Näin lipsautti kuitenkin arvostettu ja monin tavoin palkittu taloushistorioitsija, professori Markku Kuisma Helsingin Sanomien haastattelussa (29.7.2018). Kuisma viittasi varsinkin siihen, miten Juha Sipilän hallitus tuputtaa markkinataloutta joka paikkaan. “Nyt siitä on tullut itsetarkoitus, kuin uskonto. Vähän kuin sosialismi oli aikaisemmin”, sanoi Kuisma, joka on itse markkinatalouden vankka kannattaja. “Markkinat ovat uskomaton voima. Ne ovat kuin tuli, joka on hyvä renki, mutta huono isäntä”, Kuisma vertasi.

Nyt markkinat on päästetty isännäksi. Liike-elämästä tuttu kielenkäyttökin on tunkeutunut koko julkishallintoon. Perustuslait ovat onneksi olleet jonkinlainen este markkinoiden totaaliselle vyörytykselle. Perustuslakien ja huonon lainvalmistelun takia sekä opposition painostuksesta Sipilän hallitus on joutunut vetämään esityksiään takaisin enemmän kuin mikään aikaisempi hallitus.

Ei sinänsä ole yllätys, että kokoomus on ollut saumattomasti liike-elämän ja markkinavoimien ohjauksessa. Mutta nyt samassa rintamassa, jopa kärjessä on keskustalainen pääministeri Juha Sipilä auliina apunaan erityisesti liikenneministeri Anne Berner.

Eikä Juha Sipilästäkään näytä tulevan ensimmäinen sellainen. Tasavallan demokraattista hallitusta ei johdeta kuin yksityistä yritystä, jota ohjaa raha, osakkeenomistajien voitontavoittelu.

Porvarienemmistöistä Suomea on johdettu pääosin porvarivoimin. Itsenäisyyden aikana maassa on ollut 74 hallitusta, joista useimmiten pääministerin tuolille on istahtanut maalaisliitto/keskustan edustaja. Sosialidemokraattisia pääministereitä on ollut kaiken kaikkiaan vain seitsemän: Väinö Tanner, K-A. Fagerholm (kolmessa hallituksessa), Rafael Paasio (kahdessa hallituksessa), Mauno Koivisto (kahdessa hallituksessa), Kalevi Sorsa (pisimpään neljässä hallituksessa yhteensä 3652 päivää), Keijo Liinamaa (virkamieshallituksessa) ja Paavo Lipponen (kahdessa hallituksessa yhtäjaksoisesti pisimpään 2927 päivää ).

Pääministerien onnistumista on aina vaikea arvioida tai verrata keskenään, mutta Paavo Lipposen kaksi hallituskautta 1995-2003 on lähihistorian hallitusjaksoista nostettu varsin laajalti kärkisijalle. Lipposen laajapohjaiset hallitukset saivat Suomen surkeista lähtökohdista uuteen nousuun. Kankeahkosta, hitaasta puheestaan pilkattu “Mooseskin” kasvoi  suosituksi valtiomieheksi.

Lipposen seuraajina ovat vuorotelleet keskustan ja kokoomuksen kärkinimet. Anneli Jäätteenmäki (kesk.), Matti Vanhanen (kesk.), Mari Kiviniemi (kesk.), Jyrki Katainen (kok.), Alexander Stubb (kok.) ja Juha Sipilä (kesk.) tuskin jäävät Suomen historiaan suurina pääministerihahmoina.

Suomen lyhytaikaisin pääministeri on muuten ollut Antti Hackzell (45 päivää syksyllä 1944). Onnettoman Anneli Jäätteenmän (kesk.) pääministerikausi vuonna 2003 kesti sentään 69 päivää.

Entä kuka on ensi kevään vaalien jälkeen Suomen pääministeri? Asemia haetaan nyt Petteri Orpon ja Antti Rinteen kaksintaistelulle. Olisiko nyt pitkästä aikaa demarin vuoro? Voisiko pilkattu, puheissaan takelteleva Antti Rinne nousta Lipposen tavoin hallituksen johtoon? Ei se enää mahdotonta ole, vaikka vielä vuosi sitten tälle vaihtoehdolle vain vitsailtiin ilkeähkösti.

SDP on nyt selvässä gallup-johdossa, ja Antti Rinnekin on parantanut reippaasti otteitaan. Esiintymisyskä on hellittänyt. Puhe on sujuvampaa, itseluottamuksen kohottua joskus turhankin ärhäkästä. Kokemusta kovaan politiikantekoon on tullut neljässä vuodessa kosolti lisää. Rinteen pitkä työmarkkinakokemus on jo sinänsä tuonut valmiuksia poliittisen sovinnon hakuun monipuoluehallituksen pääministerinä.

Mutta pääministerin tuolille vaaditaan SDP:n selvä vaalivoitto ja suurimman puolueen asema. Ilman sitä porvarien markkinavyörytys jatkuu!