Tiedämme hyvin, ettei esiintyvien taikurien tai mentalistien toiminta perustu taikuuteen. He vain pyrkivät kaikin keinoin hämmentämään ja hämäämään yleisöä, etteivät nämä huomaisi, mitä lavalla oikeasti tapahtuu.

Toinen käsi viuhtoo suurieleisesti ilmassa, kun toinen vaivihkaa sujauttaa jotain jonnekin. Tai taikurin apulainen kiinnittää yleisön huomion, antaen taikurille sen tarpeellisen sekunnin aikaa tehdä temppunsa.

Putinin Venäjä on jo kymmenkunta vuotta tehnyt rumia temppujaan ja hämäyksiään. Krimin vallanneet vihreät miehet, hermomyrkkyjä kylväneet lisäravinteiden kauppiaat Salisburyssä, ties kuinka monta kertaa ilmoitettu joukkojen vetäytyminen Syyriasta – esimerkkejä riittää.

ITÄ-UKRAINANKIN sotaa yritettiin sovitella koko 2010-luvun jälkipuolisko. Lännen johtajat taipuivat melkoisille mutkille yrityksissään synnyttää rauhaa.

Putinin johdolla Venäjä esitti kaiken lisäksi, ettei ole sodan osapuoli. Se väitti Ukrainan alueelle perustamiensa ja ylläpitämiensä mielikuvitustasavaltojen “kapinallisten” olevan aito Ukrainan vastavoima Donbassissa.

Herkkäuskoisia löytyi aina. Kun Venäjältä ilmoitettiin, että rauhasta Itä-Ukrainassa voisi taas neuvotella, riensivät niin kutsutun Normandia-ryhmän jäsenet Saksa ja Ranska paikalle.

Syksyllä 2014 alkaneet rauhanneuvottelut Minskissä ja kaksi siellä solmittua rauhansopimusta eivät olleet rauhan saamisen takeita. Ne olivat vain tapoja painostaa Ukrainaa takaisin Venäjän etupiiriin.

Nyky-Venäjän solmimien sopimusten tavoitteena ylipäätään ei ole ratkaista ongelmia vaan luoda niitä, tai ostaa aikaa jollekin ilkeydelle. Taikurin käsi heiluttaa rauhanlippua ja samaan aikaan toinen käsi kylvää peitellysti sotaa ja kuolemaa.

VIELÄ VAJAA kuukausi ennen suurhyökkäystä Venäjä yhdessä Normandia-ryhmän muiden maiden Ukrainan, Ranskan ja Saksan kanssa vahvisti yhteisessä lausunnossaan sitoutumisensa Minskin sopimukseen. Hyökkäysvalmistelut Ukrainan rajoilla olivat silloin jo hyvin pitkällä.

Samaan aikaan länsimaiden käsittelyssä olivat edelleen voimassa olevat Venäjän vaatimukset lähialueilleen. Niistä keskeisin oli, ettei Nato saa laajentua silloisesta muodostaan.

Niin kuitenkin kävi. Vaikka Venäjä ei vielä ole kyennyt uuteen Naton jäsenkokoonpanoon reagoimaan, eiköhän sieltä pikkuhiljaa jotain seurauksia tule.

Tämä jeremiaadi Putinin Venäjän hämäyksistä ja epäluotettavuudesta tähtää ajattelemaan sitä hetkeä, kun nyt käytävän sodan lopusta aletaan vihdoin keskustella.

Se aika ei ole vielä, mutta jossain vaiheessa rauhanhieronta aina alkaa, jokaisessa sodassa.

UKRAINALLA on tahtoa taistella maaperänsä ja kansalaistensa vapauttamisesta Venäjän sortovallan alta. Mutta pysyäkseen pystyssä yhteiskuntana ja pystyäkseen taistelemaan, se tarvitsee valtavasti demokraattisten maiden tukea.

Ukrainan ei ole mitään järkeä lopettaa sotaa sellaiseen pisteeseen, joka antaa Venäjälle mahdollisuuden yrittää hyökkäystä uudestaan pienen tauon jälkeen. Pysyvän rauhan eväät voivat löytyä joko Ukrainasta tai Venäjältä tai kummastakin.

Jos Ukraina on EU:n ja Naton jäsen, se on turvassa Venäjän hyökkäykseltä. EU-jäsenyys on periaatteessa jo liikkeellä, mutta turvallisuustakuiden antajana Nato olisi ylivoimaisesti tärkeämpi.

Juuri nyt Naton jäsenmaat, Suomi mukaan lukien, yrittävät muodostaa kantojaan Ukrainan mahdollisesta Nato-jäsenyydestä.

RAUHAN TAKEET voivat löytyä siitä, jos Venäjän yhteiskunta muuttuu aidosti rauhaan haluavaksi. Muuttuminen tässä tapauksessa tosin lienee kiertoilmaisu romahtamiselle.

Venäjän ja venäläisten on muutettava kuva itsestään ja siitä, mikä on heidän paikkansa maailmassa. Sellainen muutos ei tapahdu helposti eikä nopeasti.

Mahdollista on myös, että valtava maa hajoaa osiin.

Antaa Kremlin tuhon taikurin siis heilutella käsiään ja väittää tekevänsä yhtä, vaikka tekeekin oikeasti toista. Pysyvä rauha ei ikävä kyllä voi syntyä luottamalla nykyisen kaltaiseen Venäjään.