Puheenjohtajaehdokas Sofia Virta, toisen kauden kansanedustaja Varsinais-Suomen vaalipiiristä tarttui puhelimeen.

– Soitin silloin Odelle, että täällä Sofia Virta hei, tavattaisko. Hän sanoi, että hän arvaa asian.

Virta luonnehtii tapaamista hyväksi. Hän kyseli Soininvaaran näkemyksiä vihreiden tilasta. Molemmat olivat yhtä mieltä siitä, että taloudesta on puhuttava enemmän.

Näin Virta kertoo itse toimineensa Varsinais-Suomessa, jossa hän on käynyt poliittisen uransa aikana viidet vaalit.

VIRTA vaikuttaa edustavan puoluetta vahvasti uudistamaan pyrkivää linjaa, jossa pyritään eroon vihreitä vaivaavasta sisäänpäin lämpiävyyden leimasta.

– Inhoan ydinkannattajakeskustelua. Minusta jokainen, joka kannattaa vihreitä tai äänestää meitä on samalla viivalla vihreä. Ei ole mitään vihreämpiä ydinkannattajia. Haluaisin purkaa sitä ajattelua, minusta se ongelmallista.

Vihreitä on arvosteltu myös siitä, että se on liikaa naisten puolue.

– Minun mielestäni se ei ole ongelma, että meillä on naispoliitikkoja, mutta me emme ole riittävän moninaisesti onnistuttu tavoittamaan suomalaisia. Se viesti pitää ottaa tosi vakavasti, mitä miehiltä tulee paljon. Oma äänestäjäkuntani on niin moninainen, että en ole saanut vastauksia, miksi erityisesti miehet kokevat meidät vielä etäisemmäksi tai vieraammiksi. Viestinnän moninaisuudella olisi varmasti positiivista vaikutusta siihen, että yhä useampi mies voisi kokea meidät omaksi puolueekseen.

Virta kaipaa liian sliipattuun mielikuvaan vihreistä enemmän aitoutta ja uskottavuutta.

– Tarvitaan enemmän rosoisuutta. Kyllä meillä on ihmisiä eri taustoista ja elämäntilanteista tosi paljon. Mitä enemmän on kenttää kiertänyt, yhä enemmän on sellainen olo, että vitsi kun ihmiset tietäisivät, että meillä on tosi monenlaista porukkaa. Se pitäisi saada näkyviin.

Virta pitää olennaisen seuraavan kehän tavoittamista eli niiden, jotka vasta harkitsevat vihreiden äänestämistä. Omissa kampanjoissaan hän sanoo onnistuneensa tässä. Kasvupotentiaalia on Virran mukaan laajasti ja jopa perussuomalaisten riveissä.

– He ovat onnistuneet viestimään esimerkiksi nuorisolle yhden vaihtoehdon, me emme ole onnistuneet tuomaan toista.

VIHREÄT on jo pitkään näyttäytynyt jonkinlaisena vastapoolina perussuomalaisille. Virran mielestä vihreiden pitäisikin kiinnittää nykyistä vähemmän huomiota perussuomalaisiin.

– He tekevät heidän politiikkaansa ja me teemme meidän. Totta kai siinä on jonkinlaista jännitettä, koska meillä on niin eri näkemykset.

– Minä ajattelen niin, että meillä on jopa voitettavaa siellä persujen kentässä. On paljon ihmisiä, jotka ovat vain tosi pettyneitä siihen, miten tämä maa toimii. He tarttuvat perussuomalaisten viestiin, kun heille kerrotaan, että asiat voi korjata näin ja näin. Mutta se ei ole aina rehellistä, koska aidosti ajattelen, että ne kaikki keinot, joita perussuomalaiset tarjoilevat, eivät ole realistisia.

– En itse edes ajattele niin, että perussuomalaisten kannattajat ovat jossain jokin joukko kaukana meistä. Väitän, että sielläkin on ihmisiä, joita me voisimme onnistua puhuttelemaan. Se ei toteudu silloin, jos lähtökohtaisesti vain kerromme, miten huonoja perussuomalaiset ovat, vaan me kerromme meidän omat vaihtoehtomme. Minulla on itselläkin kannattajia, jotka ovat olleet aikaisemmin perussuomalaisten kannattajia, jopa heidän toimijoina paikallistasolla ja nyt he ovat jakamassa minun flaijereita. Toivon, että emme poteroi mitään porukoita.

Virta tuntuu ajattelevan, että perussuomalaiset on pystynyt sanoittamaan paremmin esimerkiksi rikoksia ja väkivaltaa kohdanneiden ja haavoittuvassa asemissa olevien ihmisten tuntoja. He puhuvat paljon turvallisuudesta.

– Emme me halua myöskään, että tuolla nuoret kävelevät aseet kädessä kadulla ja sen takia me haluamme, että jokaisella nuorella on koulu ja harrastukset sekä vanhemmat saavat apua päihde- ja mielenterveysongelmiin. Aika moni on näistä samaa mieltä. Jos puhumme näistä termeillä, jotka kuulostavat norsunluutornista lausutuilta, kun meillä on – karrikoiden – aina mennyt kaikki itsellä hyvin ja tulemme nyt ongelmia vähätellen kertomaan, mitä pitäisi tehdä, silloin vain työnnämme ihmisiä enemmän perussuomalaisten syliin.

Sofia Virta kritisoi perussuomalaisia ihmisten erottelusta ja näkee mahdottomaksi, että vihreät voisi olla nykyperussuomalaisten kanssa samassa hallituksessa.

– Toki jos he liikkuvat meidän suuntaan mitä tulee ihmisoikeuksiin, ympäristöön, luontoon ja niin edespäin.

Virran mukaan hänellä on kavereita kaikissa puolueissa.

– En nyt valehtele, jos sanon, että en ole koskaan keskittynyt hyökkäilemään, en paikallistasolla enkä täällä. Haluaisin nähdä myös puolueen toimivan niin. Kun me peräänkuulutetaan yhtenäistä Suomea, niin ollaan siinä esimerkki.

Onko sinulla myös perussuomalaisia kavereita?

– On. Juuri vaalien alla Mikosta (kansanedustaja Mikko Lundén) ja minusta tehtiin hyvä lehtijuttu Varsinais-Suomessa, kun ollaan hyviä kavereita.

PALATAAN vielä siihen, miksi vihreitä jätetään äänestämättä.

– Väitän, että se liittyy luottamukseen. Sain keväällä paljon vastailla ihmisten epäilyksiin siitä, mitä meidän talouspolitiikkamme on. Onko meillä ratkaisuja tai kunnianhimoa saada valtiontalous tasapainoon.

Virta kertoo puhuneensa vaalikentillä sote-ammattilaisille, jotka pohtivat onko vihreillä käsitystä alan työtilanteesta. Yrittäjätaustaiset saattoivat ajatella vihreästi, mutta heitä epäilytti minkä verran puolueessa ymmärretään yrittäjän arkea.

– Ihmiset ovat sitä mieltä, että teillä on periaatteessa hyviä pointteja mutta uskottavuus ei tunnu aina riittävän. Toinen on mielikuva, että meitä ei koeta hirveän lähestyttäviksi. Meidän pitää puhua asioista ihmisten arjen tasolla.

Virta on itse pyrkinyt selvittämään kentän tuntoja tutustumalla miltei raivokkaalta vaikuttavalla tarmolla vaalipiirinsä ihmisiin. Kiertäminen tapahtui viime kaudella pääosin maanantaisin, jolloin eduskunnassa ei yleensä ole täysistuntoa. Hän ennakoi vihreille vaikeita eduskuntavaaleja.

– Heti kun korona antoi myöden, kiersin joka maanantai kahdeksasta kymmeneen kohdetta ympäri Varsinais-Suomea. Soittelin firmoja läpi, istuin poliisin yövuorossa luotiliivit päällä seuraamassa mitä he tekevät kadulla, olin ambulansissa maaseudulla kolmetoista tuntia katsomassa mitä se on, kun välimatkat on pitkät. Tai menin sikatilalle.

– Eihän se aina ollut silleen, että “jes”, vihreiden kansanedustaja tulee tänne. Kun oltiin juteltu jonkin aikaa kysyttiin, että onko teissä vihreissä ihan tavallisiakin ihmisiä.

Eikö tuo huomio ollut osoitus vihreiden elitismistä?

– Mielikuvissa kyllä. Mutta kukaan ei ole varmasti halunnut sellaista viestiä välittää. Emme voi vain kertoa, että ihmisillä on meistä väärä mielikuva, vaan palaute pitää ottaa vastaan ja todeta, että pyritään tekemään jotakin toisin.

SOININVAARAN purkaus tuntemattomasta puheenjohtajaehdokkaasta pitää sisällään totuuden. Virta ei ole vihreiden syvintä sisäpiiriä vaan jossakin määrin ulkopuolinen. Hän ei kuulu puolueen eikä eduskuntaryhmän johtoon.

– Ymmärrän mihin Soininvaara tviitillään viittasi, mutta vieroksun niitä täysin ulkopuolinen -väitteitä. Olen ollut vihreiden kansanedustaja neljä vuotta, istunut muun muassa sote-valiokunnassa tekemässä sote-uudistusta ja niin edespäin. Ehkä tässä näkyy myös puolueen valinnat siitä, miten moniäänisiä me olemme neljä vuotta halunneet olla tai emme ole halunneet.

Moniäänisyys on Virran mukaan yksi vihreiden tulevaisuuden ydinkysymyksistä. Puolueen on kasvettava, jos se haluaa vaikuttaa tärkeinä pitämiinsä asioihin. Omia ihmisiä on tehtävä tunnetummaksi.

– Hyödynnetään sitä, että meillä on tosi laajasti osaamista. Meillä on tosi erilaisia ihmisiä. Valitaan, että he saavat näkyä.

Viime kauden 20 edustajan joukossa oli Virran mukaan kolme vahvaa sote-poliitikkoa. Yksi lääkäri, yksi fysioterapeutta ja Virta itse, yhdeltä ammatiltaan lastensuojelussa työskennellyt terapeutti.

– Kun puhun ihmisten kanssa, harva tiesi tätä ja lähdimme aluevaaleihin sillä, ettei sote olisi meidän vahvaa ydinaluetta. Tässä ajattelen, että olemme kompastuneet.

Virta on myös muun muassa kasvatustieteen maisteri ja opettaja.

Hän ottaisi mallia isoista puolueista ja “peluuttaisi” puheenjohtajana vihreiden joukkueesta jokaista.

– Kyllä ne tietävät keitä laittavat mihinkin aihepiiriin esiintymään tai puhumaan. Kun ihmiset toivottavasti seuraavat meidän ulostulojamme ja kun meillä näkyy erilaisia ihmisiä ja jokaisella vähän oma tapa sanoittaa asioita, niin on todennäköisempää, että ihmiset löytävät jotakin samastumispintaa. Mielestäni olemme epäonnistuneet tässä.

Onko vihreät kriisissä?

– On. Jos joku ajattelee toisin meidän riveissä, se on erikoista. Koimme vaaleissa puolueen historian suurimman tappion. Haluamme tavoitella sitä, että vihreät olisi pääministeripuolue. Kuvittelen, että suurin osa puolueesta pyrkii siihen, että valtaa olisi mahdollisimman paljon, koska sillä vallalla muutetaan ja edistetään asioita.

MONIÄÄNISYYDEN puutteen lisäksi vihreitä vaivaa Virran mukaan teemojen kapeutuminen. Ongelmat liittyvät toisiinsa. Hän puhuu vuolaasti luottamuksesta ja arjen tarttumapinnasta

– Jos miettii vaikka aikaisempaa työuraani, entisiä asiakkaitani tai omaa taustaani, niin kaikille ihmisille ei aukea esimerkiksi sanapari vihreä siirtymä.

– Jos ihminen kamppailee arjessaan sen kanssa, miten hän ostaa päivittäisen ruuan lapselleen tai lapsi on kehitysvammainen eikä saa palveluja, joita tarvitsee. Tai olet itse ikääntyvä tai läheisesi on ikääntyvä ja mietit kuka häntä auttaa, jos hän kaatuu kotona. Tai sinulla on lapsi, joka yrittää kolme kertaa itsemurhaa ja psykiatrian osastolta käännytetään joka kerta takaisin kotiin, niin mietit ensisijaisesti näitä kysymyksiä. Vaikka ympäristö, luonto ja ilmastotoimet olisivat tosi tärkeitä, niin ihminen valitsee ensisijaisesti puolueen, johon hän luottaa arjen akuuteissa haasteissa.

Virta on jo saanut puheistaan palautetta.

– Minulta kysytään jatkuvasti, että ettekö te ole enää ympäristö- ja ilmastopuolue, jos sinut valitaan. Kyllä me puhumme ympäristöstä, ilmastosta ja luonnosta vähintään yhtä paljon, mutta tulemme puhumaan myös todella monesta muusta teemasta nykyistä näkyvämmin. Onhan meillä meidän poliittisissa papereissa ratkaisuja. Mutta jos suomalaiset eivät tiedä niitä, niin emme ole silloin onnistuneet.

Helsingin Sanomien eduskuntavaalikoneen vastauksissa Virta raksittaa ympäristökysymyksissä jonkin verran miedompia kantoja kuin puheejohtajakisan kilpakumppani Saara Hyrkkö.

– Kirjoituksissa, joissa vastaukset on avattu ei ole juurikaan eroa. Se on ehkä enemmän tyylillinen ero, miten olemme vastanneet vaalikoneeseen, Virta puolustautuu.

Virta on “jokseenkin eri mieltä” väitteestä, jonka mukaan Helsingissä ja muissa suurissa kaupungeissa on otettava käyttöön ruuhkamaksu. Saara Hyrkkö on “täysin samaa mieltä”.

Mistä tämä kertoo?

– Ruuhkamaksuja kannatan Helsingissä, mutta en Varsinais-Suomessa tällä hetkellä. Se kertoo siitä, että olen vastannut vaalikoneeseen varsinaissuomalaisena kansanedustajana, Sofia Virta vastaa.

VÄITETTÄ, että vihreät olisi jäänyt kokonaan talouskeskustelun ulkopuolelle, Virta pitää absurdina.

– Talous liittyy aivan kaikkeen. En aina allekirjoita sitä, että olemme antaneet muiden määritellä meitä, vaan olemme tehneet myös strategisia valintoja mistä esimerkiksi vaalien alla viestimme. Viestimmekö riittävästi sitä, että vihreät kokevat tosi huolestuttavana valtion velkaantumisen. Emme me sitä alleviivanneet riittävästi.

Virralla ei ollut poliittista taustaa. Ei kotoa, ei opiskelijajärjestöistä, ei mistään. Kotona ei oikein koskaan puhuttu politiikkaa. Isä oli rekkakuski ja yrittäjä ja Virta sanoo kasvaneensa rekan hytissä. Esimerkiksi lakkoilua ei kuitenkaan kotona arvostettu.

Joitakin tuttuja Virralla oli opiskeluaikoina Varsinais-Suomen suurpuolueessa kokoomuksessa.

– Yksi kokoomuslainen totesi mulle kerran kokoomusnuorista kauan kauan sitten, että Sofia voit lähteä meidän toimintaan mutta sulla riittää ehkä taidot meidän ilmapallojen puhaltamiseen.

– Sitten menin vihreisiin ja seuraavista vaaleista läpi kauhealla rytinällä. Ja sitten samat tyypit soittivat, että haluaisitko lähteä listoille. Sanoin, että ei kiitos enää. Se ratkaiseva arvopohja on täällä.

Vihreät valikoituivat puolueeksi hyvin maanläheistä reittiä. Virta kertoo “meuhkanneensa” työpaikallaan erityislastensuojelussa pielessä olevista yhteiskunnallisista asioista.

– Olin tosi kyllästynyt, että asioita hoidettiin tässä maassa tosi tyhmästi, ongelmien annettiin ajautua tosi pitkälle ennen kuin mitään tapahtui. Silloin minulle yksi läheinen sanoi varmaan siihen meuhkaamiseen kyllästyneenä, että miksi et lähtisi kuntavaaleihin (2017).

Virta googlasi mitä ehdokkuus tarkoittaa. Sitten hän googlasi puolueen ja tarkisti milloin Kaarinan vihreät kokoustavat.

– Printtasin CV:n ja laitoin siistit vaatteet, koputin oveen ja kysyin miten pääsee kuntavaaliehdokkaaksi. Sen jälkeen olen tehnyt viidet vaalit. En edes tiennyt miten vaaleja on tehty. Olen tehnyt ne omalla tavallani.

Kun Virta valittiin keväällä 2019 eduskuntaan, hän oli kaavaillut hakevansa poliisikouluun.

– Olen aina halunnut poliisiksi. Halusin joskus olla ensimmäinen nainen, joka toimii Karhu-ryhmässä. Mutta se on kariutunut tässä vuosien varrella. Mutta mitä haastavampi paikka sitä kiinnostavampaa.

Vihreisiin ei kauheasti yhdisty tämä poliisihomma?

– Ei ehkä mielikuvissa, mutta vihreissä toimii paikallistasolla useita poliisitaustaisia ihmisiä. Olen istunut valtakunnallisessa poliisiasianneuvottelukunnassa sekä Lounais-Suomen poliisin neuvottelukunnassa. Olen tehnyt todella paljon poliisin kanssa yhteistyötä ja mulla on paljon poliisitukijoita Varsinais-Suomessa, koska minua kiinnostaa sisäinen turvallisuus todella paljon teemana.

VIRTA toteaa olleensa myös sisäministerisalkun lämmin kannattaja eikä hän nähnyt siinä vihreiden kannalta mitään kiusallista. Hänen mielestään Maria Ohisalo ja Krista Mikkonen tekivät sisäministerinä hyvää työtä, mutta näkyvyyden näkökulmasta olisi ollut mahdollista olla rohkeampi.

Esimerkiksi poliisien määrän lisäämisen Virta painottaa olevan vihreän arvopohjan mukaista.

– Mehän lisäämme turvallisuutta. Jos mietimme, mitä poliisit tekevät, hehän tekevät töitä kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien kanssa. Tässä on juuri yksi esimerkki meidän viestinnässämme, että ymmärrämmekö me mitä ja keiden kanssa poliisit oikeasti tekevät duunia. Tällaisissa asioissa me olemme välillä ehkä vähän kaukana arjesta.

Virta itse sanoo nostaneensa sisäministeriön alan asioita esiin, kiertäneensä vankiloitakin. Työhistoriastaan hän tuntee vankilaan joutuneita nuoria, jotka yhä lähettävät hänelle viestejä ja avunpyyntöjä kotiuduttuaan.

– Kyllähän meillä hyvinvointivaltiosta kertoo, miten rikki se on, kun minä olen kansanedustaja ja saan päivittäin viestiä, joissa ihmiset pyytävät apua arkeensa. On nuoria, jotka ovat itsetuhoisia, vastaan heille yöllä, kun he kertovat, että he tappavat itsensä ja he eivät pääse päivystykseen. Laitan heille numeroa, mihin he voivat olla yhteydessä tai kysyn, onko joku kotona tai kenelle soittaa.

SOFIA Virta uskoo, että alkaneella vaalikaudella on luvassa tiukkaa puolueiden asemoitumista työmarkkinakysymyksissä. Vihreiden kannalta se on hyvä asia, koska linjaa pitää kirkastaa.

– Jos nyt neuvottelevasta porukasta muodostuu hallituskoalitio, se tarkoittaa sitä, että vihreiden paikka oppositiossa ei ole kaikessa demareiden kyljessä, ainakaan jos minä olen puheenjohtaja. Meillä on enemmän valmiutta liikkua työmarkkinakysymyksissä. Se ei tarkoita sitä, että emme tekisi yhteistyötä vaikkapa ay-liikkeen ja laajasti eri sidosryhmien kanssa. Mutta emme myöskään ole sitoneet käsiämme työmarkkinajärjestöihin, Virta toteaa.

Ansioisidonnaisen porrastaminen ja lyhentäminen jakavat vihreitä sisäisesti. Virta olisi valmis tekemään molemmat.

– Kyllä, porrastamaan ja lyhentämään, vaikka eihän sillä oikeasti ole niin paljon työllisyysvaikutuksia kuin välillä annetaan ymmärtää. Me emme voi samaan aikaan sanoa, että tarvitaan toimia valtiontalouden tasapainottamiseksi, jos me ei sitten oikeasti olla valmiita liikkumaan. On tärkeintä, että me emme leikkaa kaikkein heikoimmassa asemissa olevilta ja pienituloisimmilta. Hyvinvointivaltiosta täytyy pitää kiinni. Jos pitää valita, ennemmin minä toimisin ansioturvan (kuin perusturvan) kohdalla.

Virta olisi valmis helpottamaan myös työntekijän palkkaamista heikentämällä irtisanomissuojaa ensimmäisen työvuoden aikana, vaikka kyseessä ei ole puolueen virallinen linja. Vaikeasti työllistyvät voisivat saada mahdollisuuden.

– Olen tehnyt työtä mielenterveys- ja päihdekuntoutujien kanssa. Heidän on välillä todella vaikeaa saada työtä, vaikka he olisivat oikein hyviä työntekijöitä, koska tietyllä tavalla heihin liittyy epäilyksen varjo. Puheenjohtajana noudattaisin tietysti puolueen linjaa. Vihreissä kannoista päätetään yhdessä.

– Minä en usko, että yksikään yritys haluaa palkata vain irtisanoakseen.

Virta olisi valmis työehdoista sopimisen yhdenvertaisuuden nimissä myös siihen, että eduskunta poistaisi lainsäädännöstä järjestäytymättömien yritysten paikallisen sopimisen kiellot.

Jos ei Virtaa kuunnellessa viimeistään tässä vaiheessa vielä tule kokoomuksen työmarkkinapolitiikka mieleen, jo on kumma.

– Me löytäisimme varmaan yhteinen sävel monissa kysymyksissä, Virta allekirjoittaa.

Olet oikealla tässä mielessä?

– Jos tämä olisi määrittelevä tekijä, kyllä.

Hän sanoo silti, ettei lähtisi yleissitovuutta purkamaan. Käytännössä kuitenkin mainittu tapa vapauttaa paikallinen sopiminen veisi sitä kohti.

– Minulla ole ammattitaustaa työmarkkinapolitiikassa. Pohjaan päätöksentekoni kuulemiini asiantuntijoihin ja meidän arvoihimme. Mutta lähtökohtaisesti paikallisen sopimisen pitäisi olla mielestäni huomattavasti helpompaa ja yhdenvertaisempaa yrityksissä, kunhan työntekijöiden oikeusturvasta huolehditaan. Se on henkilökohtainen kanta ja linjani, ei puolueeni välttämättä yhteisesti tällä hetkellä jakama.

Ansiosidonnaisen työttömyysturvan Virta turvaisi kaikille ainakin “ajatuksen tasolla”.

– Arvojen näkökulmasta kyllä. Mutta se on kanssa asia, josta haluaisin kuulla vielä tarkemmin, mitä se tarkoittaa konkretiassa talouden näkökulmasta.

Lakkoilua Virta rajoittaisi.

– Laittomista lakoista korvausten pitäisi olla oikeasti suhteessa aiheutettuun vahinkoon. Laillisiin lakkoihin ei tietenkään pidä koskea. Tukilakoissakin ajattelen, että niille on paikkansa, mutta niiden pitäisi olla suhteessa ja reiluja.

YLIPÄÄNSÄ vihreät karttaa asettumista vasemmisto-oikeisto-akselille. Virta puhuu itse puolueen olevan “keskellä tai uudistavassa kulmassa”.

– Meillä on vapaus, jos haluamme käyttää sitä, valita keinoja kummaltakin puolelta. Me emme ole kokoomus, koska meidän tavoitteemme ei ole säilyttää saavutettuja etuja korporaatioissa, vaan me haluamme reilut markkinat, jotka säännellään fiksulla tavalla niin, että ne johtavat kohti parempaa maailmaa. Samaan aikaan emme tietenkään halua, että työntekijöiden oikeuksia poljetaan tai haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten kustannuksella runnotaan talouskasvua.

Virta kertoo hämmästelleensä kommentteja, joissa häntä on koetettu leimata kylmäksi oikeistolaiseksi.

– Kyllä minä ajattelen, että jos olen vihreiden puheenjohtaja, me olemme puolue, joka haluaa nimenomaan turvata vahvan hyvinvointivaltion, jossa jokaisella lapsella on mahdollisuudet tavoitella unelmiaan. Me haluamme fiksulla ja reilulla sääntelyllä valjastaa markkinatalouden kestävämpien tavoitteiden saavuttamiseen. Toisin meidät takaisin lähemmäs Ville Niinistön kauden vihreitä.

Virran mielestä oikeisto-vasemmisto-keskustelu on Suomessa mustavalkoista ja vahvistaa paikallaan polkemista ja säilyttämistä.

– On ilmiselvää, että suomalaiset tarvitsevat yrityksiä, että on töitä ja on ilmiselvää, että yritykset tarvitsevat suomalaisia osaavia työntekijöitä, jotta yritykset toimivat ja voivat kasvaa. Ylipäätään minun on ollut vaikea ymmärtää demareiden ja kokoomuksen välinen vääntäminen työntekijät vastaan työnantajat, koska kumpikaan puoli ei veisi tätä maata yksinään eteenpäin.

Virralta saa suoria vastauksia myös sote-aiheisiin kysymyksiin.

Onko hyvinvointialueita mielestäsi liikaa?

– On.

Siihen hän ei kuitenkaan ota kantaa, kuinka paljon alueita pitäisi olla ja koska määrää pitäisi vähentää.

– Nyt ei, koska kenttä on tietyllä tavalla jo niin myllerretty, että tässä hetkessä sinne pitää saada rauha, mutta sen pitää olla visio ja tavoite, että niitä vähennetään.

Yksityisten sote-toimijoiden roolista Virta toteaa nykysysteemin antavan täysin riittävän roolin monituottajamallille.

– On kiinnostavaa, kun meillä on monta kokoomusjohtoista hyvinvointialuetta, että miten he alkavat hyödyntää tätä. Miksi ei ole kuulunut riittävästi puheita siitä, että strategioissa näkyisi, kuinka paljon palveluseteleitä ja ostopalveluita hyödynnetään? Vihreiden viesti on, että pääpainon pitää olla palveluissa julkisilla hartioilla, mutta me emme mitenkään selviä vain julkisella toiminnalla. Jos on sellaista, mikä kyetään toteuttamaan vaikuttavammin yksityisellä sektorilla, totta kai pointin pitää olla, että ihminen saa parhaan hoidon ja avun.

Mitään kokoomuksen Sipilän kauden kaltaista valinnanvapausmallia Virta kiistää ajavansa.

Soten kustannuksiin Virta kaipaa läpinäkyvyyttä sekä hankintoihin ja kilpailutuksiin parannuksia.

– Lastensuojelun sijaishuolto on hyvä esimerkki. Jos me kilpailutamme ja haluamme ostaa sänkypaikkoja, totta kai me saamme silloin sänkypaikkoja. Jos me taas kilpailutamme ja vaadimme sitä, mitä seinien sisällä tapahtuu ja mikä on palveluiden sisältö, silloin saamme enemmän sitä, mikä voi olla merkittävää siltä kannalta, mitä lapset ja nuoret saavat, Virta sanoo.

Virta ei leikkaisi sotesta, vaikka menojen kasvua onkin pystyttävä hillitsemään ja tuottavuutta lisäämään. Teknologian ja automatisaation avulla voidaan vapauttaa hoitajien työpanosta.

Vihreät ja Virta kannattavat maakuntaveroa. Koska nykyisellään rahojen tullessa valtiolta hyvinvointialueilla ei ole kannustetta hallita nousevia kustannuksia. Kokonaisveroaste ei saa kuitenkaan Virran mukaan nousta, koska työn verotuskin on kireää. Juuri nyt työn verotusta ei kuitenkaan voi alentaa.

– Sen pitäisi olla tavoite, mutta tässä tilanteessa on mielestäni valetta, jos väitetään, että niin voidaan tehdä.

Puolustusmenot pitää virran mukaan pitää 2 prosentissa bruttokansantuotteesta.

KYSYTTÄESSÄ onko Virta kirkon jäsen, hän kertoo, ettei ole varma asiasta.

– Minä en ole ihan varma, taidan edelleen olla.

Hän kertoo kannattaneensa sitä, että kouluissa siirryttäisiin omasta uskonnonopetuksesta kaikille yhteiseen katsomusaineeseen.

Seurakunnat tekevät Virran mukaan paljon työtä, jota julkisen sektorin pitäisi kyetä tekemään. Hän mainitsee perheneuvonnan.

– Se on hyvää ja arvostettavaa työtä varmasti. En tunne sisältöä niin tarkkaan. Mutta kyllä meidän tällaiset palvelut pitäisi kyetä julkiselta järjestämään ilman mitään uskonnollista kytkyä.

Vihreiden 2019 lakkautettua puoluelehteä Vihreää Lankaa Virta ei lähtisi perustamaan uudestaan, puolueen vaalitappion jälkeinen heikko taloustilannekaan ei sitä tue. Siihen hän ei ota kantaa, oliko lehden lakkauttaminen virhe vai ei.

Vihreiden toinen puheenjohtajaehdokas tuki vuoden 2017 puheenjohtajavaalissa Emma Karia. Touko Aalto valittiin. Sofia Virta kertoo tukeneensa Aaltoa.

Kysymykseen, kuka vihreiden takavuosien puheenjohtajista on tehnyt vaikutuksen, Virta sanoo ensin, ettei haluaisi nostaa ketään muiden yläpuolelle.

– No siis Ville Niinistön aikana minä olen liittynyt puolueeseen. Mutta onhan Pekkakin (Haavisto) johtanut puoluetta, mutta ajattelen, että meillä olisi paljon opittavaa Villen kaudesta.

Pitäisikö Haaviston lähteä presidenttiehdokkaaksi?

– Totta kai pitäisi.

Valitsijayhdistyksen vai puolueen kautta?

– Mikäli hän päättää asettua ehdolle, puolue varmasti tukee häntä vahvasti riippumatta siitä onko hän ehdolla valitsijayhdistyksen vai puolueen kautta.

Sitä, miten puheenjohtajavaalissa käy, Virta ei lähde ennustamaan.

– Minä en ole ikinä lähtenyt mihinkään vaaleihin ajatellen, että pitäisin itsestään selvänä, että voittaisin. Minun mielestäni jäsenistö tekee valintansa ja sitten me näemme miten käy. Jos Saara valitaan, vaikka meillä on tietynlaisia tyyli- ja linjaeroja, olen itse peräänkuuluttanut, että puolueemme seisoo yhtenäisenä valitun takana. Se mitä me emme nyt tarvitse, on juopa ja kaksi leiriä.

Onko riski jakautumiselle?

– Ainahan se riski on olemassa. Jos minut valitaan, olen miettinyt sen torjumiseksi, että tapaan myös heitä, jotka ovat olleet tässä kohtaa toisessa leirissä. Olen nytkin yrittänyt tavata. Olen sanonut jokaiselle, että jos minä pyydän tapaamista meidän toimijoiden kanssa tai tapaan kenttäväkeä, en kysy keneltäkään, kannattavatko he minua. He tekevät valintansa.