Kasvot peilissä
22.7.2016 05:00 ・ Päivitetty: 25.7.2016 08:31
Iisakki Kiemunki, 38: “Mikään ei ärsytä enemmän kuin kaksinaismoralistiset kiipijät ja pyrkijät”
”Peilistä katselee nykyään sellainen keski-ikäistyvä punkkari. Vaikka silmäkulmat ovat arvilla, nenä vinossa ja naamassa on paljon elämän jälkiä, niin ovat ne uurteet tuoneet kasvoihini myös inhimillisyyttä iän myötä. Ehdottomuus on aina ollut vahva luonteenpiirteeni. Onneksi se on pikkuisen rapissut tässä vuosien varrella. On tullut lempeyttäkin katseeseen.
Kun tukka on pitkä, niin yleisesti sanotaan, että olen nuori. Kalenteri kertoo kuitenkin toista. Olenhan pian nelikymppinen. Tukka muistuttaa nuoruusajoista. En ole leikannut sitä 20 vuoteen.
Luonnettaan on vaikea muuttaa, ja lapsuuden ja nuoruuden aikana syntyneitä arpia on vaikea poistaa. Isäni oli alkoholisti ja koko lapsuuteni katselin, kun äitiä hakattiin ja kuristettiin. Elämä oli tosi rikkonaista. Olen niin tyytyväinen, että vaikeasta lapsuudestani huolimatta olen päätynyt tähän. Kaikesta huolimatta. Mutta kyllähän siitä on jäänyt jäljet.
Näin paljon epäoikeudenmukaisuutta nuoruudessani. Minua ei ole kukaan oikeastaan koskaan auttanut. Paitsi yhteiskunta. Tajusin yläaste- tai lukioiässä, että minulla ei olisi mitään, jos ei olisi näitä tiettyjä turvaverkkoja ja rakenteita. Niiden avulla pääsin esimerkiksi yliopistoon opiskelemaan. Äitini oli yksinhuoltaja. Todella köyhissä oloissa elettiin. Olihan se kokemus epäoikeudenmukaisuudesta.
Olen aina ollut brutaalin suora ja ehdoton. Mikään ei ärsytä enemmän kuin kaksinaismoralistiset kiipijät ja pyrkijät. Poseeraajat. Ne tässä yhteiskunnassa nykyään menestyvät. Narsistit ovat niitä eturivin ihmisiä. Sitä vastaan haluan taistella. Jos edes joskus hyvät ja vilpittömät ihmiset voittaisivat. Sen takia olen päätynyt politiikkaan.
Nykyään kotiasiat ovat hyvin ja lapsien myötä asenne elämään on muuttunut. Minulla on normaaleimmat, tasapainoisimmat ja ihanimmat lapset ja vaimo. Kotona on rauhallista. Se on ihan mahtavaa. Se auttaa suhteuttamaan asioita.
Kun on tottunut siihen, ettei mitään saa ilmaiseksi, niin on myös tottunut siihen, että koskaan ei pidä luovuttaa. Pitää vaan mennä eteenpäin.
Lisää aiheesta
Monet vanhat kaverini ovat kuolleet tai vankilassa. Osa on pärjännyt myös hienosti elämässään. Loppujen lopuksi kaikki on niin sattumasta kiinni. Onneksi politiikassa voi auttaa niitäkin, joille on jaettu tähän elämään heikko käsi.
Iisakki Kiemunki on Hämeenlinnan kaupunginvaltuuston puheenjohtaja.
Teksti: Nora Vilva
Juttu ilmestyi ensin Demokraatin viikkolehdessä 10.3. 2016
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.