Mielipiteet

Helena Marttila: Suomi tarvitsee ilmastodemaria

Tulevina vuosina tarvitaan kulutusta ja yrityksiä ohjaavia päätöksiä, mutta ei ole oikein, jos osa kansasta joutuu kantamaan liian suuren vastuun ilmastotalkoissa. Ilmastodemaria tarvitaan pitämään paitsi köyhimpien myös tavallisen palkansaajan puolta.

Kevään vaaleissa on selvää, että jokaisen puolueen on kerrottava oma tapansa toteuttaa ilmastopolitiikkaa. ”Vihreys” ei ole poliittinen suuntaus, vaan on käännettävä katse keinoihin: haittaveroihin, ydinvoimaan ja yksilön vastuuseen ja keskusteltava ruoasta, lentämisestä ja muovista. Moni kokee puolueiden välisten arvoerojen hämärtyneen, mutta nyt ilmastonmuutoksen torjumiseen esitetyt keinot paljastavat erot uudelleen.

Ilmastokysymys on kriittinen myös siinä, miten hyvin Sdp onnistuu vakuuttamaan nuoremmat äänestäjät etenkin pääkaupunkiseudulla. Alle 50-vuotiaiden joukossa Sdp:n kannatus oli vuoden 2015 vaaleissa vain 7,5%: naisilla 11,2% ja miehillä vain 4,5%. Vertailun vuoksi esimerkiksi Vihreiden kannatus oli alle 50-vuotiaiden joukossa 23,6% ja 18-29-vuotiaiden naisten keskuudessa peräti 30% luokkaa, eikä ole syytä epäillä tämän ainakaan laskeneen.

Ilmastokeskustelussa korostuu vaatimus nopeille ja rohkeille päätöksille, jotka muuttavat tapaamme elää ja kuluttaa, mutta toisaalta on huoli siitä, että saastuttavammat vaihtoehdot tehdään liian kalliiksi. Miten ohjata kulutuskäyttäytymistä siten, ettei ilmastopoliittisin keinoin rajoiteta vain jonkun kansanosan valintoja? Etenkin, kun tiedämme, että alin tuloluokka kuluttaa vain 7000 CO2-ekv kiloa siinä missä rikkain huikeat 19 000. Siis lähes kolminkertaisesti! Tämä näkökulma on ohitettu ilmastokeskustelussa tyystin.

Suomi verottaa jo nyt esimerkiksi bensaa ja ruokaa kansainvälisesti verrattuna ankarasti, enkä ole lainkaan vakuuttunut, että hintojenkorotus vaikuttaisi kaikkein eniten kuluttavan kansanosan kulutukseen. Esimerkiksi Lastensuojelun keskusliitto on esittänyt huolen, että Vihreiden esittämät haittaverot lisäisivät taloudellista ahdinkoa erityisesti lapsiperheissä, joissa molemmat vanhemmat käyvät töissä. Huoli on aiheellinen etenkin Uudellamaalla, jossa jo ennestään elämisen kustannukset ovat muuta maata korkeammat. Ympäristöystävällinen vaihtoehto on tehtävä halvemmaksi ja houkuttelevammaksi sen sijaan, että rangaistaan päästöistä, joihin ei edes aina ole helppoa vaikuttaa. Ennemmin tulisi tehdä päätöksiä, jotka ohjaavat yrityksiä toimimaan ympäristön kannalta viisaammin.

Ilmastodemarille ja suomalaisille yrityksille ilmastonmuutos on ehdottomasti mahdollisuus, ei pelkästään uhka: sellusta kehitellään autonrenkaita ja tuorekelmua, levästä aurinkolaseja. Kaivosteollisuus laajenee SER-jätteeseen ja maanviljely merelle. Tukemalla innovaatiotoimintaa ja yritysten uudistumista voidaan paitsi estää hiilivuoto myös luoda uusia työpaikkoja poistuneiden tilalle. Samalla tulee huolehtia työntekijöiden mahdollisuuksista kehittää ja uudistaa osaamistaan, jotta turvataan työllistyminen uusille aloille. Pitämällä huolen, että teollisuus säilyy elinvoimaisena Suomessa ja tukemalla puhdasta teknologiaa voimme luoda uudenlaisia vientituotteita, jotka muuttavat koko maailmaa.

Sata vuotta sitten maailma oli myllerryksessä, kun teollistuminen aloitti uuden aikakauden ihmiskunnan historiassa. Todennäköisesti osa kansakunnasta vastusti muutosta, mutta minkälainen vaurastuminen ja kehitys meitä odottikaan! Nyt edessämme on vastaavanlainen koko yhteiskuntaa ja globaalia maailmaa ravisuttava muutos. Muutos on edessämme joka tapauksessa – nyt voimme vielä vaikuttaa siihen, miten se tapahtuu. Mitä, jos edessämme on jälleen monella tapaa paljon nykyistä parempi yhteiskunta? Yhteiskunta, jossa paidan sijaan ostamme kokonaisen vaatekaapillisen vaatelainaamosta ja vain tuotteita, joita voidaan ja joita on kannattavaa korjata. Tällaisessa maailmassa vähemmän saastuttavaa myös verotettaisiin vähemmän ja kieltojen sijaan kulutuskäyttäytymistä ohjattaisiin tekemällä paremmasta valinnasta houkuttelevampaa ja halvempaa. Siksi suorastaan rakastan Sdp:n ehdotusta kestävän kehityksen arvonlisäverosta!

IPCC:n raportin perusteella optimismiin ei ole enää varaa: roskaamme, ylikulutamme, saastutamme. Suomalaisten ylikulutuspäivä on oletettavasti jo huhtikuun alussa myös tänäkin vuonna, neljä kuukautta ennen muuta maailmaa. Se tarkoittaa, että jos jokainen maapallolla eläisi kuten me, tarvitsisimme neljä maapalloa. Vaikka optimismiin ei enää ole varaa, väitän, että toivoon on aina. Suorastaan tarvitsemme ilmastotoivoa! Voimme tehdä päätöksiä uskoen, että edessämme on parempi tulevaisuus. Tarvitaan ilmastojohtajuutta ja oikeudenmukaista ilmastopolitiikkaa. Ja siihen, hyvät toverit, tarvitaan ilmastodemaria.

Kirjoittaja on espoolainen eduskuntavaaliehdokas.

Jakoa

Jaa tämä artikkeli

Viikon 6 Demokraatti
HYVÄN TÄHDEN - Hussein al-Taee on kulkenut pitkän matkan
HYS! - Mitä Mitä se sulle kuuluu, mitä mä tienaan?
BREXIT - Tulevaisuus jonka ei pitänyt toteutua
Seuraa Meitä:
Lisää aiheesta:

Kommentit

Toimituksen valinta


DEMOKRAATTI

Demokraatti 7/19: Oho! Miten tässä nyt näin kävi? Norja on hoitotyön onnela, Minä-minä-ero! Miksi Ville Virtanen katsoo muualle?
21.3.2019

Luetuimmat


Uusimmat