Valtaosa 100–150 nuoren joukosta on ulkomaalaistaustaisia. He liikkuvat vaihtelevissa ryhmissä.

– Näistä nuorista intervention kohteena on varmasti ollut ihan jokainen. He ovat olleet nuorisorikostutkinnassa sekä lastensuojelussa, ylikomisario Jari Taponen sanoi lehdelle.

”Nuorisorikollisuus on tilastojen mukaan Helsingissä vähentynyt selkeästi viimeisen 15 vuoden aikana. Helsingissä myös koettu turvallisuus on viime vuosina lisääntynyt. Voi olla, että koronakriisillä on vaikutuksia näihin tilastoihin. Emme tunnista vielä kaikkea siitä aiheutuvaa sosiaalista haittaa. Lieveilmiöt lisääntyvät, kun ohjattua toimintaa ja kohtaamispaikkoja on vähemmän, ja sosiaalinen elämä rajoitettua.”

”Se ei tarkoita, etteikö jokainen rikos ja väkivallanteko olisi liikaa. Pelon ilmapiiriä ei kuitenkaan pidä lietsoa.”

Helsingin apulaispormestari nostaa esiin myös kysymykset vastuusta ja toimenpiteistä.

”Somessa vaaditaan ihan oikeutetustikin toimia ongelman ratkaisemiseksi. Voi syntyä käsitys, että kyseessä olisi täysin uusi asia, johon ei ole tartuttu. Helsingissä poliisin ja jalkautuvan nuorisotyön työntekijät tuntevat todella hyvin tilanteen ja nuoret. Resursseja voisi aina olla enemmän, mutta joka päivä tehdään todella arvokasta työtä nuorten tukemiseksi ja turvallisuuden takaamiseksi.”

Kolmanneksi Razmyar korostaa jokaisen nuoren yksilöllisyyttä.

”Kun uutisoidaan nuorisojengeistä ja rikollisuudesta, niin on riskinä, että leimakirves heiluu myös ilman syytä. HS:n jutussa kerrotaan reilun sadan hengen nuorisoporukasta, joista suurin osa on maahanmuuttajataustaisia. Helsingissä on tuhansia maahanmuuttajataustaisia nuoria, joilla ei ole mitään tekemistä tämän asian kanssa, mutta joiden pelkään tulevan leimatuksi. Kaikista ilmiöstä pitää voida kirjoittaa, mutta pitää myös olla vastuu sen mahdollisista seurauksista. Jokainen ihminen on yksilö, jokaisella on oma tarinansa. On nuoria, jotka ajautuvat rikolliselle tielle ja usein taustalla on vaikeat olosuhteet. Jokainen tarvitsee yksilöllistä tukea.”