reijo_frank

Homoseksuaalisuus keksittiin 100 vuotta sitten – ja kirkossa tehtiin homoista ongelma

Kuva: Emilie Uggla

Karl Otto Friedrich Westphal, 1800-luvulla elänyt saksalainen psykiatri tuli uransa varrella keksineeksi paitsi avaran paikan kammon myös homoseksuaalisuuden. Näin esittää ranskalainen filosofi Michel Foucault suurteoksessaan Seksuaalisuuden historia.

Ennen Westphalia ja hänen seuraajiaan homoutta ei Foucaultin mukaan käsitelty tieteellisesti, eikä homoseksuaalisesti käyttäytyneitä niputettu ryhmäksi samalla tavoin kuin ihmisiä on tavattu ryhmitellä esimerkiksi etnisyyden perusteella. Homous oli osa seksuaalisen käyttäytymisen kirjoa, jota saatettiin paheksua tai ymmärtää, mutta jota ei liiemmin analysoitu.

Westphal ja hänen seuraajansa pitivät diagnosoimaansa homoseksuaalisuutta poikkeavuutena miehen ja naisen suhteesta, jonka näkivät luonnollisena. Psykiatria luokitteli homot sairaiksi ja karsinoi ison joukon ihmisiä, joiden ainoa yhdistävä tekijä oli jonkinasteinen seksuaalinen viehtymys samaa sukupuolta oleviin kanssaihmisiin. Ensi kertaa historiassa seksuaalisuus valjastettiin määrittämään identiteettiä.

Joku voisi pitää ironisena, että torikammon nimennyt Westphal oli omalta osaltaan ajamassa homoja kaappiin.

Vanhan testamentin tutkija, professori Martti Nissinen näkee homokseksuaalisuuden keksimisen merkittävänä hetkenä muun muassa avioliittokäsityksensä kanssa nyt kamppailevan Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kannalta. Nissisen mukaan keksintö muutti kirkkojen tapaa tulkita Raamattua.

– Tänä päivänä on homoja, mutta jos kysytään oliko Raamatun aikana homoja, niin vastaus on, että silloin oli ihmisiä, joille patriarkaalinen heteronormi ei syystä tai toisesta sopinut. Homoseksuaalisuutta ei ollut, koska sitä ei oltu vielä keksitty, Nissinen sanoo.

Viimeistään 1900-luvulla ryhdyttiin Nissisen mukaan ajamaan psykiatrian löytämää homoutta sisään Raamattuun. Tätä tehdään edelleen.

– Kristilliseen perinteeseen ja Raamattuun rakennetaan homoseksuaalisuuden käsite, jota ei siellä ole. Sellaisia tekstejä, jotka puhuisivat aiheesta yritetään haravoida tiukalla kammalla ja saadaan kokoon puolenkymmentä Raamatun katkelmaa. Niiden perusteella tehdään sitten valtavia johtopäätöksiä.

Tämä on retorista vihapuhetta.

Nissinen ottaa esimerkiksi apostoli Paavalin ja hänen noin 50-luvulla jkr. kirjoittamansa kirjeen Rooman kristityille. Roomalaiskirjeen vaikutushistoria on merkittävä muun muassa 1500 vuotta myöhemmin syntyneen luterilaisuuden kannalta.
Paavali maalaa kirjeensä ensimmäisessä luvussa kuvan miehistä, jotka harjoittavat keskenään säädyttömyyttä, mutta kertoo sen olevan Jumalan langettama rangaistus epäjumalan palvonnasta. Miesten viehtymys toisiinsa on Paavalin maailmassa seurausta Jumalan hylkäämisestä. Jumala on jättänyt ihmiset ”häpeällisten himojen valtaan”. Identiteettiä määrittävästä seksuaalisuudesta ei löydy jälkeäkään.

Nissinen huomauttaa, ettei tekstiä usein lueta eteenpäin.

Kirje listaa pitkästi kaikkea mahdollista kielteistä murhanhimosta vanhempien tottelematta jättämiseen. Ikävät asiat asettuvat osaksi himojensa valtaan jätettyjen miesten irstailua.

– Tämä on retorista vihapuhetta. Paavalin sisäislukija on tässä jo raivon vallassa. Mutta kun luetaan eteenpäin, Paavali sanoo, että tuomitessasi toisen, julistat tuomion myös itsellesi. Eli ensin lukija lietsotaan haluttuun mielentilaan ja sitten vetäistään matto alta. Hahaa, kiinni jäit. Luulitko olevasi parempi.

Roomalaiskirjettä käytetään lyömäaseena, jolla tölvitään homoseksuaaleja. Kun Raamatussa ei tunneta seksuaali-identiteettejä, on asiaan vihkiytymättömän hankala löytää sieltä myöskään apua esimerkiksi kirkolliseen avioliittokeskusteluun.

– Onhan se selvä, ettei Paavalin aikaisessa yhteiskunnassa ollut minkäänlaista yhteiskunnallista paikkaa oman aikakautemme samansukupuolisten avioliitoille. Suhteita varmasti oli ja yleensä ne kuvataan aika irstaassa valossa, koska aikalaiskirjoittajat tykkäävät piehtaroida tällaisessa niin kuin nykyisetkin.

– On kivaa, kun ihmiset tekevät jotakin sellaista mihin kunnollisen ihmisen ei sovi sotkeutua. On sitten jotakin jota paheksua ja johon rajata itsensä. En minä nyt ainakaan tuollainen ole ja nimenomaan tämän asian Paavali nostaa tässä esille, se on Roomalaiskirjeen logiikka.

Parisuhteet olivat Nissisen mukaan Raamatun aikakauden patriarkaalisessa maailmassa selkeän valtarakenteen läpäisemiä. Mies oli hierarkiassa naista ylempänä. Nykyinen miehen ja naisen perinteinen avioliitto on peräisin tästä järjestyksestä, mutta Raamatun aikakauden perhe sekään ei Nissisen mukaan ole.

– Raamatulliseen perheeseen kuului enemmän ihmisiä ja se oli hierarkkinen. Myös sukupuolisuhde oli hierarkkinen. Naisen tehtävä oli täyttää miehen tarpeita eikä passivinen rooli sopinut vapaalle miehelle.

Tästä on seurauksia myös tapaan, jolla homoseksuaaliseen käyttäytymiseen suhtauduttiin.

Jos mies makaa miehen kanssa kuten naisen kanssa maataan, tulee molemmat Mooseksen kirjan mukaan tappaa.

– Assyrian laki säätää, että se joka levittää perätöntä huhua, että mies tekee sitä toisen miehen kanssa saa raippaa ja pakkotyötä, ja joka tekee sitä itse, kastroidaan, koska hän on muuttanut sen toisen miehen seksuaalisen statuksen. Ilmeisesti ajatus on, että kun mies on kerran joutunut toisen miehen pantavaksi, niin hän ei siitä toivu, joten myös aktiivisen osapuolen status muutetaan kastroimalla.

Vanhan testamentin 3. Mooseksen kirjassa mennään vielä pidemmälle. Jos mies makaa miehen kanssa kuten naisen kanssa maataan, tulee molemmat Mooseksen kirjan mukaan tappaa.

– Teko määritellään kauhistuttavaksi, rajanylitykseksi, josta ei ole paluuta vaikka useimmat synnit sovitetaan ja 3. Mooseksen kirja on täynnä ohjeita siitä, miten se tapahtuu. Tässäkin tapauksessa on kysymys toisen miehen statuksen viemisestä.

Paavalin Roomalaiskirjeen lisäksi myös 3. Mooseksen kirjaa on lainattu ahkerasti, kun homoseksuaalien yhteiskunnallisia oikeuksia on vastustettu. Nissinen pitää tällaista raamatuntulkintaa vastuuttomana.

– Napataan viisi kuusi jaetta, jossa tapahtuu jotakin samansukupuolista, ollaan lukevinaan ne kirjaimellisesti ja sen perusteella luodaan raamatullinen oppi. Siinä ajetaan raamatun tekstiin sisään homoseksuaalisuuden käsite ja luetaan se sitten sieltä ulos ja kuvitellaan, että tämä tarkoittaa homoja.

Homoseksuaaliseen käyttäytymiseen Mooseksen kirjassa liittyvä kammo kytkeytyy valtarakenteeseen, johon harva nykyisin tunnustaa uskovansa. Hierarkkinen ajatus sukupuolista ja perheestä on muuttunut. Nykyparisuhteissa tavoitellaan tasa-arvoa ja vastavuoroisuutta.

– Ajatellaan, että puolisot ovat toisiaan varten. Tämäkään ei ole ihan epäraamatullista, Nissinen sanoo ja tuo esiin piiloon jääviä näkökulmia, joista voisi olla hyötyä esimerkiksi kirkollisessa avioliittokeskustelussa.

Avain on Vanhan testamentin alun luomiskertomuksen alkutila, jossa ihmiset on luotu kumppaneiksi toisilleen.

– Paratiisielämästä ei sanota muuta kuin, että ihmiset olivat alasti eivätkä hävenneet. Se on kertomus tilanteesta, josta hierarkia puuttuu, koska häpeä puuttuu. Kertoja tietää jo ennen Freudia, että lankeemuksen hetkellä häpeä tulee ennen syyllisyyttä.

Ihmiset lankeavat syömään kiellettyä hedelmää ja tajuavat olevansa alasti. Alkaa spontaani viikunanlehden etsintä. Illan tullen saapuu ihmisiä huhuileva Jumala.

– Vasta kun auktoriteetin askeleet alkavat kumahdella illan viileydessä, tulee syyllisyys. Teosta ollaankin vastuussa jollekin auktoriteetille ja sitten siirretään syytä eteenpäin. Kun turhautunut Jumala karkottaa luomansa ihmiset paratiisista, patriarkaalinen järjestys astuu voimaan.

Nissisen mukaan paratiisin tasa-arvoisuus luodaan Raamatussa uudelleen fantasiana rakastavaisten suhdetta kuvaavassa runomuotoisessa Laulujen laulussa.

– Myös siinä häpeä ja hierarkia puuttuvat miehen ja naisen väliltä. Patriarkaalinen maailma on taustalla, mutta pariskunta pyrkii olemaan siitä mahdollisimman irrallaan. Patriarkaalinen järjestys ei ollut niin myötäsyntyistä, etteivät ihmiset olisi osanneet kuvitella sille vaihtoehtoja. Meillä on siitä todisteita tässä vanhassa kirjassa.

Öykkäreiden internationaali kasvaa ja vahvistuu.

Yhteiskunnassa järjestys oli pitkään ainoa oikea. Länsimaissa patriarkaalinen maailma alkoi murentua vasta 1900-luvulla.

– Suuressa osassa maailmaa se ei ole murtunut vieläkään eikä osoita mitään murtumisen merkkejä, päinvastoin. Kun tämä öykkäreiden internationaali vielä tuosta kasvaa ja vahvistuu, voi olla, että postpatriarkaaliset ajat alkavat olla elettyjä päiviä, Nissinen sanoo ja viittaa muun muassa Venäjään ja Turkkiin.

Nissinen on itse tasa-arvoisen yhteiskunnan asialla myös raamatuntutkijana. Hän on professori, joka on Helsingin yliopiston lisäksi työskennellyt muun muassa Institute for Advanced Studyssa Princetonissa. Lisäksi hän on Suomalaisen tiedeakatemian jäsen ja johtaa Suomen Akatemian huippuyksikköä ”Pyhät tekstit ja traditiot muutoksessa”. Nissinen osallistui homoseksuaalisuudesta käytävään yhteiskunnalliseen keskusteluun jo vuonna 1994 kirjallaan Homoerotiikka Raamatun maailmassa. Kirjan englanninkielinen versio tunnetaan hyvin ympäri maailmaa.

– Tässä vaiheessa näyttää siltä, että meillä halutaan pitää kiinni matalan hierarkian tasa-arvoisesta yhteiskunnasta myös pari- ja sukupuolisuhteissa. Sitä pidetään moraalisesti arvokkaana ja se on suositeltavaa myös Raamatun ja kristillisen perinteen pohjalta.

Hänen mukaansa Raamatusta tarvitaan kirkolliseen avioliittokeskusteluun vain yksi kertomus, joka korostaa uskonnollisten sääntöjen olevan olemassa ihmisiä varten, ei päinvastoin. Kertomuksessa Jeesus ja opetuslapset taittavat sapattina viljapellosta tähkäpäitä ja syövät niitä nälkäänsä. Paikalliset uskonoppineet, fariseukset, paheksuvat uskonnollisen pyhäpäivän rikkomista.

– Armahtavaisuutta minä tahdon, en uhrimenoja, jos ymmärtäisitte mitä tämä tarkoittaa, te ette tuomitsisi syyttömiä, Jeesus sanoo Matteuksen evankeliumissa. Minusta tämä pitäisi naulata jokaisen kirkolliskokousedustajan otsaan, Nissinen sanoo.

– Tämä on Raamatun tulkintaa, jota minä pidän vastuullisena ja semmoisena, joka kuuntelee ihmisiä. Sapatti on ihmisiä varten väittää Jeesus ja todella tuntuu tarkoittavan tätä. Minusta tämä on ainoa Raamatun teksti, jota tässä kohtaa kannattaa siteerata.

Maanpakoja ja teloituksia – Erkki Tuomioja valottaa vuoden 1917 työväen kansanedustajien vaiheita

Kuva: Kari Hulkko

Suomi 100 -juhlavuosi luo otollisen tilanteen tarkastella Suomen historiaa. Osana juhlavuotta muistellaan vuoden 1917 eduskuntavaaleissa valittujen sosialidemokraattisten kansanedustajien kohtaloita.

Kansanedustaja, poliittisen historian dosentti Erkki Tuomioja (sd.) haluaa alleviivata, kuinka vuonna 1917 sosialidemokraatit olivat itseasiassa johtamassa Suomen itsenäisyyden aatetta. Sosialidemokraattien ”valtalaki”-hankkeella pyrittiin ajamaan itsenäisyyttä jo kesällä 1917 ja monet sosialidemokraatit hakivat tukea Suomen itsenäisyydelle kansainvälisillä kontakteillaan.

Vuoden 1918 alussa puhjennut sisällissota katkaisi eduskuntatyön. Sodan lopputuloksen myötä sosialidemokraattisten kansanedustajien kohtalot olivat värikkäitä.

– Osa edustajista teloitettiin, osa päättyi vankileireille sekä osa pakeni maanpakoon Ruotsiin tai neuvosto-Venäjälle, Tuomioja kertaa.

– Legendaarinen on kuva Matti Paasivuoresta ainoana sosialidemokraattina kesällä 1918 eduskunnassa, kun kaikilta muilta edustajilta osallistuminen estettiin.

Jotkut vuoden 1917 edustajista etenivät myöhemmin myös korkeisiin virkoihin. Muun muassa Otto Wille Kuusinen nousi aina Neuvostoliiton kommunistisen puolueen politbyrooseen. Hänet on haudattu ainoana suomalaisena Kremlin muuriin.

Osa edustajista teloitettiin, osa päättyi vankileireille sekä osa pakeni maanpakoon Ruotsiin tai neuvosto-Venäjälle.

Lisäksi useat vuonna 1917 eduskuntaan valituista sosialidemokraattien kansanedustajista tulivat takaisin kotimaan poltiikkaan sekä eduskuntaan sisällissodan jälkeen. Tuomioja kuitenkin lisää, kuinka palaajat eivät suoranaisesti olleet osallistuneet vallankumoukseen.

Tuomioja nostaa palaajista esiin vaiherikkaan poliittisen uran läpikäyneen K.H. Wiikin. Wiik toimi 1920- ja 1930-luvulla SDP:n puoluesihteerinä. Hänet kuitenkin erotettiin vuonna 1940 SDP:n eduskuntaryhmästä ja puolueesta niin kutsuttujen ”kuutosten” johtajana.

Myöhemmin jatkosodan aikana Wiik vangittiin tekaistujen syytteiden nojalla valtiopetoksen valmistelusta, mutta sotien jälkeen hän toimi vielä SKDL:n ensimmäisenä puheenjohtajana.

Vuoden 1917 työväen edustajien muistamisessa ovat Työväen arkiston ja Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seuran lisäksi vahvasti mukana SDP:n ja vasemmistoliiton eduskuntaryhmät.

– SDP:n eduskuntaryhmässä monilla on yhteyksiä vuoden 1917 edustajiin, Tuomioja kertoo.

Esimerkiksi kansanedustaja Eeva-Johanna Elorannan isoisän isä Evert Eloranta oli vuoden 1917 eduskunnassa sosialidemokraattien kansanedustajana.

Tuomiojan mielestä on tärkeää, että kaikki käyvät juhlavuotena historiaa lävitse.

On tärkeää, että kaikki käyvät juhlavuotena historiaa lävitse.

Aikaisemmin tällä viikolla kohua herätti Suomi 100 -vuoden kunniaksi julkaistava juhlaraha, jonka kuvassa esitettiin kansalaissodan teloituksia. Valtiovarainministeriö kumosi myöhemmin kohun myötä juhlarahoja koskevan asetuksen.

– Kansalaistunnoissa voi edelleenkin olla tällaisia vereslihalla olevia muistoja suuntaan ja toiseen, mutta yleisesti ottaen historioitsijoilla niitä ei enää ole, Tuomioja arvioi.

Tuomioja pohtii, että arvokasta työtä sisällissodan tapahtumista käytävälle keskustelulle on tehnyt Paavo Lipposen ensimmäisen hallituksen aikana käynnistetty Sotasurmat 1914–1922 -projekti, jossa kartoitettiin kaikkien kyseisen ajanjakson sotatapahtumissa kuolleiden henkilöiden kohtalot ja kuolinsyyt.

Pääosin teoksessa selvitettiin vuonna 1918 kuolleiden kohtaloita.

Keskiviikkona 3.5.2017 järjestetään seminaari, jossa käsitellään vuoden 1917 sosialidemokraattisten kansanedustajien kohtaloita historioitsijoiden johdolla. Kaikista työväen edustajista vuoden 1917 valtiopäivillä kootaan myös pienimuotoinen matrikkeli.

Länsimetro: Kirkko keskelle kylää – YIT maksaa, Länsimetro maksaa

Kuva: Lehtikuva

Länsimetron ja YIT Rakennuksen korvauskiista päättyi oikeudessa lähes nollatulokseen. Molemmat osapuolet vaativat toisiltaan miljoonia. Kiista koski metrotunnelin louhintaurakkaa.

Espoon käräjäoikeus tuomitsi Länsimetron maksamaan YIT:lle noin 420 500 euroa korvauksia. YIT taas joutuu maksamaan Länsimetrolle noin 399 900 euroa oikeudenkäyntikuluja.

YIT Rakennus vaati Länsimetrolta noin kuutta miljoonaa euroa. Pääosa summasta oli yhtiön mukaan virheellisten lähtötietojen aiheuttamia ylimääräisiä kustannuksia.

Länsimetro vaati YIT:ltä yli kahta miljoonaa euroa. Mukana oli muun muassa ylilouhintojen korjauksia ja viivästyssakko.

Verohallinto vastaa eläkeläisjärjestölle: ”Talkoomakkarat saa syödä ilman veroja”

Kuva: Thinkstock

Verohallinnon talkootyöohje sai kovaa kritiikkiä eilen Eläkkeensaajien keskusliitolta EKL:ltä. Demokraatin verkkolehdessä EKL tulkitsi, että talkoolaisille järjestetty ruokailu olisi lähes poikkeuksetta veronalaista tuloa.

– Näin yksiviivaisesti verottaja ei ole ohjettaan muotoillut, vaikka onkin noudattanut Suomen lakia ohjetta tehdessään, Verohallinto korostaa omassa vastineessaan.

Se huomauttaa, että ainoastaan sovittu vastikkeellisuus ja kohtuuttomuus tekevät tarjoilusta veronalaista.

– Ohjeessa todetaan, että ainoastaan silloin, kun ruokailu on sovittu korvaukseksi tehdystä työstä, tulee siitä myös maksaa verot. Samoin jos syödyt makkarametrit ylittävät kohtuullisuuden rajat, tulee niistä maksaa vero.

Verohallinto ymmärtää talkootyön tärkeyden.

Verohallinnon ohjeessa annetaan useita käytännön esimerkkejä tilanteista, joissa ruokailu on verotonta:

– Yleishyödyllinen yhdistys järjestää jäsenilleen talkoot kylätalon kunnostamiseksi. Talkoisiin voivat osallistua kaikki halukkaat. Päivän aikana talkoolaisille tarjotaan keittolounas ja kahvia. Talkootyöhön osallistuvat eivät saa veronalaista etua.

Ohjeissa löytyy myös esimerkkejä, jotka valottavat veronalaisuutta:

– Yleishyödyllisenä yhteisönä pidettävä seura aikoo järjestää talkoot. Seura ja osallistujat sopivat, että seura tarjoaa osallistujille talkoopäivän päätteeksi illallisen ravintolassa korvauksena työn tekemisestä. Koska illallinen sovitaan vastikkeeksi työn tekemisestä, talkootyötä tekevät saavat aterian hinnan verran veronalaista etua.

Verohallinnosta muistutetaan, että ohje tehtiin nimenomaan järjestöjen toiveesta, jotta kentällä tiedetään, miten tulee toimia oikein.

– Verohallinto ymmärtää talkootyön tärkeyden ja kannustaa tekemään yhteiskunnan kannalta merkittävää vastikkeetonta talkootyötä. Silloin se tulee tehtyä pyyteettömässä talkoohengessä ja vatsat täysinä – ilman veroja.

Mitä paljastuu Suomenlinnan rannoilta? – kansanedustajat vetävät kumpparit jalkaan ja käyvät talkoisiin

Kuva: virpi kirves-torvinen
Valkoposkihanhia ja niiden jätöksiä Suomenlinnan rannoilta ainakin löytää.

Kansanedustajat tempaisevat siivoamalla Länsi-Mustasaaren rantoja Suomenlinnassa ensi tiistaina. Talkoiden tavoitteena on kiinnittää huomiota jatkuvasti pahenevaan ongelmaan, merten muoviroskaan.

Samalla kansanedustajat kannustavat suomalaisia pitämään yhdessä huolta rantojen siisteydestä. Paikalle on kutsuttu kansanedustajia kaikista eduskuntaryhmistä.

Kansanedustaja Ilkka Kantola (sd.), veneily- ja vesistönsuojeluryhmän puheenjohtaja, huomauttaa, että Suomi on täynnä upeita rantoja, niin kulttuuriperintökohteessa Suomenlinnassa kuin pitkin maata.

– Keväisin lumen alta paljastuu kuitenkin monella rannalla roskapeite. Rantamme ansaitsevat tulla pidetyiksi puhtaina. Vetämällä kumpparit jalkaan ja käymällä talkoisiin haluamme kannustaa kaikkia tekemään saman omalle lähirannalleen, Kantola patistaa.

Tärkeintä olisi huolehtia siitä, että roskat päätyvät roskikseen eikä maapallomme meriin.

Hän muistuttaa, että merten muoviroska on maailmanlaajuinen ongelma. Erityisen ongelmallisia ovat mikromuovit. Ne keräävät ympäristömyrkkyjä ja voivat kuljettaa haitallisia aineita ravintoverkon portaalta toiselle – periaatteessa myös mereneläviä syöviin ihmisiin saakka.

Tyynenmeren jätepyörteistä on uutisoitu jo vuosia, mutta nyt muovijätettä on alkanut kerääntyä myös Jäämerelle, vaikka napa-alueilla ei pitäisi olla roskan lähteitä ollenkaan.

– Meren pyörteissä muoviroska jauhautuu mikromuovina kalojen ruuaksi, ja sitä kautta myöhemmin myös takaisin meidän ruokalautasillemme. Kaikkein tärkeintä olisi lähtökohtaisesti huolehtia siitä, että roskat päätyy roskikseen eikä maapallomme meriin, kansanedustaja Emma Kari (vihr.) vetoaa.

Kansanedustajien siivoustalkoot järjestetään nyt toista kertaa. Tapahtuma on osa Itämerihaasteen ja Pidä Saaristo Siistinä ry:n Siivousaalto-viikkoa.

Helsingin kaupunki tukee nuorten kesätöitä – Työnantajalle 300 euron korvaus palkkauksesta

Kuva: Lehtikuva/ Heikki Saukkomaa

Nuorten kilpailu kesätyömarkkinoilla on kovaa. Tilannetta on kuitenkin pyritty helpottamaan muun muassa kaikille helsinkiläisille 9.-luokkalaisille tarkoitetulla kesäsetelillä.

Kesäsetelin tarkoituksena on helpottaa nuorten työllistymistä palauttamalla työnantajalle palkkakuluista 300 euroa. Korvauksen suorittaa Helsingin kaupunki.

Kesäseteli jaettiin tänä vuonna yhteensä 71 kouluun 5130 nuorelle. Helsinkiläiset 9.-luokkalaiset, jotka eivät käy helsinkiläistä koulua, voivat saada Kesäsetelin hakemalla sen Ohjaamo Helsingistä Kampista.

Kesäsetelin avulla nuori voi saada arvokkaa ensikosketuksen työelämään, palkkaa sekä mielekästä tekemistä kesäksi.

Kesäsetelin avulla nuori voi saada arvokkaan ensikosketuksen työelämään, palkkaa sekä mielekästä tekemistä kesäksi.

– Tulevaisuudessa tulemme menestymään vain sitä kautta, että me pystytään kehittämään uusia tulevaisuuden osaajia. On täysin totta, että nuorissa on potentiaali, joten annetaan heille myös mahdollisuus, Jenna Lämsä ja Maria Korpisalo Motimatesta kannustavat.

Motimate työllisti viime vuonna kesäsetelin avulla 12 nuorta.

Viime kesänä kesäseteli jaettiin yhteensä 5167 nuorelle. Setelin avulla 1295 ysiluokkalaista eli 25 % ikäluokasta sai kesätöitä. Kesäseteli mahdollisti nuorille yli 800 uutta työpaikkaa.

Liki 60 % työnantajista ilmoitti, että ei olisi palkannut nuorta ilman Kesäseteliä. Osa työnantajista palkkasi kesäsetelin avulla useamman nuoren. Kesäseteli myös motivoi monet työnantajat palkkaamaan juuri nuoren kesätyöntekijän.

Kesäseteli on Helsingin yrittäjien, Helsingin seudun kauppakamarin ja Helsingin kaupungin yhteinen hanke. Kesäseteli syntyi nuorten vaikuttamisjärjestelmä Ruudin ydinryhmän aloitteesta, joka teki kannanoton Helsingin kaupungin talousarvioehdotukseen vuonna 2015.