Kokoaikaisesti lomautettujen määrä nousi työ- ja elinkeinoministeriön tilastojen mukaan huhtikuun lopulla yhteensä noin 164 000:een. Määrä kasvoi vain kuukaudessa lähes sadalla tuhannella.

– Finanssikriisin aikana lomautettuja oli enimmillään hieman vajaat 40 000 ja 1990-luvun lamassa noin 55 000, joten koronakriisi todella murjoo Suomen taloutta, korkeakoulutettujen työmarkkinajärjestön Akavan pääekonomisti Pasi Sorjonen arvioi lukuja Akavan tiedotustilaisuudessa.

Akava Works eli Akavan oma tiedontuotanto aloitti kuukausi sitten lomautuskatsauksen laatimisen. Akavalaisista ikävässä mielessä erottuvat huhtikuun lomautusluvuissa insinöörit (4 324), tradenomit (4 156), diplomi-insinöörit (2 014) ja ekonomit (1 881).

– Yksi yllättävimmistä ovat fysioterapeutit. Vielä maaliskuussa heitä oli lomautettuina vain 11, huhtikuussa yli 1 400. Tämä kertoo yhteiskunnan sulkeutumisesta, kun ihmiset eivät uskalla toimia normaalisti ja käyttää palveluita.

– Vuoden kolmannella neljänneksellä lomautusten pitäisi kääntyä pikku hiljaa laskuun.

Sorjonen pelkää pahoin, että työpaikkoja katoaa myös pysyvästi.

– Iso kysymys on, kuinka moni lomautus muuttuu irtisanomiseksi.

1990-luvun laman lääkkeeksi nousi tuottavuuden nousu. Sorjosen mukaan se pätee koronakriisissäkin.

– Emme voi luottaa talouskasvun nojaavan toiseen komponenttiin, joka on työllisyyden kasvu. Mutta tuottavuuden nosto edellyttää, että tutkimus-, kehitys- ja innovaatioinvestoinnit saadaan kovaan nousuun.

Akava on laatinut jäsenliittojensa kanssa toimenpide-ehdotuksia koronakriisistä selviämisestä. Puheenjohtaja Sture Fjäderin mielestä olennaisinta on harjoittaa politiikkaa, joka ei muuta lomautuksia irtisanomisiksi.

Hän huomautti tiedotustilaisuudessa, että tämän estämiseksi työmarkkinakeskusjärjestöt ovat toimineet määrätietoisesti ja saaneet aikaiseksi tärkeitä muutoksia työlainsäädäntöön ja työttömyysturvaan.

– Meitä on koko 2010-luvun aina vain moitittu. Uskon, että kaikki ovat taas kerran huomanneet, että saamme aikaan asioita kolmikantaisesti. Emme ole mikään turha joukkue, Fjäder heittää piikkiä kriitikoille.

Akavan puheenjohtajan mielestä hallitusohjelman talouspoliittiselta osalta on sulanut pohja pois, joten se pitäisi kirjoittaa uudelleen.

– Nyt on tehtävä asioita, jotka vahvistavat taloutta, työllisyyttä, elinvoimaa ja tulevaisuuden uskoa. Muiden asioiden aika on myöhemmin.

Erityisesti Fjäder vaatii paukkuja osaamiseen.

– Suomi on elänyt osaamisesta, kyvystä luoda uutta. Tutkimus-, kehitys- ja innovaatioinvestointien nosto on kohtalon kysymys Suomessa koronan jälkeen.

Akava haluaa nostaa TKI-investoinnit neljään prosenttiin BKT:sta. Fjäder odottaa, että maan hallitus ottaa ensi askeleet tätä tavoitetta kohti elokuun budjettiriihessä.

Akavan jäsenliitoilla on omat huolensa ja ehdotuksensa, miten koronakriisin aiheuttamat ongelmat minimoidaan. Muun muassa sosiaalisen alan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia muistuttaa riittävien sosiaalipalvelujen tarpeesta kriisin jälkihoidossa.

– Koronakriisin sosiaaliset vaikutukset ovat käsillä jo. Apua tarvitaan nyt ja sitä tarvitaan pitkään. Talentian jäsenet kohtaavat ihmisten hädän. Yritysten tilauskirjat ovat tyhjät, mutta sosiaalialalla ne ovat täynnä, puheenjohtaja Tero Ristimäki kertoi tilanteesta tiedotustilaisuudessa.

Hänen mielestään nyt pitää muistaa 1990-luvun alun laman seuraukset: työttömyys pitkittyi, mielenterveys- ja päihdeongelmat lisääntyivät ja lasten turvattomuus nousi hälyttävästi.

– Samat riskit voivat toteutua nytkin. Apua pitää saada välittömästi matalalla kynnyksellä, jotta kriittiset tilanteet eivät pitkity.

Ristimäki painottaa, että kuntien sosiaalipalveluiden kantokyky on turvattava. Tärkeimpänä hän pitää kuitenkin sitä, että kuntiin saadaan korvamerkitty yli seuraavien kuntavaalien ulottuva sosiaalinen investointiohjelma, jolla estää nuorten ja lapsien pahoinvointi. Se vaatii lisää rahaa ja käsiä muun muassa oppilashuoltoon ja lastensuojeluun sekä varhaiskasvatukseen.