Oppositiosta työllistämiskeinot on luonnollisesti tuomittu köykäisiksi.

Työministeri Timo Harakka (sd.) toteaa, että kyseessä ovat jo nyt merkittävät työllistämistoimet.

– Pitää koko ajan mittakaava muistaa, että koko hallituksen talous- ja elinkeinopolitiikassa on tietysti ratkaisevaa sen suhteen, minkä verran yrityksiin syntyy investointeja ja työpaikkoja. Myös työmarkkinakierroksella on valtava merkitys myös sen suhteen, minkä verran markkinaehtoisia työpaikkoja syntyy. Siinä on se iso pensseli, Harakka sanoo.

– Nämä ovat hyvinkin merkittäviä uudistuksia, joita tässä hyvin ripeästi ja määrätietoisesti pannaan toimeen. Niiden vaikutus riippuu todella paljon siitä, miten nopeasti tehokkaasti ja laajasti ne saadaan käyttöön. Ensi elokuun tarkastuspiste tulee tässä suhteessa kieltämättä hyvin aikaisin.

Hallitus on määritellyt itselleen, että sillä on oltava ensi vuoden elokuussa päätettynä toimet, jotka tuottavat 30 000 työpaikka. Kyse ei ole siis siitä, että 30 000 omilla keinoilla hankittua uutta työllistä pitäisi olla jo tuolloin tilastoissa, vaan pitää olla laskettu arvio siitä, että päätetyt keinot synnyttävät nämä työpaikat.

Työministerin isona haasteena onkin nyt se, että merkittäviä lakihankkeita joudutaan tekemään todella nopealla valmistelulla. Toinen ehkä vieläkin isompi pulma on valtiovarainministeriön vastuulla. Työllistämisen vaikuttavuusarviot pitää pystyä laskemaan.

– Tämä edellyttää nyt valtiovarainministeriöltä ihan merkittäviä ponnistuksia omien mittareittensa kehittämisessä. Siihen en tietenkään millään tavalla itse puutu eikä poliitikkojen ole syytä sitä lähteä pyörittelemään. Mikä ikinä sitten onkaan valtiovarainministeriön arvio, niin sen mukaan eletään.

Hallitus varaa palkkatuen kehittämiseen vuoden 2020 talousarvioon reilut 77 miljoonaa euroa. Se on 24 miljoonaa euroa enemmän kuin vuonna 2019.

Palkkatuen käyttöön sisältyy myös uhka. Entä jos yritykset alkavatkin hyödyntää sitä niin, etteivät palkkaa aktiivisesti pysyviin työsuhteisiin.

– Näissä oloissa, joissa meillä on yli 50 000 avointa työpaikkaa – enemmän avoimia työpaikkoja kuin työnvälityksen tilastoinnin yli 100-vuotisessa historiassa koskaan – ykköshuoli ei ole se, että yritykset pyrkisivät palkkaamaan itselleen mahdollisimman repalaisesti työvoimaa. Lähtökohta on tietysti se, että ihmiset haluavat itselleen pysyviä rekrytointeja. Palkkatuen tarkoitus on olla portti pysyvään työsuhteeseen, Timo Harakka sanoo.

Rinteen (sd.) hallitus käynnistää myös työvoimapalvelujen alueelliset kuntakokeilut. Niissä kohderyhmään kuuluvan työnhakijan palveluprosessi siirretään kokeilukunnille.

Tarkoittaako tämä vanhojen hyväksi havaittujen ja viime hallituksen hylkäämien kuntakokeilujen paluuta?

– Kyllä se samoista lähtökohdista, ei tietenkään ihan identtisesti, mikä oli esimerkiksi Tampereen kokeilu.
Harakan mukaan tehdään säädetään uusi kokeilulaki. Kokeiluun on osallistumassa merkittävä osa Suomen suurimmista kaupungeista.

Kokeilun on määrä tuottaa nykymalliin verrattavaa tietoa siitä, miten työllistämispalvelut kehittyvät.

– Toistaiseksi meillä on erittäin lupaavia lähtökohtia esimerkiksi Tampereen ja ennen kaikkea Vantaan luvuissa, joissa ei edes ole tarvittu lakimuutosta vaan entistä tiiviimpää yhteistyötä kaupungin ja TE-toimistojen kanssa. Työttömyysjaksojen lyheneminen on ollut todella merkittävää.

Tällä hetkellä työllistämistoimia mietitään lisää useissa kolmikantaisissa työryhmissä. Valmista on määrä tulla ensi vuoden kehysriiheen ja budjettiriiheen.

– Tässä on ollut aika haipakkaa tämän aikataulun suhteen. On keskellä lomakautta pantu työryhmät pystyyn, mutta kyllä siellä ahkeraa työtä on tehnyt.

Harakka sanoo, että merkittävä tulos jo nyt oli se, että pystyttiin löytämään yhteisymmärrys yksilöllisen työnhaun tuesta. Sitä ei ilman työmarkkinajärjestöjä olisi pystytty valmistelemaankaan.

– Tämähän on asia, josta ei päästy aktiivimallin takia eteenpäin viime keväänä. Nyt tässä uudessa yhteistyön ilmapiirissä sanoisin että, kohtalaisen lyhyessä ajassa periaatteellinen näkemys. Eli kun palvelut paranevat ja jokaiselle on tarjolla yksilöllinen työllistymissuunnitelma, silloin voidaan myös edellyttää, että työnhakija sitoutuu suunnitelman ehtoihin.

Harakan mukaan ehtojen rikkomisesta on luvassa myös sanktioita.

– Lähtökohtana sanktioille on, että ne ovat nykyistä laajempia mutta samalla nykyistä inhimillisempiä. Tämä on työ joka varmasti valmistuu ensi keväänä yksityiskohtia myöten. Tärkeätä on se, että jos ja kun kuntakokeilut lähtevät liikkeelle, se myös määrittää kaupungeilta odotettavan palvelutason.

Sanktioiden laatua Harakka ei lähde avaamaan tätä enempää.

Jos hallituksen työllistämiskeinot eivät ala tepsiä, kysymys kuuluu, kovenevatko keinot.

– Pääministeri on sanonut sen ihan selkeästi, että työttömyysturvaa ei heikennetä. Tällä ohjeistuksella edetään, Timo Harakka sanoo.

Voisiko se, että työttömyysturvaa ei heikennetä tarkoittaa kuitenkin vaippaka sitä, että ansiosidonnainen nousisi alkupäästä mutta laskisi loppua kohden niin, että sama raha kuitenkin ohjattaisiin siihen?

– Tästä voi ihan avoimesti keskustella, mutta minulla on sellainen käsitys, että asiantuntijoiden mukaan se silloin vesittää työllisyysvaikutuksen, joka työllisyysturvan leikkauksella on ajateltu saatavan.

– Tässähän nyt on tällainen lähtökohtainen haaste, että kapean taloustieteellisen näkemyksen mukaan kaikki sosiaaliturvan leikkaukset johtavat lisätyöllistymiseen. Silloin yksinkertainen ikään kuin halkipoikkipinoon-menetelmä on se, ja mitä edellinen hallitus orjallisesti noudatti, että näin meneteltiin. Mutta sitten jos ei haluta enää heikentää huono-osaisten asemaa, silloin käytetään skandinaavisia aktiivisen työvoimapolitiikan keinoja, Harakka kertoo.

Rinteen hallitus tavoittelee 75 prosentin työllisyysastetta normaalin kansainvälisen talouskehityksen oloissa. Tämän päälle se tavoittelee toista maalia eli 60 000 lisätyöllistä, joista siis keinot 30 000:n työllistämiseen pitää olla valmiina jo vajaan vuoden päästä.

Pelkästään normaalilla kasvu-uralla työllisyysasteen on määrä nousta reiluun 73 prosenttiin, mikä jo itsessään tuottaisi 30 000 lisätyölllistä. Selvyyden vuoksi, kyse on siitä, että tämän 30 000 tuottavan perusuran päälle hallitus tavoittelee vielä 60 000 työllistä lisää.

Timo Harakka sanookin tuijottavansa silmänsä kipeiksi nimenomaan nuppilukuja eli 60 000 lisätyöllistä.

– Nyt sitten riippumatta siitä, että missä suunnassa se perusura tulee menemään, koska sitä ei pystytä ennakoimaan ja se ei ole omissa käsissä, työministerin tavoitteena on se 30 000 + 30 000 työpaikkaa ihan riippumatta siitä, meneekö maailmantalous hornankattilaan vai tapahtuuko jokin aivan ihmeellinen nousu.

Selvennetään vielä, mistä on kyse.

Eli vaikka työllisyysaste olisi hallituskauden päätyttyä esimerkiksi 71 prosenttia, vuonna 2023 työministeri saattaa silti olla onnistunut 60 000 työpaikan saavuttamisessa.

– Juuri näin. Ja vaikka talouskasvu tuottaisi yli 75 prosentin työllisyysasteen, se voi silti olla niin, että päätösperäisillä ratkaisuilla ei ole saavutettu 60 000:n tavoitetta, Timo Harakka selventää.