Kun nyt väistyvä puoluesihteeri Antton Rönnholm valittiin vuonna 2017, Kuntsi eteni kisassa toiselle kierrokselle. Rönnholm valittiin tuolloin Lahdessa äänin 286-209.

Kuntsi, 46, ei katsele tulevan syyskuun Jyväskylän puoluekokousta revanssin paikkana.

– Minä olen ajatellut koko ajan niin, että se on kuitenkin paras duuni, mitä voi puolueessa tehdä. Ajatukseni silloin oli, että se olisi parasta maailmassa. Haluaisin päästä toteuttamaan kaikkea sitä monipuolisuutta, mitä työssä vaaditaan. Se ei ole muuttunut miksikään tässä kuuden vuoden aikana, Kuntsi sanoo.

Hänen kampanjapäällikkönsä puoluesihteerivaalissa on viestintäkonsultti Salla Saarinen.

KUNTSI lähtee kisaan suhtautuen puoluesihteeriyteen neljän vuoden (2023-2027) kaarena, jossa viedään yhdessä puoluejohdon ja kenttäväen kanssa SDP pääministeripuolueeksi vuonna 2027.

Tuohon kaareen osuu eduskuntavaaleja ennen muitakin vaaleja presidentinvaaleista euro-, kunta- ja aluevaaleihin.

Kuntsi tietää, että jatkuva kampanjamoodi vaatii kovaa työtä kentältä, järjestöviestinnässä ja ohjelmatyössä.

– Toisaalta se on hirveän hyvä, koska siinä päästään koko ajan testaamaan, viemään käytäntöön juttuja ja saamaan ihmisiä mukaan. Kohti vuotta 2027 pitää saada voittava kierre käyntiin.

Toisaalta oppositioaikana, mikä nyt näyttää olevan edessä, oman toiminnan kehittämiseen on aikaa enemmän kuin hallitusvastuussa olevilla puolueilla.

– SDP:n vahvuus on ollut tähänkin asti laaja-alainen osallistava ohjelmatyö. Sen kehittämistä pitää jatkaa. Siitä kaikki lähtee. Tärkeintä on katsoa työparina puheenjohtajan kanssa, että vuonna 2027 meillä on vahva, vaihtoehtoja tarjoava ja SDP:n arvoihin nojaava ohjelma.

OHJELMATYÖN ohella Kuntsi painottaa järjestöstrategian kehittämistä. Hänen mukaansa SDP:n kunnianhimoisena tavoitteena tulee olla “Suomen ensimmäinen digiliike”. Se tarkoittaa totuttujen kampanjoinnin ja järjestötyön toimintatapojen ohella erilaisten uusien kanavien ja työtapojen käyttöönottoa ihmisten kohtaamiseksi ja töiden organisoimiseksi.

Kyse on työkaluista, joista on apua kampanjajohtamiseen, kyselyihin, kartoituksiin ja tiedon keräämiseen muotoon, jossa se on käyttökelpoista puolueiden toimijoille eri puolilla Suomea. Myös someosaamista on parannettava, sillä osa puolueista on siinä edellä. Kuntsin mielestä puoluetoimistolla on tähän jo nyt erinomaisia valmiuksia.

– Tänä päivänä digitaaliset tilat ja kanavat ovat ihan yhtä lailla ihmisten kohtaamisen, toiminnan ja muutoksen tekemisen paikkoja. Me emme pysty tarjoamaan kaikille kaikkea, mutta me voimme tarjota jokaiselle jotakin. Se on totta kai räätälöityä ja riippuu piirien lähtötilanteista, mikä on osastojen ja kunnallisjärjestöjen meininki, ikärakenne ja kuinka paljon on jo sitoutuneita ja muutosajureita olemassa, Kuntsi pohtii.

Toisin sanoen kaikkien ei tarvitse osata kaikkea.

– Piirien lähtötilanteet ovat erilaisia. Tämä vaatii nimenomaan puoluesihteeriltä johtamista. Asioiden ja prosessin johtaminen on helppoa mutta ihmisten ja muutosten johtamiseen puoluesihteeriä nimenomaan kaivataan, Kuntsi summaa.

Kuntsi nostaa esiin myös mediatyön merkityksen, yhteydet paikallislehtiin sekä suhteen vahvistamisen laajemmin kansalaisjärjestökenttään kuten sote-järjestöihin sekä nuoriso- ja liikuntatoimijoihin.

– Niissä olemme olleet joskus maailmanaikaan vahvoja, mutta ehkä kaiken sirpaloituessa suhde on vähän löystynyt.

VUODEN 2017 puoluesihteerikisan yhteydessä Kuntsi sanoi, että puoluesihteerin pitäisi olla puolueen toiminnanjohtaja.

– Jos haluamme, että puoluesihteeri oikeasti uudistaa järjestötyön toimintatapoja, nostaa kampanjaosaamisen tasoa ja kykenee levittämään uusia ideoita ja työkaluja, se vaatii nimenomaan organisaation johtamista, tiimityöskentelyn kehittämistä ja järjestökoneen saumattomuuden parantamista, hän totesi tuolloin.

Hän sanoi myös, ettei puoluesihteerin paikka ole kiertää kenttää.

Kun Kuntsilta kysyy, näkeekö hän yhä samalla tavalla, hän vitsailee riemukkaasti nauraen kyseessä olleen “klassinen toimittaja on ymmärtänyt väärin -tilanne”. Sitten hän jatkaa vakavammin:

– Minä olen edelleen sitä mieltä, että puoluesihteerin ensisijainen tehtävä ei voi olla kiertää kenttää. Jos työpäiviä on 250 ja jos siitä 200 kiertää puhetilaisuuksissa, silloin käytännössä kukaan ei johda sitä muutosta. Nämä eivät ole minusta toisiaan poissulkevia, jos on kuukaudessa vaikka viikon kentällä, edelleen kiertää kenttää ja aika paljon, mutta se ei ole se ensisijainen tehtävä. Kuitenkin kaksi kolmasosaa puoluesihteerin ajasta keskittyy koko toiminnan johtamiseen, hän paaluttaa.

– Käytännössä puheenjohtajan kanssa työparina toimiminen vaatii sen, että on oikeasti fyysisesti läsnä puoluetoimistossa ja toimii esihenkilönä. Puheenjohtaja ei ole siinä roolissa. Puoluesihteeri on puoluetoimiston esihenkilö aika monelle. Hän on työn arjessa tukena ja varsinkin, jos on jokin kriisitilanne päällä. Silloin ei vain valitettavasti voi olla samaan aikaan jossain muualla. Tämä on se minun ajatukseni, hän jatkaa.

Toisin sanoen Kuntsi kyllä kiertäisi kenttää, mutta pääpaino on kokonaisjohtamisessa.

Hän antaa esimerkin Miapetra Kumpula-Natrin kampanjoista eduskunta- ja eurovaaleissa.

– Olen sanonut tukiporukalle, etten ole Mipen mukana joka ainoassa kahvitilaisuudessa. Jonkun on johdettava tätä kampanjaa. Tämä ei tarkoita silti sitä, että en olisi ollut vaikka kuinka monessa paikassa jakamassa flaijereita tai ajamassa autolla. Mutta painotus oli kuitenkin siinä, että saan alueelliset ryhmät toimimaan, tieto kulkee, henki pysyy hyvänä ja jengi on innostunutta. Avoin johdonmukainen ja innostava johtaminen on ylipäänsä edellytys kaikelle aktiiviselle paikallistoiminnalle, kansalaisjärjestöyhteistyön varmistamiselle sekä ohjelmatyön luovuudelle.

PUOLUETOIMISTON monipuolisen johtamisen ja kentästä huolenpidon ohella puoluesihteeriin kohdistuu odotuksia poliittisena puhuvana päänä julkisuudessa.

Kuntsi muistuttaa heti kärkeen, että puoluejohtoon valitaan vain poliittisia toimijoita. Sitä hänkin olisi. Mutta vastuu riippuu paljon siitä, miten se jaetaan. Tässä tulevalla puheenjohtajalla on sanansa sanottavana.

– Jos me sovimme, että lähdemme profiloimaan näitä ja näitä puhehenkilöitä näin ja näin ja alamme tehdä määrätietoista henkilöbrändäystä, sen mukaanhan mennään ja jos minä olen siinä yksi, silloin olen, Kuntsi sanoo.

Hän muistuttaa, että myös henkilöiden on täytettävä uutiskriteerit. Heillä pitää olla mielenkiintoista ja ajankohtaista sanottavaa.

Realistisesti Kuntsi tietää myös sen, että puoluesihteeri on usein äänessä, jos puolue joutuu kriisitilanteeseen.

– Onneksi olen myös hyvin kokenut kriisiviestintäsuunnitelmien tekijä, Kuntsi naurahtaa.

– En ole huolissani, että kestänkö painetta.

ONKO SDP:n päävastustaja oppositiossa vai hallituksessa alkaneella vaalikaudella?

– Ei toivottavasti oppositiossa aikanaan, Hanna Kuntsi vastaa.

Hän pelkää, että väestörakenteeseen, ilmastopolitiikkaan ja työllisyys- ja kasvupolitiikkaan liittyvät haasteet ovat tulevan Orpon hallituksen jälkeen edessä paljon isompina.

– Tässä vähän hukataan varmaan neljä vuotta, Kuntsi miettii ja alkaa puhua esimerkiksi siitä, miten uusiutuvan energian investoinnit ovat tämän hetken teollisuuspolitiikkaa.

– Jostain syystä se kasvun mahdollistaminen näyttää olevan aivan hirvittävän vaikeata tuolle nykyiselle Säätytalon porukalle.

Hän mainitsee, että SDP:n puheenjohtajaehdokas Antti Lindtmankin nosti kampanja-avauksessaan esiin tarpeen vahvalle kasvupolitiikalle, sitoutumiselle ilmastotavoitteisiin sekä avoimen kansainvälisen yhteistyön houkuttelevan investointiympäristön luomiseksi.

– Sitä kautta se kasvu ja hyvinvointi syntyy – joten kyllä ne päävastustajat ovat hallituksessa eivätkä oppositiossa.

Kuntsi uskoo tulevan hallituksen tekevän niin rajuja leikkauksia, että SDP:ltä odotetaan myös ihmisten arjen ymmärtämistä ja huolenpitoa.

– Emme voi nojata vain siihen, miten työllisyys- ja kasvupolitiikkaa ja talouskasvua lähdetään tekemään.

Teollisuuspolitiikasta Kuntsi lisää vielä, että se voi olla myös kestävää aluepolitiikkaa.

– Jos katsoo, mihin investoinnit Suomessa tulevat, Harjavalta, Inkoo, Joensuu, Kokkola, Raahe. Siinä ei tarvitse Makeraa (Maatilatalouden kehittämisrahasto), voidaan tehdä markkinavetoisesti ja kumuloitavat hyödyt ovat ihan valtavat.

KUNTSIN mukaan tulevat kunta- ja aluevaalit 2025 ovat välivaalit, joissa tulevan hallituksen politiikkaa testataan.

– Luulen, että persuilla on siinä kaikista kipein paikka. He ovat leikanneet silloin kaksi vuotta. He joutuvat kertomaan, miksi ovat leikanneet asumistukea, opintotukia tai lapsilisiä. Siihen vastaus, “että mutta kun bensan pumppuhinta”, on tosi heikko.

Hanna Kuntsi on ollut itse vuodesta 1996 lähtien kuntapolitiikassa. Hänellä on tällä hetkellä neljäs kausi valtuutettuna käynnissä Sipoolla.

Hän on syntyisin Helsingistä, mutta perhe muutti jo 1980 Sipooseen. Opiskeluaikansa Kuntsi vietti Tampereella, sen jälkeen hän siirtyi Vantaalle ennen paluuta takaisin Sipoon Söderkullaan 2011.

SDP:hen ja Demarinuoriin Kuntsi liittyi kuntavaalien yhteydessä Sipoossa 1996. Hän on monessa polvessa aktiivista demarisukua.

– Meillä on dna:ssa oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo. Molemmat vanhempani ovat olleet mukana kuntapolitiikassa.

Hanna Kuntsi on istunut myös Vantaan kaupunginvaltuustossa ja tuntee sieltä hyvin Antti Lindtmanin. Kummallakin on juuret Uudenmaan Demarinuorten toiminnassa.

– Minä olin SAK:ssa nuorisopuolen projektisihteerinä ja kun siirryin sieltä PAMiin, tilalleni valittiin salskea nuori mies Antti Lindtman.

Toisen SDP:n puheenjohtajakandidaatin Krista Kiurun Kuntsi muistelee tavanneensa ensi kerran jo 2000-luvun taitteessa.

Kuntsi on soittanut niin Lindtmanille kuin Kiurullekin puoluesihteeripohdinnastaan ja vaihtanut ajatuksia. Kuntsin mielestä ennalta keskustelu kuuluu suorastaan etikettiin.

– Jos väittää, että tärkein tehtävä on olla luottamuksellinen saman johtamissnäkemyksen jakava työpari ja sitten ei kysyisi olleenkaan, että mitähän mieltä olet, voisi sanoa, että kiville karahti jo ennen kuin ehti antaa ensimmäistä lehtihaastattelua, Kuntsi heittää.

AINA kun SDP:lle valitaan johtoa, ehdokkailta udellaan, minkä sortin demareita he ovat tai onko jokin kuppikunta, jota he puolueessa edustavat. 2017 puoluesihteerivaalien ohella Kuntsin taustoista nostettiin esiin sitä, että hän tuki Antti Rinnettä puolueen johtoon 2014.

Kuntsilla on pitkä ay-tausta, joten häntä on tituleerattu ay-demariksi. Hän ottaa jälleen vastauksessaan huumorin käyttöön.

– Ei minusta ay-liikkeessä mitään pahaa ole. Ja demarikin myönnän olevani. Kolmas mitä olen kuullut, että olen nainen, senkin minä olen myöntänyt aika avoimesti. Minä olin töissä ay-liikkeessä sen 17 vuotta, vaikuttamista ja viestintää. Totta kai, sieltähän ne pohjat ovat. Vaikka oikeasti pohjat ovat kyllä Lippu-lehdestä, Kuntsi sanoo viitaten Demarinuorten lehteen, jossa hän toimi aikoinaan päätoimittajana.

Ay-taustaansa hän luonnehtii valtavaksi rikkaudeksi.

– Se määrä ihmisiä eri puolilta, eri aloilta, aivan erilaisista arjen tilanteista. Sanon suoraan, että se on sellaista pääomaa, mitä minä en ole saanut mistään muualta. Sen jälkeen viimeiset kuusi vuotta olen taas tehnyt aika pitkälle liikkenjohdon konsultointia. Se taas on avannut ihan toisesta suunnasta olevan ikkunan samaan yhteiskuntaan.

Demariryhmittymistä puhuttaessa Kuntsi sanoo niin ikään, ettei hän tällä hetkellä tunnista tai osaa nimetä sellaisia.

– Olemme puolueena hyvässä tilanteessa. Totta kai se, että tässä on viimeinen neljä vuotta mennyt tosi hyvin, auttaa tietenkin asia. Mutta minun mielestäni porukka on uusiutunut ja keskustelu on varmasti avoimempaa kuin ennen.

HANNA Kuntsi taitoi aikoinaan sulkapallon niin hyvin, että eteni aina nuorten maajoukkuetasolle saakka.

Kuntsin lapsista poika pelaa jalkapalloa ja tyttö harrastaa cheerleadingia.

Nyttemmin Hanna Kuntsin oma urheilu on vaihtunut salibandyyn ja padeliin.

Sulkapallo on Kuntsin mukaan liian raju laji, polvet on operoitu pari kertaa ja akillisjänne kerran.

– Piti vaihtaa padeliin, keski-ikäiselle sopivampi.

Salibandya hän kertoo pelaavansa naisten nelosdivarissa.

– Mähän en höntsää mitään lajia, pelaan sitä padeliakin naisten kakkosessa. Kaikkeen lähdetään täysillä, hän nauraa.