Kommentti kuvastaa kuinka EK:n päätöstä osattiin odottaa, vaikka sitä ei erityisesti toivottu. Kysymys kertoo myös, miten tökerönä yhteydenpitoon ja sopimiseen tottuneella palkansaajapuolella pidettiin tapaa, jolla ratkaisu tehtiin. Se oli työnantajille ilmoitusasia.

Jos mitään yllättävää ei tapahdu, 2017 jää historiaan vuotena, jolloin keskitettyjen työmarkkinasopimusten aikakausi Suomessa päättyi. Samalla sopimuksia vuosikymmeniä sorvanneet keskusjärjestöt ovat sekä palkansaaja- että työnantajapuolella menettämässä osan vallastaan. Sotavuonna 1940 solmittu tammikuun kihlaus on purkautunut ja työnantajaliitot ovat ongelmissa myös keskenään. Suomalaisen työmarkkinapolitiikan käymistila kiertyy EK:n ja sen jäsenliittojen ympärille.

Demokraatti kysyi pitkänlinjan työmarkkinavaikuttajilta ja poliitikoilta, mitä EK:lle kuuluu ja miksi se haluaa vähentää vaikutusvaltaansa. Valtaosa haastatelluista on antanut tätä juttua varten taustatietoja, joten he eivät esiinny nimellään.

Työantajapuolen turbulenssi tuli julkisuuteen, kun Metsäteollisuus ilmoitti keväällä 2016 lähtevänsä EK:sta. Metsäteollisuus ry:n hallituksen puheenjohtaja Jussi Pesonen perusteli tuolloin ratkaisua eriävillä intresseillä. Metsäteollisuudelle ei Pesosen mukaan riittänyt pienimmän yhteisen nimittäjän EK.

Yksi Demokraatin haastattelemista vaikuttajista näkee Metsäteollisuuden vetäytymisen syyksi työnantajia rasittavat sopimukset, jotka on kirjoitettu 1900-luvun suljetuilla markkinoilla. Tuolloin metsäteollisuudessa ei ollut kansainvälistä kilpailua. Tuotteet, kuten paperi myytiin keskitetysti ja investointeja sääteli Suomen Pankki. Nykyisin maailma ja markkinat ovat täysin toisenlaiset, eivätkä metsäteollisuuden työnantajat pidä vanhoja keskitetyn toiminnan sääntöjä enää käyttökelpoisina.

Metsäteollisuuden aloitteesta kaatui myös jo lähes valmiiksi neuvoteltu Suomen malli, joka oli viime vuodet ollut erityisesti Teknologiateollisuuden työnantajien tavoitteena. Työnantajaliitoilla ei ollut isoista kysymyksistä erimielisyyttä, mutta Metsäteollisuus ilmoitti vetäytymisestään yllättäen aivan loppusuoralla.

Metsäteollisuuden työmarkkinajohtajan Nina Pärssisen mukaan vientivetoisen palkkamallin kaatumisella ei ole yhteyttä EK:sta lähtemiseen.

– Emme halunneet, että mikään tällainen sopimus rajoittaa mahdollisuuksiamme neuvotella työehtosopimuksia. Haluamme puhtaan pöydän, Pärssinen sanoo.

Metsäteollisuuden sopimukset ovat Pärssisen mukaan tiukemmat kuin Suomen mallia ajavalla Teknologiateollisuudella. Pärssisen mukaan esimerkiksi paperiteollisuuden työehtosopimukset rajoittavat työnantajan mahdollisuuksia päättää liiketoiminnasta. Rajoitteista halutaan eroon.

–  Meillä on ulkopuolisen työvoiman käyttöön liittyviä määräyksiä, joista ei voi päättää ilman luottamusmiestä. Teknologialla ei ole tällaista.

Metsäteollisuuden ääneenlausuttujen EK-näkemysten rinnalla kuuluu myös toisenlaisia puheita. Valtionvarainministeri Petteri Orpo (kok.) puhui alkuvuodesta keskitetyn sopimisen yhteydessä vanhentuneista rakenteista. Markkinaliberaali ajatuspaja Libera on jo vuosia ajanut keskusjärjestöjen vallan riisumista. Pari vuotta sitten Libera julkaisi raportin, jossa se piti EK:ta ja työnantajaliittoja ay-liikkeen veroisena esteenä työmarkkinoiden uudistuksille.

EK:n jäsenliittoja yhdistää kaikkien tähän juttuun haastateltujen asiantuntijoiden mielestä sama yleistavoite. Työelämään halutaan lisää paikallista sopimista ja joustoja. Siitä miten tähän pyritään, millä aikataululla ja kuinka syvällisesti on eriäviä mielipiteitä. Osa EK:ssa haluaisi edetä vanhaan malliin liittojen välisillä sopimuksilla, joillekin EK:n toimistolla olisi kelvannut jopa keskitetty sopiminen, mutta hallinto oli toista mieltä.

Osa työmarkkina-asiantuntijoista näkee EK:n olevan täysin sekaisin. Toisten mielestä kysymys on murroksesta, jonka perinteisen sopimusyhteiskunnan kannattajat vain näkevät kaaoksena. EK:n sisällä on vanhastaan ollut ristivetoa kotimarkkinoille suuntautuneiden palvelualojen ja suurten vientialojen välillä. Jos vientialat ovat lähempänä EK:n hallituksen puheenjohtajan Veli-Matti Mattilan näkemyksiä kustannuskilpailukyvystä ja palkoista, kaupan alaa huolettaa suomalaisten ostovoima.

EK:n vientialoilla ja Metsäteollisuuden piirissä on myös jyrkemmän linjan kannattajia. Niin jyrkän, että suomalainen oikeistopoliitikko luonnehtii linjaa militantiksi. Työmarkkinat pitäisi ”militanttien” mukaan vapauttaa, jolloin palkoista sovittaisiin yrityksissä yksilötasolla. Siihen pääseminen edellyttää ay-liikkeen vallan riisumista.

Jyrkän linjan julkisena edusmiehenä pidetään yleisesti metsäteollisuusyritys UPM:n hallituksen puheenjohtajaa, pankkiiri Björn Wahlroosia. Hänellä itsellään ei ole suoranaista valtaa EK:ssa. Wahlroosin nähdään vaikuttavan ennen muuta julkisuuden ja ajatuspaja Liberan kautta. Wahlroos on Liberan vahva taustahahmo, nykyisin sen hallituksen varapuheenjohtaja. Puheenjohtaja on kokoomuksen kansanedustaja Elina Lepomäki, joka seurasi tehtävässä Juha Sipilän hallituksen liikenne- ja viestintäministeriksi noussutta Anne Berneriä (kesk.).

Demokraatin haastattelemat työmarkkinavaikuttajat mainitsevat Wahlroosin hengenheimolaisiksi ay-näkemysten osalta ”metsäteollisuuden porukan” kuten Metsäteollisuus ry:n puheenjohtajan Jussi Pesosen ja metsäyhtiöiden taustalla olevat vuorineuvokset kuten Metsä Groupin pääjohtajan, vuorineuvos Kari Jordanin. Myös Sammon konsernijohtaja Kari Stadigh tulee mainituksi.

Wahlroos on myös Sammon hallituksen puheenjohtaja ja hallituksessa istuu hänen lisäkseen muun muassa EK:n Veli-Matti Mattila.

Kaikki eivät usko erityisen ”Wahlroosin falangin” olemassaoloon, vaikka pitävätkin Wahlroosia vaikutusvaltaisena. Wahlroos nähdään myös työmarkkinapolitiikan amatöörinä, joka on UPM:n investoinneista puhuessaan sekoittanut julkisuudessa keskenään yleissitovuuden ja normaalisitovuuden.

Ulkomailla ollut Wahlroos ei antanut haastattelua tätä artikkelia varten. EK:n johdossa ajatellaan kovan linjan olevan seurausta viestinnän epäonnistumisesta: kun työantajalinnakkeesta otetaan kantaa Suomen kilpailukykyyn, se tulkitaan mediassa hyökkäykseksi ammattiyhdistysliikettä kohtaan.

EK:n nähdään muuttuneen viime vuosien johtajanimitysten myötä aiempaa poliittisemmaksi. Huomattavin muutos oli entisen kokoomusministeri Jyri Häkämiehen nousu toimitusjohtajaksi vuonna 2012. Pari vuotta myöhemmin EK:n johtoon nousi myös Apteekkariliiton toimitusjohtaja, kokoomustaustainen Ilkka Oksala.

Jotkut Demokraatin haastattelemista asiantuntijoista kokevat EK:n työmarkkina-asiantuntemuksen ohentuneen politisoitumisen myötä. Poliittisuus koetaan ennen muuta kokoomuslaisuudeksi, mutta myös keskustayhteyksillä on oma roolinsa. EK:n yt-neuvottelujen seurauksena politrukkien roolin koetaan korostuneen.

EK:n nähdään valmistautuvan keskusjärjestöjen uuteen rooliin, jossa poliitikkojen lobbaaminen ja julkinen yhteiskuntavaikuttaminen korvaavat perinteisen työmarkkinapolitiikan. Heikentyneen keskusjärjestön roolia on julkisessa keskustelussa pyrkinyt täyttämään Mikael Pentikäisen johtama Suomen Yrittäjät.

EK:n sisällä pakan ei koeta olevan sekaisin, pikemminkin uudessa järjestyksessä. Visiona on Suomen nostaminen yritysten toimintaympäristönä muiden Pohjoismaiden tasolle. Palkansaajien ja työantajien suhde on EK:n näkökulmasta jäänyt kehityksessä muuta Pohjolaa jälkeen.
Palkansaajapuolella on pantu merkille Mattilan ja Metsäteollisuuden Pesosen kovat puheet, joiden perusteella syksyn liittokierros ei näytä helpolta. Palkansaajajärjestöissä odotetaan maan hallituksen ratkaisuja kevään puoliväliriihessä ennen syksyn neuvotteluihin valmistautumista.

SAK:n hallituksen puheenjohtaja Jarkko Eloranta on keskusjärjestöjen uudesta roolista samoilla linjoilla kuin moni tätä juttua varten haastateltu asiantuntija.

– Perinteisesti valta on ohjautunut siihen, että kun keskusjärjestöt ovat työn hinnasta sopineet, samassa yhteydessä on sovittu muitakin sosiaalipoliittisia asioita. Kun tämä on pois käytöstä, suoraa kytkyä politiikkaan ei ole ja yhteydet pitää rakentaa muuta kautta. Yhteiskunnallisena äänitorvena oleminen ja normaali poliittinen vaikuttaminen nousevat erilaiseen rooliin, Eloranta arvioi.

Palkansaajapuolella keskusjärjestöjä ei ole riisuttu samalla tavoin kuin EK:ta, mutta neuvottelurooli muuttuu, kun vastapuolta ei enää ole. Ay-liikkeen lyöminen työnantajakeskusjärjestöä heikentämällä vaikuttaisi onnistuneen, ellei palkansaajapuoli pysy yhtenäisenä.

Onnistuminen mitataan syyskuussa, kun Metsäteollisuus avaa palkkaneuvottelut. Jos vientialat pääsevät sopuun, jonka taso kelpaa tammikuussa myös julkisille aloille ja yksityiselle palvelusektorille, voi lopputulosta pitää jonkinlaisena Suomen mallina. Tässä vaiheessa iso paino on sanalla jos.

EK:n toimitusjohtaja Jyri Häkämies vaikuttaa uskovan liittojen välisten työehtosopimusten tulevaisuuteen.

– Nyt valmistaudutaan liittokierrokselle ja niissä neuvotellaan nykyisten tessien pohjalta. Näin on varmaan myös jatkossakin ja tes-neuvotteluissa paikallisen sopimisen lisääminen on hyvin keskeinen tavoite varmaan kaikilla aloilla, Häkämies sanoo.

Hän korostaa, että EK vastaa jatkossakin työlainsäädännöstä ja sosiaalivakuutuksesta liittojen puolesta.

Simo Alastalo
Johannes Ijäs