Homoseksuaalisuus keksittiin 100 vuotta sitten – ja kirkossa tehtiin homoista ongelma

Kuva: Emilie Uggla

Karl Otto Friedrich Westphal, 1800-luvulla elänyt saksalainen psykiatri tuli uransa varrella keksineeksi paitsi avaran paikan kammon myös homoseksuaalisuuden. Näin esittää ranskalainen filosofi Michel Foucault suurteoksessaan Seksuaalisuuden historia.

Ennen Westphalia ja hänen seuraajiaan homoutta ei Foucaultin mukaan käsitelty tieteellisesti, eikä homoseksuaalisesti käyttäytyneitä niputettu ryhmäksi samalla tavoin kuin ihmisiä on tavattu ryhmitellä esimerkiksi etnisyyden perusteella. Homous oli osa seksuaalisen käyttäytymisen kirjoa, jota saatettiin paheksua tai ymmärtää, mutta jota ei liiemmin analysoitu.

Westphal ja hänen seuraajansa pitivät diagnosoimaansa homoseksuaalisuutta poikkeavuutena miehen ja naisen suhteesta, jonka näkivät luonnollisena. Psykiatria luokitteli homot sairaiksi ja karsinoi ison joukon ihmisiä, joiden ainoa yhdistävä tekijä oli jonkinasteinen seksuaalinen viehtymys samaa sukupuolta oleviin kanssaihmisiin. Ensi kertaa historiassa seksuaalisuus valjastettiin määrittämään identiteettiä.

Joku voisi pitää ironisena, että torikammon nimennyt Westphal oli omalta osaltaan ajamassa homoja kaappiin.

Vanhan testamentin tutkija, professori Martti Nissinen näkee homokseksuaalisuuden keksimisen merkittävänä hetkenä muun muassa avioliittokäsityksensä kanssa nyt kamppailevan Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kannalta. Nissisen mukaan keksintö muutti kirkkojen tapaa tulkita Raamattua.

– Tänä päivänä on homoja, mutta jos kysytään oliko Raamatun aikana homoja, niin vastaus on, että silloin oli ihmisiä, joille patriarkaalinen heteronormi ei syystä tai toisesta sopinut. Homoseksuaalisuutta ei ollut, koska sitä ei oltu vielä keksitty, Nissinen sanoo.

Viimeistään 1900-luvulla ryhdyttiin Nissisen mukaan ajamaan psykiatrian löytämää homoutta sisään Raamattuun. Tätä tehdään edelleen.

– Kristilliseen perinteeseen ja Raamattuun rakennetaan homoseksuaalisuuden käsite, jota ei siellä ole. Sellaisia tekstejä, jotka puhuisivat aiheesta yritetään haravoida tiukalla kammalla ja saadaan kokoon puolenkymmentä Raamatun katkelmaa. Niiden perusteella tehdään sitten valtavia johtopäätöksiä.

Tämä on retorista vihapuhetta.

Nissinen ottaa esimerkiksi apostoli Paavalin ja hänen noin 50-luvulla jkr. kirjoittamansa kirjeen Rooman kristityille. Roomalaiskirjeen vaikutushistoria on merkittävä muun muassa 1500 vuotta myöhemmin syntyneen luterilaisuuden kannalta.
Paavali maalaa kirjeensä ensimmäisessä luvussa kuvan miehistä, jotka harjoittavat keskenään säädyttömyyttä, mutta kertoo sen olevan Jumalan langettama rangaistus epäjumalan palvonnasta. Miesten viehtymys toisiinsa on Paavalin maailmassa seurausta Jumalan hylkäämisestä. Jumala on jättänyt ihmiset ”häpeällisten himojen valtaan”. Identiteettiä määrittävästä seksuaalisuudesta ei löydy jälkeäkään.

Nissinen huomauttaa, ettei tekstiä usein lueta eteenpäin.

Kirje listaa pitkästi kaikkea mahdollista kielteistä murhanhimosta vanhempien tottelematta jättämiseen. Ikävät asiat asettuvat osaksi himojensa valtaan jätettyjen miesten irstailua.

– Tämä on retorista vihapuhetta. Paavalin sisäislukija on tässä jo raivon vallassa. Mutta kun luetaan eteenpäin, Paavali sanoo, että tuomitessasi toisen, julistat tuomion myös itsellesi. Eli ensin lukija lietsotaan haluttuun mielentilaan ja sitten vetäistään matto alta. Hahaa, kiinni jäit. Luulitko olevasi parempi.

Roomalaiskirjettä käytetään lyömäaseena, jolla tölvitään homoseksuaaleja. Kun Raamatussa ei tunneta seksuaali-identiteettejä, on asiaan vihkiytymättömän hankala löytää sieltä myöskään apua esimerkiksi kirkolliseen avioliittokeskusteluun.

– Onhan se selvä, ettei Paavalin aikaisessa yhteiskunnassa ollut minkäänlaista yhteiskunnallista paikkaa oman aikakautemme samansukupuolisten avioliitoille. Suhteita varmasti oli ja yleensä ne kuvataan aika irstaassa valossa, koska aikalaiskirjoittajat tykkäävät piehtaroida tällaisessa niin kuin nykyisetkin.

– On kivaa, kun ihmiset tekevät jotakin sellaista mihin kunnollisen ihmisen ei sovi sotkeutua. On sitten jotakin jota paheksua ja johon rajata itsensä. En minä nyt ainakaan tuollainen ole ja nimenomaan tämän asian Paavali nostaa tässä esille, se on Roomalaiskirjeen logiikka.

Parisuhteet olivat Nissisen mukaan Raamatun aikakauden patriarkaalisessa maailmassa selkeän valtarakenteen läpäisemiä. Mies oli hierarkiassa naista ylempänä. Nykyinen miehen ja naisen perinteinen avioliitto on peräisin tästä järjestyksestä, mutta Raamatun aikakauden perhe sekään ei Nissisen mukaan ole.

– Raamatulliseen perheeseen kuului enemmän ihmisiä ja se oli hierarkkinen. Myös sukupuolisuhde oli hierarkkinen. Naisen tehtävä oli täyttää miehen tarpeita eikä passivinen rooli sopinut vapaalle miehelle.

Tästä on seurauksia myös tapaan, jolla homoseksuaaliseen käyttäytymiseen suhtauduttiin.

Jos mies makaa miehen kanssa kuten naisen kanssa maataan, tulee molemmat Mooseksen kirjan mukaan tappaa.

– Assyrian laki säätää, että se joka levittää perätöntä huhua, että mies tekee sitä toisen miehen kanssa saa raippaa ja pakkotyötä, ja joka tekee sitä itse, kastroidaan, koska hän on muuttanut sen toisen miehen seksuaalisen statuksen. Ilmeisesti ajatus on, että kun mies on kerran joutunut toisen miehen pantavaksi, niin hän ei siitä toivu, joten myös aktiivisen osapuolen status muutetaan kastroimalla.

Vanhan testamentin 3. Mooseksen kirjassa mennään vielä pidemmälle. Jos mies makaa miehen kanssa kuten naisen kanssa maataan, tulee molemmat Mooseksen kirjan mukaan tappaa.

– Teko määritellään kauhistuttavaksi, rajanylitykseksi, josta ei ole paluuta vaikka useimmat synnit sovitetaan ja 3. Mooseksen kirja on täynnä ohjeita siitä, miten se tapahtuu. Tässäkin tapauksessa on kysymys toisen miehen statuksen viemisestä.

Paavalin Roomalaiskirjeen lisäksi myös 3. Mooseksen kirjaa on lainattu ahkerasti, kun homoseksuaalien yhteiskunnallisia oikeuksia on vastustettu. Nissinen pitää tällaista raamatuntulkintaa vastuuttomana.

– Napataan viisi kuusi jaetta, jossa tapahtuu jotakin samansukupuolista, ollaan lukevinaan ne kirjaimellisesti ja sen perusteella luodaan raamatullinen oppi. Siinä ajetaan raamatun tekstiin sisään homoseksuaalisuuden käsite ja luetaan se sitten sieltä ulos ja kuvitellaan, että tämä tarkoittaa homoja.

Homoseksuaaliseen käyttäytymiseen Mooseksen kirjassa liittyvä kammo kytkeytyy valtarakenteeseen, johon harva nykyisin tunnustaa uskovansa. Hierarkkinen ajatus sukupuolista ja perheestä on muuttunut. Nykyparisuhteissa tavoitellaan tasa-arvoa ja vastavuoroisuutta.

– Ajatellaan, että puolisot ovat toisiaan varten. Tämäkään ei ole ihan epäraamatullista, Nissinen sanoo ja tuo esiin piiloon jääviä näkökulmia, joista voisi olla hyötyä esimerkiksi kirkollisessa avioliittokeskustelussa.

Avain on Vanhan testamentin alun luomiskertomuksen alkutila, jossa ihmiset on luotu kumppaneiksi toisilleen.

– Paratiisielämästä ei sanota muuta kuin, että ihmiset olivat alasti eivätkä hävenneet. Se on kertomus tilanteesta, josta hierarkia puuttuu, koska häpeä puuttuu. Kertoja tietää jo ennen Freudia, että lankeemuksen hetkellä häpeä tulee ennen syyllisyyttä.

Ihmiset lankeavat syömään kiellettyä hedelmää ja tajuavat olevansa alasti. Alkaa spontaani viikunanlehden etsintä. Illan tullen saapuu ihmisiä huhuileva Jumala.

– Vasta kun auktoriteetin askeleet alkavat kumahdella illan viileydessä, tulee syyllisyys. Teosta ollaankin vastuussa jollekin auktoriteetille ja sitten siirretään syytä eteenpäin. Kun turhautunut Jumala karkottaa luomansa ihmiset paratiisista, patriarkaalinen järjestys astuu voimaan.

Nissisen mukaan paratiisin tasa-arvoisuus luodaan Raamatussa uudelleen fantasiana rakastavaisten suhdetta kuvaavassa runomuotoisessa Laulujen laulussa.

– Myös siinä häpeä ja hierarkia puuttuvat miehen ja naisen väliltä. Patriarkaalinen maailma on taustalla, mutta pariskunta pyrkii olemaan siitä mahdollisimman irrallaan. Patriarkaalinen järjestys ei ollut niin myötäsyntyistä, etteivät ihmiset olisi osanneet kuvitella sille vaihtoehtoja. Meillä on siitä todisteita tässä vanhassa kirjassa.

Öykkäreiden internationaali kasvaa ja vahvistuu.

Yhteiskunnassa järjestys oli pitkään ainoa oikea. Länsimaissa patriarkaalinen maailma alkoi murentua vasta 1900-luvulla.

– Suuressa osassa maailmaa se ei ole murtunut vieläkään eikä osoita mitään murtumisen merkkejä, päinvastoin. Kun tämä öykkäreiden internationaali vielä tuosta kasvaa ja vahvistuu, voi olla, että postpatriarkaaliset ajat alkavat olla elettyjä päiviä, Nissinen sanoo ja viittaa muun muassa Venäjään ja Turkkiin.

Nissinen on itse tasa-arvoisen yhteiskunnan asialla myös raamatuntutkijana. Hän on professori, joka on Helsingin yliopiston lisäksi työskennellyt muun muassa Institute for Advanced Studyssa Princetonissa. Lisäksi hän on Suomalaisen tiedeakatemian jäsen ja johtaa Suomen Akatemian huippuyksikköä ”Pyhät tekstit ja traditiot muutoksessa”. Nissinen osallistui homoseksuaalisuudesta käytävään yhteiskunnalliseen keskusteluun jo vuonna 1994 kirjallaan Homoerotiikka Raamatun maailmassa. Kirjan englanninkielinen versio tunnetaan hyvin ympäri maailmaa.

– Tässä vaiheessa näyttää siltä, että meillä halutaan pitää kiinni matalan hierarkian tasa-arvoisesta yhteiskunnasta myös pari- ja sukupuolisuhteissa. Sitä pidetään moraalisesti arvokkaana ja se on suositeltavaa myös Raamatun ja kristillisen perinteen pohjalta.

Hänen mukaansa Raamatusta tarvitaan kirkolliseen avioliittokeskusteluun vain yksi kertomus, joka korostaa uskonnollisten sääntöjen olevan olemassa ihmisiä varten, ei päinvastoin. Kertomuksessa Jeesus ja opetuslapset taittavat sapattina viljapellosta tähkäpäitä ja syövät niitä nälkäänsä. Paikalliset uskonoppineet, fariseukset, paheksuvat uskonnollisen pyhäpäivän rikkomista.

– Armahtavaisuutta minä tahdon, en uhrimenoja, jos ymmärtäisitte mitä tämä tarkoittaa, te ette tuomitsisi syyttömiä, Jeesus sanoo Matteuksen evankeliumissa. Minusta tämä pitäisi naulata jokaisen kirkolliskokousedustajan otsaan, Nissinen sanoo.

– Tämä on Raamatun tulkintaa, jota minä pidän vastuullisena ja semmoisena, joka kuuntelee ihmisiä. Sapatti on ihmisiä varten väittää Jeesus ja todella tuntuu tarkoittavan tätä. Minusta tämä on ainoa Raamatun teksti, jota tässä kohtaa kannattaa siteerata.

Alkoholin vähittäismyynti väheni 2 % vuoden takaisesta

Kuva: Lehtikuva / Antti Aimo-Koivisto

Alkoholin vähittäismyynti väheni vuoden ensimmäisellä puoliskolla kaksi prosenttia vuoden takaisesta, kertoo Päivittäistavarakaupan etujärjestö. Määrä putosi sekä litroina että 100-prosenttisena alkoholina mitattuna.

Päivittäistavarakaupan mukaan asia selviää sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston Valviran tilastoista.

Päivittäistavarakauppa kiinnittää huomiota siihen, että alkoholijuomien myynti väheni, vaikka kauppojen aukioloaikojen vapauttaminen on tuonut päivittäistavarakaupoille noin 15 uutta myyntipäivää.

– Alkoholi kuuluu yhä useammin ruoan yhteyteen, ja määrän sijasta panostetaan laatuun, sanoo toimitusjohtaja Kari Luoto.

Päivittäistavarakauppa haluaa, että kaupoissa voitaisiin myydä entistä vahvempia alkoholijuomia.

Lääketieteelliset alat siirtyvät ensi vuonna yhteisvalintaan

Kuva: Lehtikuva/ Heikki Saukkomaa

Lääketieteelliset alat siirtyvät yhteisvalintaan vuoden 2018 opiskelijavalinnassa, kertoo Oulun yliopisto. Yhteisvalintaa koordinoi Oulun yliopisto, jonka lisäksi yhteisvalinnassa ovat mukana Helsingin yliopisto, Itä-Suomen yliopisto, Tampereen yliopisto ja Turun yliopisto.

Ensi vuodesta lähtien hakija voi hakea korkeakoulujen yhteishaussa vain joko lääketieteen, hammaslääketieteen tai eläinlääketieteen hakukohteisiin.

Hakijalle annetaan yhteisvalinnassa vain yksi ensisijaisuuspiste ensimmäiseksi hakutoiveeksi asetettuun lääketieteen tai hammaslääketieteen hakukohteeseen.

Tämän vuoden korkeakoulujen yhteishaussa lääketieteellisille aloille oli yhteensä 9435 hakijaa.

Ensi kevään aloituspaikkoja lääketieteen yhteisvalinnassa on yhteensä 735, hammaslääketieteessä 180 ja eläinlääketieteessä 68.

Parahdus Kittilästä: ”Nyt täällä tarvitaan apua”

Kuva: Lehtikuva

Kittilässä kunnanhallituksen päätöksenteko jumiutui jälleen tiistaina, kun kateissa oli hallituksen kokouksen koollekutsuja ja sitä myöten kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus.

Kokous lykkääntyy todennäköisesti viikolla. Se siirtää myös esityslistalla ollutta päätöstä ylimääräisestä kunnanvaltuuston kokouksesta, jossa voitaisiin käsitellä rikossyytteitä saaneiden Kittilän kuntapäättäjien asemaa.

– Kokouksen kulku oli sellainen, että yksi kunnanhallituksen jäsen kysyi, että kuka oli kutsunut kokouksen koolle. Ainoa paikalla ollut puheenjohtaja oli hallituksen 2. varapuheenjohtaja Tuula Mertaniemi (oikeudenmukainen Kittilä), joka ilmoitti, että ei hän ainakaan, kertoi Kittilän kunnan vs. hallintojohtaja Sanna Ylinampa STT:lle.

Koollekutsujasta kysyi Kittilän kunnanvaltuuston 1. varapuheenjohtaja Yrjötapio Kivisaari (kesk.).

– Kokousta ei ollut kutsuttu asiallisesti kokoon. Nyt olisi voitu lähteä kiirehtimään kunnan päätöksentekoa ja hoitamaan syytteessä olevien (kuntapäättäjien) asiat niin, että ne olisi saatu asianmukaisesti eteenpäin. Eihän tämä nyt voi näin jatkua, Kivisaari tuskaili.

Hän olisi jo valmis pyytämään ulkoistakin apua asioiden selvittämiseen.

– Asiat ovat niin sekaisin, että nyt täällä tarvitaan apua. Valtiovarainministeriön asettama selvitysmies tai -työryhmä olisi erittäin tervetullut ratkomaan tulehtunutta tilannetta.

Kaikkiaan 27:ää Kittilän kunnan entistä ja nykyistä kuntapäättäjää vastaan nostettiin viime perjantaina rikossyytteitä. Valtiovarainministeriö vaati tuolloin, että päättäjien asema tulisi viedä kiireellisesti kunnanvaltuuston käsittelyyn.

Ylinamman mukaan tiistain asialista siirtyy sellaisenaan kunnanhallituksen käsiteltäväksi ensi viikon tiistaiksi. Hänen mukaansa silloin on vielä mahdollista tehdä päätös, että valtuusto pitäisi ylimääräisen kokouksen 31. lokakuuta.

Mutta kuka hallituksen kutsuu koolle?

– Kunnanhallituksen puheenjohtaja Pekka Rajala (kesk.) on tulossa ensi viikon kokoukseen ja hän toimii koollekutsujana, Ylinampa vakuuttaa.

STT–MINNA NYRHINEN-BLAZQUEZ, MATIAS ÅBERG, OLLI-PEKKA PAAJANEN

AVAINSANAT

Presidentti Halosesta vuoden YK:n ystävä: ”Yhdessä voimme saavuttaa kestävän kehityksen”

Kuva: Jari Soini

Presidentti Tarja Halonen on valittu vuoden YK:n ystäväksi. Kunniamaininta annetaan nyt ensimmäisen kerran Suomessa.

Se myönnetään henkilölle, joka on omalla toiminnallaan edistänyt merkittävästi YK:n tunnettuutta Suomessa, Suomen aktiivista roolia YK:ssa tai toiminut YK:n roolin vahvistamiseksi kansainvälisesti.

Verkosto perustelee valintaansa sillä, että Halonen on koko uransa ajan ollut aktiivinen vaikuttaja YK:ssa. Hänen työuraansa ja kiinnostustaan kansainväliseen toimintaan on aina leimannut pyrkimys tasa-arvoon, oikeudenmukaisuuteen ja heikoimpien suojeluun.

Halonen toimii tälläkin hetkellä useissa kansainvälisissä tehtävissä, muun muassa YK:n pääsihteerin rauhanvälityksen korkean tason neuvoa-antavan paneelin jäsenenä sekä Every Woman Every Child -aloitteen ohjausryhmässä puheenjohtajiston jäsenenä.

YK tarvitsee ja ansaitsee ystäviä.

– YK:ta tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan, koska ihmiskunta on valtavien haasteiden edessä: ilmastonmuutosta pitää hillitä, köyhyys pitää poistaa, meidän tulee lisätä tasa-arvoa ja vähentää eriarvoisuutta, Halonen korostaa.

Hän muistuttaa, että näitä asioita ei voi yksi ihminen tehdä, ei edes yksi kansakunta.

– Vaan me kaikki yhdessä. Yhdessä me voimme saavuttaa kestävän kehityksen.

Presidentti Halonen vastaanottaa kunniamaininnan YK:n päivänä 24 marraskuuta Helsingissä tilaisuudessa, jossa perustetaan myös YK:n ystävät -verkosto.

Verkoston tavoitteena on vahvistaa suomalaisten YK-osaamista ja tehdä tunnetuksi Suomen YK-politiikkaa.

– YK tarvitsee ja ansaitsee ystäviä. Olen iloinen saadessani olla mukana tässä työssä, verkoston johtoryhmän jäsen, professori Helena Ranta toteaa.

Johtotiimiin kuuluvat Rannan lisäksi muun muassa professori Jaakko Hämeen-Anttila, Hanasaaren kulttuurikeskuksen johtaja Gunvor Kronman, OAJ:n erityisasiantuntija Ritva Semi, toimittaja ja tietokirjailija Rauli Virtanen sekä ulkoministerin rauhanvälityksen erityisedustaja ja kansanedustaja Jutta Urpilainen (sd.).

Valtakunnansyyttäjä myöntää virkavelvollisuuden rikkomisen – muttei tahallisena

Kuva: Lehtikuva/ Heikki Saukkomaa

Valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen myöntää tuottamuksellisen virkavelvollisuuden rikkomisen vuosina 2012–2015. Häntä syytetään korkeimmassa oikeudessa tahallisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta, minkä Nissinen kiistää.

Syyttäjänä toimiva apulaisoikeuskansleri vaatii Nissiselle vähintään 60 päiväsakkoa virkavelvollisuuden rikkomisesta. Käsittely alkoi korkeimmassa oikeudessa.

Maan ylimmän syyttäjäviranomaisen epäillään olleen esteellinen, kun hän osallistui syyttäjälaitoksen koulutushankintoihin.

Virkavelvollisuuden rikkomisesta syytetyn Nissisen veli oli hallituksen puheenjohtajana yhtiössä, jolta hankittiin johtamiskoulutusta syyttäjille.

Laki määrää, että syyte valtakunnansyyttäjää vastaan käsitellään korkeimmassa oikeudessa ensimmäisenä asteena.