Kissinger toimi Yhdysvaltain ulkoministerinä vuosina 1973-1977. Hän oli maansa 56. ulkoministeri.

Washington Post kuvailee Kissingerillä olleen vertaansa vailla oleva vaikutusvalta Yhdysvaltain ulkopolitiikkaan Richard Nixonin ja Gerald Fordin presidenttikausina.

Lehden mukaan Kissinger on ollut ainoa ihminen, joka on toiminut samaan aikaan sekä Valkoisen talon kansallisen turvallisuuden neuvonantajana että maan ulkoministerinä. Tämän vuoksi hänen onnistui hallita maan ulkopolitiikkaa tavalla, johon ei tavallisesti kykene kuin presidentti.

KISSINGERIN nimi yhdistettiin tavallisesti niin kutsuttuun reaalipolitiikkaan, jonka myötä ulkopolitiikassa painotettiin vallitsevia olosuhteita ja käytännöllisyyttä, usein periaatteelliset seikat sivuuttaen.

Hänen tapansa edistää Yhdysvaltain etuja sai ylistystä, ja ihailijat vertasivat häntä Otto von Bismarckin, Klemens von Metternichin ja Armand de Richelieun kaltaisiin historian suuriin johtohahmoihin.

Kissingerin verkkosivuilla julkaistussa muistokirjoituksessa entisen ulkoministerin kerrotaan olleen avainasemassa Kiinan avaamisessa länsimaille.

Lisäksi hänen kuvaillaan olleen pääasiallinen puolestapuhuja Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton väliselle liennytykselle, joka lievitti maiden välisiä jännitteitä kylmän sodan keskellä.

Etenkin vasemmiston piirissä monet sen sijaan kokivat Kissingerin olleen sotarikollinen, joka oli jätetty syyttämättä rikoksistaan.

Häntä kritisoitiin muun muassa roolistaan Vietnamin sodan leviämisessä kahteen muuhun maahan, Chilen vuoden 1973 sotilasvallankaappauksen tukemisesta sekä vihreän valon näyttämisestä Indonesian Itä-Timoriin vuonna 1975 tekemälle veriselle hyökkäykselle.

KISSINGER ja Vietnamin rauhanneuvottelija Le Duc Tho saivat Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1973. Palkinnon saamisen syynä oli se, että he onnistuivat aloittamaan aselevon.

Kaksikon palkitseminen oli niin kiistelty ratkaisu, että kaksi Nobel-komitean jäsentä erosi sen vuoksi.

Le Duc Tho kieltäytyi palkinnosta, mutta Kissinger otti sen vastaan. Hänkin tosin kieltäytyi menemästä palkintoseremoniaan.

Vuonna 1975 Kissinger tarjoutui antamaan palkinnon takaisin, mutta komitea kieltäytyi siitä.

Rauhanneuvottelujen alla Nixon ja Kissinger olivat pyrkineet vahvistamaan Yhdysvaltain asemia, ja kaksikko antoi luvan vuosien 1969-1970 pommituksiin Laosissa ja Kambodzhassa. Pommitukset surmasivat tuhansia siviilejä ja johtivat välillisesti Punaisten khmerien nousuun.

Pommituksilla ei ollut Yhdysvaltain kongressin hyväksyntää, ja ne pidettiin kansalta salassa.

STT / Arttu Mäkelä