Näinhän Venäjällä nyt vakuutetaan koko valtiokoneiston keinoin. On vain yksi mahdollinen presidentti, joka pitää maata turvassa muun maailman vaaroilta ja saastalta. Eteenpäin vie vain yksi tie, joka mahdollistaa Venäjän ja venäläisten selviämisen.

Vaihtoehtojen tarjoajat tuhotaan, hiljennetään ja leimataan vihollisiksi.

LÄNTISESSÄ demokratiassa elämme itsestään selvässä tilanteessa, että asioita voi muuttaa ja uusia suuntia ottaa. Olemme itse asiassa keskellä juuri sellaista hetkeä, kun vaalituloksen perusteella Suomi ottaa uutta suuntaa.

TÄLLÄ viikolla on Moskovassa käyty “oikeutta” oppositiopoliitikko ja toimittaja Vladimir Kara-Murzaa vastaan.

Kara-Murza piti suljetussa oikeudenistunnossa puheen, jossa hän tilanteen toivottomuutta uhmaten loi kuvaa Venäjästä ilman Vladimir Putinia ja putinismia.

“Tiedän myös, että tulee päivä, jolloin maatamme verhoava pimeys hälventyy. Kun ihmiset näkevät jotain mustaa ja he kutsuvat sitä mustaksi, kun he kutsuvat valkoista valkoiseksi. Kun virallisesti tunnustetaan, että kaksi kertaa kaksi on neljä. Kun sotaa kutsutaan sodaksi ja huijareita huijareiksi. Kun tämän sodan aloittaneita kutsutaan rikollisiksi niiden sijaan, jotka yrittivät lopettaa sen.”

“Se päivä tulee yhtä väistämättä kuin julminta talvea seuraava kevät. Sinä päivänä yhteiskuntamme avaa silmänsä ja kauhistuu rikoksista, joita sen nimissä on tehty. Tämä oivallus ja tietoisuus on alku pitkälle ja vaikealle matkalle kohti Venäjän toipumista ja paluuta sivistysmaiden joukkoon.”

“Vielä tänäkin päivänä, meitä ympäröivässä pimeydessä ja tässä häkissä istuessani, rakastan maatani ja uskon kansaamme. Uskon, että voimme tehdä tämän matkan.”

MUUTOS, jota Kara-Murza kuvaa, ei juuri nyt tunnu mahdolliselta eikä se tosiaan sitä nopeasti olekaan.

Hän kuvaakin sitä pitkäksi ja vaikeaksi matkaksi. Mutta Kara-Murza luo puheessaan toivoa, vaikka se kovin pieneltä tuntuukin.

Hän luo sitä ennen kaikkea venäläisille itselleen, mutta myös meille muille. Kara-Murzan kuvaama Venäjä olisi Suomelle ja muulle maailmalle taas mahdollisuus, ei enää uhka.

TOIVON elättäminen ei ole sama asia kuin sinisilmäisyys. Toivon vaaliminen ei ole pehmeyttä, vaan päämäärätietoista toimintaa.

Toivosta kiinni pitäminen on edellytys paremman maailman luomiselle.

Se, että pidämme kiinni toivosta Kara-Murzan kuvaaman toisenlaisen Venäjän syntymisestä, ei tarkoita, ettemmekö panisi kaikin keinoin vastaan nykyiselle Venäjälle ja sen valloituspyrkimyksille.

Se tarkoittaa tälläkin hetkellä äärimmäisen kovilla olevien ukrainalaisten tukemista vielä enemmän. Se tarkoittaa taloudellisten pakotteiden ylläpitämistä ja koventamista, vaikka ne samalla puraisevat meitäkin.

Se tarkoittaa sitkeyttä pitää kiinni omista arvoistamme ja järjestelmästämme.

Mutta velvollisuutemme ihmisinä on pitää kiinni toivosta tässäkin asiassa. Ilman toivoa elämä muuttuu merkityksettömäksi.