Messuteeman merkeissä avajaisissa  puhunut  PN:n Suomen valtuuskunnan  varapuheenjohtaja, kansanedustaja Maarit Feldt-Ranta kiitteli messujärjestäjiä hienosta teemavalinnasta, ja totesi, että Pohjoismaat muodostaa kulttuurisesti ainutlaatuisen alueen, jossa kirjallisuus on aina ollut arvossaan.

Omaa suhdettaan kirjallisuuteen ja lukemiseen Feldt-Ranta kuvasi muistolla  eräästä lapsuuden huippuhetkestä.

– Vuoden kohokohtia oli, kun tammikuussa ilmesty kirja-alennusmyyntien luettelo. Kokoonnuimme koko perhe sitä selaamaan, ja me lapset saimme tilata vuosittain aina muutaman kirjan.

– Tässä digitalisoituneessa ajassa kirjaan tarttuminen tekee minun oloni turvalliseksi.

“Nämä päivät eivät todellakaan ole Euroopan huippuhetkiä”

Messujen varsinaisen avajaispuheenpitänyt kirjailija Jari Tervo käytti tapansa mukaan tilaisuutta hyväkseen ja suomi rajusti Suomen ja koko EU:n muukalaiskammoista ilmapiiriä ja pakolaispolitiikkaa.

– Me suomalaiset olemme muitten eurooppalaisten joukossa uskoneet ihmisoikeuksista huolehtimisen Turkille, joka ei tule koskaan pääsemään Euroopan Unionin jäseneksi juuri sen vuoksi, että se ei kunnioita ihmisoikeuksia, Tervo jyrisi.

Hän kutsui Turkkia hädänalaisten pakolaisten auttamisessa “alihankkijaksemme”, joka on Tervon mukaan diktatorisesti hallittu maa, jonka päämies pitää äskeistä vallankaappausyritystä Jumalan lahjana.

– Se on mahdollistanut Turkissa kurin koventamisen, kymmenien tuhansien oihmisten vangitsemisen ja yksinvallan sementoinnin.

Turkin politiikan ryöpytyksen rinnalla myös kotimainen oikea äärilaita sai Tervola täyslaidallisen. Hän tarttu muun muassa perussuomalaisen kansanedustaja Juha Eerolan kommenttiin Helsingissä äärioikeiston mielenosoituksessa tapahtuneeseen kuolemantuottamukseen, jota tämä kuvaili “ikäväksi sattumukseksi”

– Natsiväkivalta ei koskaan ole ikävä “sattumus”. Kun lepakko yölennollaan törmää tuulivoimalan potkuriin, se on ikävä sattumus.

Puheensa lopussa Tervo  pääsi kirjallisuusaiheeseenkin, mutta senkin hän sai kytketyksi päivän pääteemaansa.

– Edelleen paras tapa sujahtaa toisen ihmisen nahkoihin on kaunokirjallisuuden lukeminen. Se edistää empatiakykyämme, myötäelämistä.  Ellei elä myötä, ei olä ollenkaan.