Pelkkä pelko lennokki- tai ohjushyökkäyksen kohteeksi joutumisesta riittää ajamaan kauppalaivat muille reiteille, ja aukotonta ilmatorjuntaa uhkien estämiseksi ei käytännössä ole mahdollista taata.

Ilmatorjuntamuseon museonjohtaja ja everstiluutnantti evp. Esa Kelloniemi kertoo, että vaikka alueelle lähetettäisiin vielä lisää puolustusjärjestelmiä ja tehokkaampia suojausosastoja, niillä voidaan vain pienentää riskejä, ei poistaa niitä kokonaan.

-  Vastustaja tietysti kehittää toimintaansa ja voi esimerkiksi lähettää kerralla niin paljon lennokkeja, ettei kaikkia ehditä torjua, Kelloniemi sanoo.

YHDYSVALTAIN Lähi-idän joukkojen päämaja Centcom kertoi tiistaina viestipalvelu X:ssä, että Yhdysvallat ampui alas kaksitoista lennokkia, kolme ballistista meritorjuntaohjusta ja kaksi risteilyohjusta. Useiden erilaisten aseiden käyttäminen tekee Kelloniemen mukaan puolustajan tehtävästä vaikeamman, kun erilaiset hyökkäykset on havaittava ja sitten on tehtävä nopeita päätöksiä siitä, mihin mitäkin asejärjestelmää käytetään.

Tilanne on siis vaikea: luottamusta turvalliseen merenkulkuun on vaikea palauttaa pelkästään ohjuksia ja lennokkeja alas ampumalla.

-  Pitäisi päästä vaikuttamaan sinne pesään, mistä niitä (ohjuksia ja lennokkeja) lähetetään, ja se tarkoittaisi kriisin eskalaatiota. Siellä (Jemenissä) kauhulla jo odotellaan, tuleeko tästä sellainen tilanne, että asevaikutusta aletaan viemään sinne lähettäjän päähän, Kelloniemi sanoo.

OMA ongelmansa tulee siitä, että esimerkiksi hyökkäyksiin käytetyt lennokit maksavat murto-osan modernin ilmatorjuntaohjuksen hinnasta. CNN kertoo asiantuntijoiden arvioineen, että Yhdysvaltojen Punaisellamerellä käyttämät ilmatorjuntaohjukset maksavat 1-2,5 miljoonaa dollaria kappaleelta, kun huthien käyttämien lennokkien valmistus maksaa selvästi alle 100  000 dollaria kappaleelta.

Kelloniemi kuitenkin huomauttaa, että pelkkä asejärjestelmien käytön hinta ei määritä sitä, mitä milläkin kannattaa torjua.

-  Kysehän on tietysti kohteen arvosta, eli jos kohteen arvo katsotaan suureksi, sitten uhka kannattaa torjua kalliillakin järjestelmällä. Jos ihmishenkiä on vaarassa ja lasti on kallis, torjuntaohjuksen hinnalla itsessään ei ole väliä, hän sanoo.

Kustannustehokkainta on torjua lennokkeja ammusasejärjestelmillä eli useimmiten konetykeillä, joilla lennokki tuhotaan ampumalla sitä kohti tuhansien laukausten minuuttinopeudella kokonainen ammuspilvi. Näiden kantama on kuitenkin selvästi ilmatorjuntaohjuksia lyhyempi, joten ne ovat viime tingan väline. Myös suojattavan laivan pitäisi olla varsin lähellä.

RISTEILYOHJUSTEN ja lennokkien massamainen käyttö esimerkiksi Ukrainassa on Kelloniemen mukaan asettanut ilmapuolustuksen uuden tilanteen eteen, vaikka vastaavantyyppisiä aseita on ollut ennenkin olemassa. Koska esimerkiksi lennokeissa ei istu ammutuksi tulemista pelkäävää lentäjää ja ne ovat halpoja, niitä voidaan käyttää hyvin riskialttiisti.

Vastatoimia kehitetään Kelloniemen mukaan niin uuden teknologian kuin arkisemman sotilastoiminnan saroilla: yhtäältä pohditaan esimerkiksi elektronisen sodankäynnin keinojen, suurteholaserien, ja -mikroaaltoaseiden käyttöä lennokkeja vastaan, toisaalta sitä, miten huomatuksi tulemista voidaan välttää esimerkiksi naamioinnin keinoin.

-  Aina kun sodankäynnissä on tullut jokin uusi ase, se on mennyt kuin kuuma veitsi voihin, ja sitten on alettu kehittelemään vastatoimia. Näiden (lennokkien ja ohjusten) merkitys on suuri, joten myös vastatoimiin satsataan, kun teknologiaa kehitetään, Kelloniemi sanoo.

Tapio Pellinen / STT