Pitkin kevättä on puitu Ukrainan vastahyökkäyksen tuloa ja sen mahdollisia vaikutuksia. Nyt se lienee jo käynnissä, kun ukrainalaiset pehmittävät venäläisten sotakonetta tuhannen viillon taktiikalla.

Lukuisat pienet hyökkäykset siellä ja täällä palvelevat samaa päämäärää: Venäjän rintaman heikentämistä.

Hyökkäyksen lopputulosta on ennakoitu hyvin monenlaiseen sävyyn kitkerästä pessimismistä katteettomaan optimismiin. Realistista lienee sanoa, että Ukrainalla on mahdollisuus saavuttaa merkittävä voitto, mutta sen menestys ei todellakaan ole itsestään selvää.

Hänen valintansa tarkoittaisi hyvin todennäköisesti sekä poliittisen että sotilaallisen tuen hiipumista Ukrainalle. Se voisi tarkoittaa jopa Naton loppua.

Myös Venäjällä on ensi vuonna presidentinvaalit. Maaliskuun puolessavälissä presidentiksi päätyy joko Putin tai hänen itse itselleen valitsema seuraaja. Nämä vaalit ovat jonkintasoinen epäjatkuvuuden hetki, joka altistaa diktatuuriksi yltyneen hallinnon kansalaisten mielipiteenilmauksille.

Tämä taas ohjaa Putinin hallintoa tiukentamaan entisestään otettaan koko ajan enemmän sodan seurauksista kärsivästä yhteiskunnasta.

Myös Ukrainassa pitäisi olla 2024 presidentinvaalit. Jos Volodymyr Zelensky asettuu ehdolle, on tulos selvääkin selvempi. Ainoa asia, mikä voisi hänen asemaansa uhata, olisi tehdä alueluovutuksia sisältävä rauha Venäjän kanssa.

UKRAINA ja sen kansalaiset haluavat kiihkeästi vapauttaa kaikki alueensa, Krim mukaan lukien. Se voi onnistua vain ulkopuolisella tuella.

Kun sota alkoi, sotilaallista tukea alkoi virrata maahan vasta kun oli selvää, että Ukraina tosiaan pystyy vastarintaan. Viime syksyn menestyksekkäät hyökkäykset Harkovan ja Hersonin suunnilla takasivat avun jatkumisen ja lahjoitusten laajentumisen hyökkäysvaunuihin.

Edelleen nytkin Ukrainan on menestyttävä hyökkäyksessään riittävästi, jotta tuki jatkuu.

Jos hyökkäyksen tulokset jäävät vähäisiksi, voi monen maan into tukea Ukrainaa alueidensa vapauttamisessa hiipua. Jo nyt ukrainalaiset kertovat saavansa ehdotuksia rauhanhieronnasta.

Jos hyökkäyksen tulokset jäävät vähäisiksi, nämä äänet voimistuvat varmasti.

TEORIASSA on myös täysin mahdollista, että Venäjän rintama romahtaa. Pintaan puskeneet erimielisyydet vakituisten asevoimien, palkkasotilasyritys Wagnerin ja miehitetyille alueille luotujen mielikuvitustasavaltojen joukkojen välillä kertovat potentiaalisesti kohtalokkaasta heikkoudesta. Linnoituslinjoistakaan ei ole paljoa hyötyä, jos niihin sijoitetut sotilaat eivät halua taistella.

Jos Ukraina saa katkaistua maayhteyden Krimille, niemimaata ei tarvitse välttämättä vallata hyökkäämällä. Riittää, että maayhteyden lisäksi katkaisee Kertsinsalmen sillan ja häiritsee riittävästi laiva- ja lentoliikennettä. Silloin käytännössä piiritetty niemimaa ei pysty selviytymään kovin kauan.

Jos Ukrainan vastahyökkäys onnistuu selvästi, sillä on väkisinkin seurauksia Venäjän poliittisella kentällä. Erityisesti Krimin aseman muuttuminen uhatuksi voi aiheuttaa poliittisia järistyksiä.

Kadulle eivät tosin silloin lähde rauhaa tahtovat, vaan Venäjän suuruutta ja parempaa sodanjohtoa haluavat ihmiset.

Rauhanoppositio on nitistetty kovaotteisesti, mutta kansallismielinen sotaoppositio on voimissaan. Venäjän sisäinen romahdus ja sisällissota eivät nekään ole mahdottomia seurauksia.

SODAN yhtään pikaisempi loppuminen edellyttää joko Ukrainan tai Putinin vallan romahtamista. Edellinen ei näytä todennäköiseltä, jälkimmäisestäkään ei isoja merkkejä ole.

Vallanvaihto Kremlissä on silti se todennäköisempi sodan loppumisen syy. Mutta siinäkin tapauksessa valtaan tuskin nousisi rauhantahtoinen demokraatti.

Meidän suomalaisten on syytä muistaa, että vaikka sota Ukrainassa tavalla tai toisella loppuisikin, valtapiiriään laajentava Venäjä pysyy uhkana meille ja muille demokratioille.

Edelleen ovat voimassa ne etupiirivaatimukset, joita Venäjä myös Suomelle esitti loppuvuodesta 2021. Myös siksi meillä on syytä tukea Ukrainaa edelleen ja toivoa heidän menestystään taistelukentillä.