Mutta kyllä Suomessakin osataan vielä sopia, vaikka työmarkkinat ovat nyt täynnä riitelyä. Metsä Group ja Paperiliitto kertoivat kuun alussa tehneensä yrityskohtaisen työehtosopimuksen kemialliseen metsäteollisuuteen.

Petri Vanhala kertoo neuvottelujen edenneen kokonaan toisenlaisessa hengessä kuin hallituksen työmarkkinoille runnomat uudistukset. Niissä oli takapiruna Metsä Groupin hallituksen puheenjohtaja Ilkka Hämälä, jota Vanhala kutsuu vanhan liiton patruunaksi.

– Ilkan kanssa on helppo käydä asioita läpi, vaikka ei aina samaa mieltä olisikaan. Hän on suora ja rehellinen sekä ymmärtää tilanteen missä sopimuksia pitää rakentaa – vaikka ei itse ole pöydässä, Petri Vanhala sanoo Demokraatin haastattelussa.

Metsä Groupin ja Paperiliiton sopimus on toistaiseksi voimassa oleva. Se tulee voimaan jo 1.4., vaikka vanha sopimus olisi ollut voimassa kesäkuun loppuun saakka.

– Toistaiseksi voimassa oleva pakottaa jatkuvaan neuvotteluun. Uskon Hämälän olevan tämän takana. Tässä mallissa ei tule katkoksia neuvotteluun eikä synny sopimuksen loppuessa isoa painepistettä. Koeponnistimme tätä mallia Metsä Groupin kanssa nyt ensimmäisen kerran ja molemmat osapuolet ovat tyytyväisiä, Vanhala kertoo.

METSÄTEOLLISUUS aloitti isoista liitoista tämän kevään neuvottelukierroksen. Tilanne oli sama kaksi vuotta sitten viime kierroksella.

Metsä Groupin kanssa tehdyn sopimuksen palkankorotuksia ei ole vielä kerrottu, mutta voiko siitä tulla tämän kierroksen niin sanottu valtakunnallinen palkka-ankkuri, työnantajien vaaliman vientivetoisen Suomen mallin palkankorotuskatto?

Vanhala uskoo, että nyt tehdystä sopimuksesta jää ”jonkinlainen jälki työmarkkinapöytään”, vaikka kyseessä onkin yrityskohtainen sopimus.

– Viime kierroksella Stora Enson kanssa tehdyn sopimuksen jälkeen STTK:n Antti Palola totesi, että nyt tehtiin sopimusten valtakunnallinen tolppa. Itse vähän epäilin, että voiko yrityskohtainen sopimus olla sellainen, mutta sen ympärillä muiden korotukset sitten lopulta pyörivät.

Olisiko jatkuvan neuvottelun mallista apua myös muille aloille?

– Kyllä tätä mallia voi suositella muillekin. Suomi kaipaa vuoropuhelua. Käsittääkseni teknologiateollisuudessa on jo pitkä perinne osapuolten välisestä vuoropuhelusta, Vanhala pyörittelee.

Hän uskoo, että myös Orpon hallitus voisi hyödyntää jatkuvaa neuvottelua – yksipuolisen sanelun asemesta.

– Josko tällainen neuvotteleminen jollain tavalla purkaisi jäistä tilannetta myös hallituksen puolella. Siellä voitaisiin nähdä, että lopputulos on usein parempi kun ihmiset puhuvat toistensa kanssa.

– Omassa neuvottelupöydässä näkee, että sopiminen sujuu kun keskusteluvälit ja luottamus toimivat. Nyt hallitus tuhoaa urakalla luottamusta. Yhteinen rauha on nyt rikottu.

VANHALA on huolissaan työmarkkinakentän yhteentörmäyksestä, jossa hallitus työnantajien taustatuella ajaa järeitä muutoksia. Hän näkee hallituksen politisoineen työmarkkinaneuvottelut.

Vanhala ei usko, että seuraavat hallitukset tulisivat tekemään merkittäviä korjausliikkeitä – jos Orpon hallitus onnistuu tavoitteissaan.

– Jossain vaiheessa tulee hallitus, joka vie sopimista vähän vasemmalle ja sitten hallitus joka vie sitä vähän oikealle. Suuria muutoksia ei nähdä, mutta työmarkkinoista tulee äärimmäisen huonosti ennustettavia. Tämä vaikeuttaa investointeja, kun ei nähdä mitä on tulossa.

Vanhalan mielestä hallituksen ei pitäisi lisätä Suomen sisäistä levottomuutta kun maailma on jo muutenkin levoton. Hän pelkää, että hallituksen ajamien muutosten negatiiviset jäljet ovat pelottavan pitkät verrattuna niistä saataviin hyötyihin.

– Vieläkin selitellään Sipilän hallituksen tekemää kikyä eikä kansa ole sulattanut tuolloin tehtyä taksiuudistusta.

Vanhala on varma, että hallituksen uudistuksista tulee uusi vääntö viimeistään tes-pöydissä. Tämä merkitsee työrauhahäiriöiden lisääntymistä.

Hän kuitenkin myöntää hallituksen ja työnantajien osuneen yhdessä hyvin lankulle, kun muutoksia lähdettiin viemään eteenpäin. Sipilän hallitukselta tämä ei onnistunut.

Etenkin työnantajat onnistuivat tavoitteidensa ajamisessa hallitusohjelmaan. Vanhala näkee, että työnantajat luottavat Purran ja Orpon tuovan heille enemmän hyvää kuin työmarkkinapöydissä voisi saada.

– Sillä puolella ymmärrettiin, kuinka vaikeita asioita nämä ovat palkansaajapuolelle. Ja myös varmasti osattiin laskea, kuinka kalliiksi tämä heille tulee erilaisten mielenilmausten takia. Mutta heijastusvaikutukset kestävät vielä vuosia, Vanhala ennustaa.

Hän kuitenkin odottaa, että jossain vaiheessa joku työnantaja vielä toteaa, että muutosten hintalappu on kovempi kuin niistä saatava hyöty.

– Suomessa on paljon fiksuja vuorineuvoksia, jotka varmasti näkevät mihin tässä mennään. Toivon heidän vielä vaikuttavan asioihin.

Vanhala myös ihmettelee, miksi hallitus koplasi työmarkkinauudistukset ja kovat sosiaaliturvan uudistukset. Hän arvelee tämän yllättäneen etenkin monet perussuomalaisten äänestäjät.

– Itse pidän virheenä samanaikaista työmarkkinoiden lyömistä ja sosiaalipuolen heikentämistä. Tämä on kahden rintaman taistelu. Ei ammattiyhdistysliike odota, että hallitus vetäisi kaikki tavoitteensa takaisin. Mutta tarvittaisiin edes yhteistä keskustelua, jonka jälkeen voitaisiin lopettaa hiekan potkiminen ja todeta, että nyt tämä riittää, jatketaan taas elämää.

VANHALA pitää hallitusohjelman tavoitteita niin laajana kokonaispakettina, että sieltä on vaikea nostaa niin sanottuja pahimpia heikennyksiä.

– Tätä tilannetta ei pureta sillä että otetaan ohjelmasta yksi kohta pois ja kaikki olisi hyvin. Sen verran paljon on ohjelmaan lyöty erilaista palikkaa. Itse pidän kovimpina liikkeinä työtaisteluoikeuden rajoittamista ja sosiaaliturvan leikkauksia.

Vanhalan mielestä edelliseen kuuluu olennaisena osana paikallisen sopimisen lisääminen, mikä on ollut työnantajien pitkäaikainen toive.

– Paikallisen sopimisen voi ilmaista myös haluna sopia alle työehtosopimuksen. Isot liitot pärjäävät, mutta pienemmät ovat pulassa, kun työtaisteluoikeutta rajoitetaan ja samalla työtaisteluiden tukemista vaikeutetaan kovilla sakoilla. Etenkin naisvaltaisia aloja voidaan retuuttaa, kun isot liitot eivät pysty niitä tukemaan.

Myös vientivetoisen mallin vieminen lakiin osuisi moniin naisvaltaisiin liittoihin ja niiden sopimusoikeuteen.

– Työmarkkinatilanne rauhoittuisi todella paljon, jos hallitus luopuisi edes tästä uudistuksesta.

VANHALAN aiemmin mainitsema jatkuvan neuvottelun malli tai yrityskohtainen sopiminen ei kuitenkaan hoitunut kivutta. Kummankin harjoitteluun on pitänyt panostaa – molemmin puolin. Samalla se on merkinnyt valtavaa työmäärän kasvua.

Vanhala vertaa ”vanhan ajan” keskitettyjä neuvotteluja Metsäteollisuus ry:n kanssa nykyiseen yrityskohtaiseen sopimiseen. Ennen selvittiin neuvottelukierroksesta 10-20 tapaamisella työnantajien kanssa. Viime neuvottelukierroksella yrityskohtaiset sopimukset vaativat yhdeksän kuukauden aikana yhteensä 252 neuvottelukertaa.

– Uudessa mallissa juodun kahvin ja palaverien määrä on hirveä.

Vanhala kuvaa viime neuvottelukierrosta molemmin puolin erittäin raskaaksi ja hankalaksi. Kolme suurinta työnantajaa oli valmistautunut, mutta neuvotteluihin tuli myös paljon työnantajia, jotka eivät olleet koskaan edes avanneet työehtosopimusta. Vanhalan mukaan ääripäässä olivat yrittäjät, jotka olivat vasta uutisista kuulleet, että yleissitovuus lähtee.

– Se on täysin väärä kuva, EK:n osin vaalima, että työpaikoilla kävellään koko ajan tes kädessä. Oikeasti maailma toimii työpaikoillakin aika hyvin. Harvoin siellä tulee sellaisia hankalia tilanteita, että jouduttaisiin lukemaan työehtosopimusta.

Paperiliiton neuvottelijat joutuivat viime kierroksella opettamaan sopimista monille työnantajille, joista usealle tuli yllätyksenä sopimisen työläys. Vanhala kehuu Paperiliiton neuvottelijoiden asennetta.

– Meiltä oli pöydässä kavereita, jotka ovat tehneet sopimuksia 20 vuotta. Välillä olimme enemmän konsultti kuin liiton neuvottelija. Lähtökohta oli, että olemme tilanteessa rehellisiä, emme käytä hyväksi tätä osaamista. Pitää muistaa, että aina tulee seuraava kierros.

Neuvottelut olivat työläät ja veivät pitkän ajan.

– Pitää muistaa, että neuvottelujen ajan 80 prosenttia metsäteollisuudesta jyskytti koko ajan. Se viimeinen viidennes, UPM, oli se vaikea pala.

Työehtosopimukset syntyivät viidelle UPM:n liiketoiminta-alueelle vasta 112 päivää kestäneiden lakkojen jälkeen. Kyse oli 2+2-sopimuksesta, jonka palkoista neuvotellaan tänä keväänä. Jos kevään ”rahakierroksella” ei päästä sopuun, koko sopimus raukeaa.

Osapuolet ovat tavanneet epävirallisesti muutaman kerran.

Vanhala myöntää, että viime kierros UPM:n kanssa oli ”nätisti sanottuna hankala”. Ja sen, että pitkä työtaistelu väistämättä heijastuu väleihin pitkään – molemmin puolin.

– Asiat ja ihmiset pitää osata erottaa, mutta se ei aina ole niin helppoa. Tilanteesta vain pitää päästä yli ja kasvaa. Kaksi vuotta yhteydenpito oli aika vähissä, mutta nyt tapaamiset ovat olleet hyvähenkisiä.

VAIKKA Vanhala kehuu Metsä Groupin kanssa käytyjen neuvottelujen hyvää henkeä, ei hän kuitenkaan osaa suositella yrityskohtaisiin sopimuksiin siirtymistä muille liitoille. Etenkään teknologiateollisuuteen tai kemian aloille, joilla yrityskohtaisten sopimusten määrä olisi valtava.

Vanhala ei näe metsäteollisuudessa paluuta vanhaan, yleissitoviin sopimuksiin.

– Meille annettiin tämä malli, valinnanvaraa ei ollut, Vanhala huokaa.

Hänelle sopisi, että neuvottelut siirrettäisiin vaikka heti takaisin Snellmaninkadulle Metsäteollisuus ry:n alaisuuteen ja tehtäisiin yksi yhteinen sopimus.

– Työnantajille ei tämä käy, vaikka nykymalli heitäkin koettelee. Viime kierroksella osa pienemmistä yrityksistä pohti, pitäisikö heidän rakentaa yhteinen neuvottelupooli. Minä kerroin, että sellaista aikanaan kutsuttiin Metsäteollisuus ry:ksi.

Vanhala summaa työntekijöiden kannalta yrityskohtaisiin siirtymisen olennaisiksi muutoksiksi työmäärän merkittävän lisääntymisen ja yhtenäisen edunvalvonnan vaikeutumisen.

Työntekijöiden kaikki sopimukset neuvottelevalla Paperiliitolla on kuitenkin työnantajia parempi näkemys koko sopimuskentän tilanteesta.

– Yhtiöitä kyllä kiinnostaisi tietää minkälaisia sopimuksia kilpailijat ovat tehneet, mutta heidän puolellaan tietojen vaihto on aika varovaista.

METSÄTEOLLISUUTTA on välillä kutsuttu auringonlaskun alaksi ainakin parinkymmenen vuoden ajan. Tehtaita on suljettu ja työntekijöiden määrä vähentynyt, mutta ala on kuitenkin aina noussut erilaisista suhdannekuopista.

Metsäteollisuus on myös vastannut osasta Suomen viime vuosien suurimmista teollisuusinvestoinneista. Vanhala muistuttaa, että usein uusi tuotantolaitos merkitsee vanhan sulkemista.

Hän myöntää itsekin olleensa ”pirun huono” ennustamaan alan tulevaisuutta. Vuonna 2003 hän totesi vappupuheessaan, tuolloin Paperiliiton liittosihteerinä, että metsäteollisuus on aallonpohjassa. Myöhemmin huomattiin, että tuolloin ei edes tiedetty minkälainen alan aallonpohja voi olla.

Ennustamisen vaikeus toteutui myös Venäjän kanssa. Vanhala sanoo Suomen olleen liian riippuvainen Venäjältä tuodusta puusta. Edes puutullit eivät herättäneet alaa. Usko oli vahva, että kyllä Venäjällä puuta riittää.

Nyt raaka-aineesta on huutava pula. Venäjän tuonti on kokonaan seis, puuta käytetään aikaisempaa enemmän energianlähteenä ja lisäksi hiilineutraalisuustavoitteet uhkaavat hakkuumääriä.

– Puu iso ongelma. Meidän pitää kehittää puun tehokkaampaa käyttöä, parantaa jalostusastetta, saada metrin pätkästä irti metri ja kaksikymmentä. Kuoret ja kaikki sivuvirrat pitäisi pystyä hyödyntämään.

Vanhalaa huolettaa myös Suomen Kiina-riippuvuus. Suomalaisen metsäteollisuuden valmistaman sellun viennistä Kiinan osuus on noin 45 prosenttia. Koko Suomen Kiinan viennistä sellun osuus on noin neljäsosa.

– Nämä ovat isoja lukuja. Jos Kiinassa tapahtuisi jotain ikävää, edessä olisi kipeä muutos.