– Eristäminen on hidastanut ja antanut aikaa varautua epidemiaan muualla Suomessa. Toivottavasti se näkyy sitten vaikeasti sairastuneiden määrissä ja siinä, miten potilaita kyetään hoitamaan, Järvinen sanoi.

Järvisen mukaan alueiden eristämisiä myöhemmin Uudellamaalla tai Länsi-Pohjassa Meri-Lapissa ei tarvita.

– En usko, että näillä olisi kauhean suurta merkitystä.

– Kaikki epidemiamallit kuvaavat nousevaa käyrää ja me olemme vielä käyrän alkuvaiheessa. Me voimme varmasti pyrkiä tasaista vaihetta jatkamaan, mutta jossain vaiheessa meillä on väestössä altista osaa niin paljon, että tauti todennäköisesti lähtee lisääntymään. Kysymys on siitä, millä tavalla se tapahtuu. Tapahtuuko se hallitusti niin, että tulisi mahdollisimman vähän kuolemantapauksia ja vaikeita tautimuotoja.

Ohjelman lopuksi Asko Järvinen sai vastattavakseen myös suoran, varmasti monia askarruttaneen kysymyksen.

Voiko lopulta olla mahdollista, että Suomessa päädytään samankaltaisiin lukuihin väestönkokoon suhteutettuna kuin Ruotsissa mutta pidemmässä ajassa ja mahdollisesti suuremmin taloudellisin uhrauksin?

– Pidän sitä hyvin mahdollisena. En pidä sitä toivottavana mutta mahdollisena. Aika paljon siihen kuolleiden määrään liittyy se, miten me pystymme meidän iäkkäitä suojaamaan, Järvinen vastasi.

Perjantaina kävi ilmi, ettei THL:n ilmoittamissa kuolleiden luvuissa ole välttämättä mukana kaikki hoitokodeissa kuolleet.

– Se johtuu siitä, että kuolemantapauksia on tullut hoivakodeissa. Niitä on sangen paljon ja erityyppisten toimijoiden ylläpitämänä, aika paljon myös yksityistoiminnan. Kontaktipinnat eivät ole sitten enää samanlaisia terveydenhuoltoon niin, että tieto kulkisi ja nähtäisiin terveydenhuollon rekistereistä, kuka on kuollut.

Järvisen mukaan tapauksista raportointia ei ole rakennettu sellaiseksi, että hoivakodeista olisi osattu hakea tietoa.

– Tavallaan on siirrytty seuraavaan vaiheeseen, eli enää kuolemantapaukset eivät tule vain sairaaloissa.

Järvisen mielestä tässä tilanteessa erityisesti hoivakotien henkilökunnan testaaminen on äärimmäisen tärkeää.

– He voivat vähäoireisina tartuttaa tautia hoidettaviin.