, asetetaan vastakkain erilaisina näkökulmina. Huumonen pitää myös tärkeänä, että kaikki merkittävät mediat ovat sitoutuneet noudattamaan journalistin ohjeita, poislukien Perussuomalaisten verkkomedia Suomen Uutiset.

Huumosella itsellään on vain hyviä kokemuksia kohtaamisista nettihuutelijoiden kanssa oikeassa elämässä. Hän on joutunut kohtaamaan omatkin ennakkoluulonsa ja päässyt joistain asioista syvällisemmän keskustelun kautta jopa yhteisymmärrykseen ihmisten kanssa, jotka pursusivat sosiaalisessa mediassa lähinnä vihaa.

Nyt Huumosta odottavat uudet haasteet Brysselissä, mihin hän suhtautuu odottaen. Parrasvaloista politiikan taustatyön pariin siirtyminen innostaa Huumosta suuresti. Hän mainitsee Liisa Jaakonsaaren yhdeksi poliittisista esikuvistaan -ja aikovansa syödä Brysselissä runsaasti simpukoita.