Ihmisten on helppo tuntea myötätuntoa omaa ryhmää kohtaan, sanoo filosofi Frank Martela, mutta kuinka lisätä sitä työpaikoilla?

Kuva: Jari Soini

Filosofi ja tietokirjailija Frank Martela kertoo Demokraatin videohaastattelussa, mikä olisi ensimmäinen askel myötätunnon lisääntymiseen suomalaisilla työpaikoilla:

– Luottamuksen lisääminen eri työntekijäryhmien välillä, esimiesten ja alaisten tai eri yksiköiden välillä. Ongelma on se, miten tuntea myötätuntoa sitä ryhmää kohtaan, joka ei ole se oma ryhmä. Mitä jyrkempiä kuiluja meillä on esimerkisi duunareiden ja esimiesten välillä, sitä vaikeampi on tuntea keskinäistä myötätuntoa, Martela kertoo.

Lisäksi hän vastaa, mitä myötätunnon lisääntyminen voisi tuoda tullessaan:

– Se lisäisi inhimillisyyttä työpaikoilla. Pystyisimme kohtaamaan toinen toisemme ihmisenä, joka olisi varmasti hyvä jokaisen osapuolen omalle hyvinvoinnille. Kun meillä on myötätuntoisempi työyhteisö, on turvallisempi ilmapiiri, ja ihmiset uskaltavat ilmaista itseään paremmin. Tiedonkulku paranee, joka on nykyisessä tietoyhteiskunnassa hyvin keskeistä innovatiivisuuden kannalta, Martela jatkaa.

Frank Martelan laaja haastattelu ilmestyy Demokraatin viikkolehdessä 9. marraskuuta.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Suomalainen huippumuusikko: ”Kun yksi juopottelee bändissä, loput kärsivät ja huolehtivat”

Muusikko Jussi Kinnunen läträsi ja sekoili vuositolkulla viinan ja huumeiden kanssa, kunnes sisuskalujen täydellinen pettäminen laittoi miehen katsomaan omaa päihderiippuvuutta ja elämää silmästä silmään.

Juomisesta tuli Kinnuselle synonyymi kuolemalle. Tämän oivaltaminen oli tie raittiuteen.

Nykyisin hän työskentelee päihdeterapeuttina ja muutosvalmentajana, jonka vastaanotolle hakeutuvat ongelmissaan jopa kokonaiset yhtyeet.

Päihdeongelmien peruskaava menee yhtyeissä samankaltaisesti kuin perheissä, työpaikoilla ja missä vain pienyhteisöissä. Kun yksi juo, muut kärsivät ja yrittävät paikkailla juomisen ikäviä seurauksia.

– Yksi bändissä dokaa paljon ja muut hermostuvat, kun tämä yksi jatkuvasti tyrii, vaikka muut panostavat bändiin. Jokaisella on siinä kuviossa omat vakiintuneet roolinsa. Yhtyeissä on monesti myös yksi superhuolehtija, joka hoitaa, paikkaa ja
selittää juopon mokaamat asiat parhain päin. Siitä tulee se perheen lapsenvahti, Kinnunen naurahtaa.

Teksti: Janne Ora

Jussi Kinnusen laaja haastattelu ilmestyy Demokraatin viikkolehdessä torstaina 16. marraskuuta ja verkkoversio jutusta keskiviikkona 15. marraskuuta

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Ex-jääkiekkoilija, kansanedustaja Ville Skinnari, tarvitaanko politiikassa munasuojia?

Kuva: Pekko Korvuo

Lahdesta maailmalle ponnistanut toisen polven kansanedustaja Ville Skinnari (sd.) löysi eräänä marraskuisena päivänä itsensä Demokraatin terapiasohvalta pohtimassa omaa asemaansa ympäröivässä maailmassa.

Haastattelun tuoksinassa entinen ammattikiekkoilija muun muassa löysi oman herkän puolensa sekä pohti demaripoliitikolle sopivaa automerkkiä.

Demokraatti selvittää Mikä meno? -videohaastatteluilla kentän kuulumisia. Tarkoituksena on raottaa rennolla ja humoristisella otteella kansanedustajien työnaamiota ja löytää vaikuttajien sisäinen velmuilija.

Skinnaria haastatteli Topi Juga. Kuvaajana ja editoijana toimi Pekko Korvuo.

Ben Zyskowicz, mikä meno? ”On väärä mielikuva, että olisin yhden terassin mies”

Kuva: Pekko Korvuo

Pitkänlinjan kokoomuskansanedustaja, veijarimaisista viiksistään tunnettu Ben Zyskowicz saapui Hakaniemeen kampaamaan kuontaloaan eduskunnan viettäessä vapaapäivää.

Benkku antoi Demokraatin ”mikä meno” -haastattelussa keskustan virtuoosimaiselle Mauri Pekkariselle jo toisen kiinnityksen ”rakkain poliittinen vastustaja” –osiossa. Lisäksi Zysse valotti, kenen kanssaan hänen mielensä lepää.

Demokraatti selvittää Mikä meno? -videohaastatteluilla kentän kuulumisia. Tarkoituksena on raottaa rennolla ja humoristisella otteella kansanedustajien työnaamiota ja löytää vaikuttajien sisäinen velmuilija.

Zyskowiczia haastatteli Topi Juga ja kuvaajana sekä editoijana toimi Pekko Korvuo.

Mikä meno, ex-opetusministeri Gustafsson? – ”Äänestäkää edes säälistä”

Kuva: Pekko Korvuo

Entinen opetusministeri, kansanedustaja Jukka Gustafsson saapui eräänä syksyisenä aamuna Demokraatin toimitukseen selvittämään kameran eteen, mikä on päivän meno.

Haastattelussa selvisi muun muassa kenen kanssa Gustafssonilla on niin sanottu ”työmatkaromanssi” sekä kuka Tampere olisi, jos se olisi nainen.

Demokraatti selvittää Mikä meno? -videohaastatteluilla kentän kuulumisia. Tarkoituksena on raottaa rennolla ja humoristisella otteella kansanedustajien työnaamiota ja löytää vaikuttajien sisäinen velmuilija.

Gustafssonia haastattelee Topi Juga ja kuvaajana toimii Pekko Korvuo.

Skallbölen tilan isäntä Karl ”Kalle” Augustson salakuljetti kurdeja Suomeen: ”On lapsellista, kun kuvitellaan, että pakolaispolitiikan kiristäminen hyödyttäisi mitään”

Tenholan Gennarbynlahden rannalla seisoo hyvin hoidettu vanha hirsirunkoinen puutalo, Skallbölen tila. Talon isäntä, pienyrittäjä Karl ”Kalle” Augustson on ihminen, jonka haluaisi lähelleen kovassa hädässä. Hän edustaa sitä nykypäivänä harvinaista ihmislajia, joka ei epäröi auttaa ja joka myös osaa auttaa mitä moninaisimmissa pulmissa ja hätätilanteissa.

Augustson on auttanut tuhansia hädänalaisia eri tavoin. Hän on omalla kustannuksellaan vienyt avustustarvikkeita ja vaatteita kriisialueille. Augustson on myös salakuljettanut kotimaissaan vainottuja kurdipakolaisia Suomeen.

Auguston ihmettelee mihin Suomi on menossa, kun jotkut poliitikot vakavissaan harkitsevat paperittomien pakolaisten auttamisen kriminalisointia.

– On lapsellista, kun kuvitellaan, että pakolaispolitiikan kiristäminen hyödyttäisi mitään ja auttaisi kitkemään terrorismia. Kannattaisi tutkia ongelmien juuria: miksi ihmiset pakenevat kotimaistaan. Se mitä on tapahtunut esimerkiksi Karibialla, tapahtuu monessa muussakin paikassa. Muun muassa eteläisessä Romaniassa sadot menivät täysin pieleen tänä syksynä. Satojentuhansien ihmisten on pakko jättää kotinsa ja lähteä liikkeelle tai muuten he kuolevat nälkään, Augustson sanoo.

Taisin lähennellä kahdenkymmenen ikää, kun ensimmäisen kerran edes kuulin sellaisen sanan kuin loma.

  • Karl ”Kalle” Augustson
    – syntynyt 1941 Tenholassa
    – promotoitiin filosofian kunniatohtoriksi Åbo Akademissa vuonna 2005 kriisialueilla tehdystä humanitaarisesta työstä
    – saanut useita kunnianimityksiä ympäristönsuojelun ja ihmisoikeuksien hyväksi tehdystä työstä.
    – kirjoittanut neljä omaelämäkerrallista kirjaa, joista kolme on julkaistu omakustanteena: Möten med ondska och godhet (Sahlgrens förlag 2013), Voiko nimismies päästä taivaaseen (2015), Ikioma leipä (2017) ja Damen i Tallinn (2017)

Augustsonin isoisä muutti Ahvenanmaalta Kemiönsaaren Taalintehtaalle ja sittemmin Länsi-Uudenmaan Tenholaan 1920-luvulla. He olivat kalastajasukua, kuten myös Kalle Augustsonin äidinpuoleinen suku, joka on kotoisin Tenholan naapurista Snappertunasta.

– Minun on pitänyt osata ja opetella kaikki itse erilaisten moottoreiden ja laitteiden korjauksesta rakentamiseen ja maan viljelemiseen. Itsenäisyyden kanssa kulkee käsikkäin työteliäisyys.

Augustson ei ole koskaan pitänyt lomaa. Hän sanoo, ettei kunnolla tunne koko käsitettä.

– Taisin lähennellä kahdenkymmenen ikää, kun ensimmäisen kerran edes kuulin sellaisen sanan kuin loma. Otan kaikki levot sitten siellä loppupäässä, hän hekottelee.

Augustson toteaa saaneensa halun ja kyvyn muiden auttamiseen äidinmaidossa. Augustsonin äidillä oli tapana auttaa kaikkia hädänalaisia.

Teksti: Janne Ora

Lue koko henkilöhaastattelu Demokraatin viikkolehdestä torstaina 5.10. ja katso myös alla oleva videohaastattelu.