Saksa oli pitkään Euroopan talouden veturi ja sen tiivis yhteistyö Ranskan kanssa vei Euroopan unionia eteenpäin. Nyt Saksa on heikkona monesta syystä. Omaa hybridisotaansa demokraattista Eurooppaa vastaan käyvä Venäjä hyödyntää tätä heikkoutta. Saksan sisäpoliittisista ongelmista kun tulee helposti koko EU:n ongelmia.

Kun liittokansleri Olaf Scholz (SPD) hajotti hallituksensa ja ajoi Saksan helmikuussa pidettäviin ennenaikaisiin parlamenttivaaleihin, keskeisellä EU:n suurvallalla on siihen asti poliittisesti hyvin heikko tilapäisjohto.

Vetoapua EU:n päätöksenteolle ei tule Ranskastakaan, missä presidentti Emmanuel Macron runnoi joulun alla kasaan taas uuden horjuvan hallitusyritelmänsä.

AfD:n edustajat ovat myös muun muassa käyneet Krimillä “vaalitarkkailijoina”, saaneet Moskovasta ohjeita Ukrainan avun estämiseen ja yrittäneet järjestää Ukrainan syyksi vieritettävää tuhopolttoa Puolassa.

Osan tyytymättömien äänistä keräsi äärivasemmistolainen, mutta yhtä Venäjä-myönteinen ja karismaattisen johtajansa nimeä kantava Bündnis Sahra Wagenknecht (BSW). Hän oli pääpuhujana vastikään pidetyssä mielenosoituksessa Berliinissä, jossa protestoitiin Saksan hallituksen kantaa Ukrainan sotaan.

”Ei koskaan enää sotaa” -liikkeen mielenosoittajat vaativat neuvotteluja Venäjän presidentti Putinin kanssa ja aseiden toimitusten lopettamista Ukrainaan. Wagenknecht arvosteli Saksan hallitusta ”Yhdysvaltojen sokeasta seuraamisesta”.

BSW:n suosio on kuitenkin viimeaikaisissa mielipidemittauksissa hiipunut, joten Venäjän on nojauduttava yhä enemmän AfD:n varaan.

ITÄ- JA LÄNSI-SAKSAN vuonna 1990 päättynyt jako vaikuttaa edelleen paitsi taloudellisesti, myös ihmisten ajattelussa. Läntinen puoli kävi sekä sodan jälkeen että 1970- ja 1980-luvun holokaustikeskustelussa läpi menneisyyttään.

Itä-Saksassa omaksuttiin ajatus, että sosialistiset saksalaiset olivat enemmänkin uhreja, vailla vastuuta ”läntisen” Natsi-Saksan syyllisyydestä.

Tämä ajattelutapa idässä avaa mahdollisuuksia paitsi ääripuolueiden viesteille, myös Venäjän suoralle vaikuttamiselle. Venäjä on toteuttanut vuodesta 2022 alkaen Doppelgänger-kampanjaa manipuloidakseen julkista mielipidettä Ukrainassa, Yhdysvalloissa ja EU-maissa, erityisesti Saksassa.

Kremlin tavoitteisiin on kuulunut AfD:n vahvistaminen, pelkojen lietsominen sekä Saksan Ukraina-tuen heikentäminen. Kampanjan toteutuksesta on vastannut Kremlin palkkaama PR-yritys Social Design Agency.

Ei siis mikään ihme, että Saksan tiedustelupalvelu BfV on muodostanut työryhmän estääkseen ulkovaltojen, erityisesti Venäjän, sekaantumisen ennenaikaisiin liittopäivävaaleihin.

Huolenaiheena ovat paitsi Venäjän disinformaatiokampanjat, myös kyberhyökkäykset ja sabotaasit, jotka voivat horjuttaa vaalien uskottavuutta. Sabotaasiyrityksiä on kohdistettu tähän mennessä ainakin sotilastukikohtiin, rahtilentoihin ja aseteollisuuteen.

MIKÄLI mielipidetiedustelut ovat oikeansuuntaisia, helmikuisten vaalien jälkeen seuraavan hallituksen muodostaminen on Saksassa joka tapauksessa vaikeaa.

Oli kokoonpano mikä tahansa, käytännössä liittokansleriksi nousee gallupkärjessä keikkuvien kristillisdemokraattien Friedrich Merz. Häntä pidetään Scholzia kovempana toimijana Venäjä-kannoissan ja Ukrainan auttamisessa.

Merzillä tulee olemaan maan talousongelmien lisäksi riesanaan myös Yhdysvaltain tulevan presidentin Donald Trumpin vähintäänkin nihkeä suhtautuminen Saksaan. Samaan aikaan monet saksalaiset ovat varoittaneet Venäjän mahdollisesta sotaisuudesta tulevaisuudessa myös Saksaa kohtaan.

Saksan asema Euroopan johtavana maana syntyi sen taloudellisesta voimasta. Lisäksi se oli sodanjälkeisen ajan huolella vieroksunut minkäänlaisen muun vaikutusvallan hankkimista.

Nyt kun Saksan talous sakkaa ja ajat ovat vielä sellaiset, että vaikutusvalta kasvaa entistä enemmän tykinputkesta, tilanne on maalle äärimmäisen hankala. Saa nähdä minkälainen Saksa tästä kurimuksesta syntyy.