Hallituksen esittämät leikkaukset kohdistuvat työttömyysturvan korotusosiin ja liikkuvuustukeen. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan sd-edustajat jättivät valiokunnan lausuntoon tänään eriävän mielipiteen vasemmistoliiton ja keskustan edustajien kanssa.

– Nämä leikkaukset aiheuttavat merkittäviä negatiivisia taloudellisia yhteisvaikutuksia niille työttömille, jotka ovat jo kärsineet aikaisempien leikkausten vaikutuksista. Kannustavan korotusosan poistolla on myös työllistymistä hidastavia työllisyysvaikutuksia. Korotusosa on sovittu työmarkkinajärjestöjen keskinäisellä sopimuksella työttömien positiiviseksi kannusteeksi osallistua työllistymistä edistäviin aktiivitoimiin ja osaamisen kehittämiseen. Nyt hallitus yksipuolisesti poistaa senkin, kansanedustaja Lauri Lyly toteaa tiedotteessa.

– Eli yli kolmekymmentä tuhatta lasta tulee olemaan entistä heikommassa tilanteessa. Hallituksen linja on kova ja kylmä. Tämä on jälleen kerran yksi hallituksen hölmöydestä viestivä päätös.

Hän painottaa, että korotusosat on ollut helppo toteuttaa teknisesti ja lisäksi rahoituksesta ovat huolehtineet työnantaja sekä palkansaajat.

– Eli kyseessä ei ole edes merkittävä säästö hallituksen budjettiin. Nyt hallitus yksipuolisesti sanelee niiden poistosta, vaikka asiasta on aikoinaan päätetty kolmikantaisesti.

ESITYS ON omiaan lisäämään ja pitkittämään Suomen kansatalouden matalasuhdannetta ja taittavan kotimaista kulutuskysyntää, kansanedustaja Juha Viitala arvioi.

– Hallitus haluaa tietoisesti tuhota puskureita, joilla työvoimasta on pidetty huolta myös huonoina aikoina, kuten haastavissa talouden suhdannetilanteissa. Nyt työvoima jätetään oman onnensa nojaan, kun harkitut mekanismit kylmästi vain lopetetaan lyhytnäköisten näennäissäästöjen toivossa.

Kansanedustaja Piritta Rantanen toteaa, että pitkäaikaistyöttömille liikkuvuusavustuksen poisto heikentää suuresti hakeutumista yli 200 kilometrin päähän kodista töihin.

– Mielestämme avustusta olisi ennemmin pitänyt kehittää kuin poistaa, jotta saamme pitkäaikaistyöttömien määrän kääntymään laskuun. Meidän pitää pystyä huomioimaan päätöksissä, että alueiden ja työmarkkinoiden eriytyminen ajaa työvoimaa liikkuvuusloukkuun, kun asuntojen arvot romahtavat.