Presidentti Donald Trump säesti uskollista tukijaansa kertomalla jälleen kerran, miten väitteet Venäjän sekaantumisesta vaaleihin olivat huijausta ja julisti samalla Obaman toiminnan olleen maanpetos.

Myös tuohon aikaan CIA:n ja FBI:n johtajina toimineita virkamiehiä aiotaan tutkia rikoksista.

Gabbardin julkistus oli taitavaa disinformaatiota. Monet siinä esitellyt tapahtumat olivat sinällään tosia, mutta niiden keskinäiset suhteet, taustat ja niistä vedetyt johtopäätökset olivat sitten hyvin paljon vähemmän tosia.

Tästä loikataankin muutaman sitaatin tukemana johtopäätökseen, että kaikki väitteet Venäjän sekaantumisesta vaalikamppailuun olisivat vääriä.

Yhdysvaltain senaatin tiedusteluvaliokunta tutki vuoden 2016 tapahtumia jälkeenpäin vuosien ajan ja julkaisi useammankin raportin aiheesta. Niissä kaikissa löydettiin runsaasti erilaisia tapoja, joilla Venäjä yritti vaikuttaa Trumpin hyväksi vaaleihin.

Valiokunnassa oli mukana, ja sitä jopa jonkin aikaa johti, nykyinen ulkoministeri Marco Rubio.

Erikoissyyttäjä Robert Mueller puolestaan sai tehtäväkseen tutkia Trumpin ensimmäisen kauden aikana, oliko Trumpin tai hänen kampanjansa ja Venäjän välillä yhdessä sovittua yhteistoimintaa.

Tällaista ei löytynyt, mutta raportissa kerrotaan Trumpin tukijoiden lukuisista kontakteista venäläisten kanssa ja siitä, miten kampanjaväki koki hyötyvänsä Venäjän vaikutusyrityksistä vaaleissa.

Näistä faktoista Gabbard vaikenee sopivasti.

SAMAAN AIKAAN kun Trumpin hallinto koko voimallaan levittää tällaista ja muutakin disinformaatiota, maan ulkoministeriö väittää X-tilillään, että “vuosittain Euroopassa tuomitaan tuhansia ihmisiä hallituksensa kritisoinnista.”

Kannanotto liittyy Ranskan ulkoministeriön päivitykseen, jossa viitataan EU:n digipalvelusäädökseen ja sen sisältämiin tapoihin puuttua vihapuheeseen.

Yhdysvaltain ulkoministeriön mukaan “tämä orwellilainen viesti ei hämää Yhdysvaltoja. Sananvapauden tukahduttaminen ei ole vapautta.”

Trumpin ulkoasiainhallinnon kannan taustalla on heidän ylistämänsä käsitys absoluuttisesta sananvapaudesta. Samalla siihen vaikuttaa yhdysvaltalaisten teknologia- ja somejättiyritysten haluttomuus vastata digipalvelusäädöksen vaatimuksiin.

Trumpilaisten oma MAGA-liike mieltää myös eurooppalaiset äärioikeistolaiset puolueet ja toimijat, joiden vihankylvöä EU-säädös hidastaa, liittolaisikseen.

OMAN SÄVYNSÄ sävynsä tälle kamppailulle informaatioympäristön suojelemisesta antaa suomalaisen Check First -yrityksen tuore havainto, että Venäjä kävi keväällä ja kesällä aktiivista lokakampanjaa EU-komission puheenjohtajaa Ursula von der Leyeniä vastaan.

Trumpin hallinto on siis selvästi halukas käyttämään sisäpolitiikassaan välineenään disinformaation ja omien tiedustelupalvelujensa yhdistelmää.

Voi myös hyvällä syyllä olettaa, että Yhdysvaltain tiedustelu kohdistaa nyt toimintaansa ilman kummempia estoja myös liittolaisia vastaan sekä tiedonkeruussa että tarpeen tullen muutenkin.

Siksi täällä Atlantin takanakin meidän pitää olla valmiita siihen, että joku päivä meistäkin esitellään salaliittoteoreetikoiden maailmasta tuttuja (dis)infograafeja.

Informaatiosodan täkäläinen länsirintama on nyt suhteellisen rauhallinen, mutta tilanne voi muuttua milloin vain.