Palkittu politiikan aikakauslehti
72€/6kk

Politiikka

Vihreiden puheenjohtajaehdokas avaa Demokraatin haastattelussa aihetta, josta haluaisi vaieta kokonaan

LEHTIKUVA / MARKKU ULANDER
Vihreiden kansanedustaja ja puheenjohtajaehdokas Saara Hyrkkö 13. toukokuuta Helsingissä.

Vihreiden puheenjohtajuutta tavoitteleva Saara Hyrkkö on vahvana järjestövaikuttajana tunnettu toisen kauden kansanedustaja ja espoolaisittain koulutukseltaan diplomi-insinööri. Demokraatin haastattelussa Hyrkkö analysoi vihreiden tulevaa menestysreseptiä ja ajautuu epämukavuusalueelleen puhumaan perussuomalaisista.

Simo Alastalo ja Johannes Ijäs

– Te haluatte puhua kauheasti perussuomalaisista. Minä en haluaisi puhua niistä ollenkaan, Hyrkkö naurahtaa.

Perussuomalaiset on nostanut alun perin teemaksi vihreiden entinen puheenjohtaja Ville Niinistö, joka on pitänyt puolueen kanssa käytyjä kulttuurisotia yhtenä syynä vihreiden huonoon kannatukseen.

Pitäisikö vihreiden suhdetta perussuomalaisiin muuttaa, unohtaa koko puolue?

– Olen miettinyt paljon samaa. Oletetaan, että olemme oppositiossa tällä kaudella. Meidän tärkeä tehtävä on haastaa omilla vaihtoehdoillamme hallitusta, ennen kaikkea kokoomusta, ja toisaalta haastaa myös muut oppositiopuolueet, haastaa demarit.

Perussuomalaiset toimii Hyrkön mukaan puolueena erilaisilla säännöillä kuin muut.

Kun Hyrkölle huomauttaa, että vihreät lähtivät kuitenkin peliin mukaan perussuomalaisten vastapooliksi, Hyrkkö sanoo, ettei puolueella ollut kovin selkeää strategiaa siitä, miten toimitaan suhteessa perussuomalaisiin.

– Ehkä yksi vaihtoehto olisi se, että emme niin kovasti ajattelisi heitä tai välittäisi heistä.

Hämmentävää, että teillä ei ole ollut strategiaa suhteessa perussuomalaisiin.

– Se ei ole ollut ainakaan kauhean toimiva.

Miksi ei? Onko juuri se värjännyt mielikuvaa vihreistä epäedulliseksi?

– Ei se minusta ole ainoa asia. Se ei ole hopealuoti, joka selittää tämän.

HYRKKÖ nostaa esiin eurooppalaisen populismin laajemmin ja puhuu puolueista, jotka toimivat politiikassa omilla säännöillään ja pakottavat muut totuttelemaan uuteen keskustelukulttuuriin.

Jotkut ovat hahmottaneet Niinistön mainitsemien vihreiden käymien kulttuurisotien taustalle muun muassa liiallisen keskittymisen vähemmistöihin ja kapeasti ymmärretyn ympäristöpolitiikan. Hyrkön mielestä ympäristön tai vähemmistöjen puolustaminen ei ole ongelma, mutta kaventunut mielikuva puolueesta on. Hyrkön mukaan tällaiset mielikuvat eivät tunnu reiluilta.

– Mutta se ei poista mielikuvia eivätkä ne muutu voivottelemalla, vaan asenteen pitää olla nöyrä. Täytyy tehdä kovasti töitä, että käsitystä voidaan laajentaa. Olemme ehkä vähän etääntyneet ihmisistä.

– Silloin voi käydä niin, että vain ne kaikkein kärkevimmät kiistat nousevat esiin ja syntyy mielikuva, että ne olisivat ainoita asioita, minkä puolesta töitä tehdään tai mistä välitetään.

Hän myöntää, ettei vihreät ole onnistunut ottamaan johtajuutta julkisessa keskustelussa muilla teemoilla.

Jos mielikuvat vihreistä eivät tunnu reiluilta, eivät ne Hyrkön mukaan ole myöskään totta.

– Vihreät tekee töitä sitkeästi jokaisella yhteiskunnan osa-alueella niin, että pystytään rakentamaan tasa-arvoista ja turvallista tulevaisuutta ihan kaikille. Oli sitten kyse sateenkaarinuorista tai ikäihmisistä tai yksinhuoltajaisästä tai maatalousyrittäjästä.

– Tätä työtä pitää pystyä tekemään paremmin näkyväksi.

KÄSITETTÄ identiteettipolitiikka Saara Hyrkkö pitää epämääräisenä suomalaisessa poliittisessa keskustelussa. Vihreitä on syytetty identiteettipolitiikasta tai ehkä pidetty myös sen osaajana.

– Minä olen pyrkinyt olemaan käyttämättä termiä, koska minun mielestäni se on huono kuvaamaan sitä, että politiikassa tietenkin eri asiat ovat eri ihmisille tärkeitä. Sitten jokaiselle joku asia on se maailman isoin asia. Minä en halua laittaa ikään kuin millekään viivalle sitä, mitkä ovat oikeita prioriteetteja tai vääriä prioriteetteja. On myös niin, että identiteettipolitiikkaa käytetään leimakirveenä yrittäen vähätellä joidenkin poliittisten teemojen painoarvoja ja nostaa joidenkin toisten.

– Toisaalta jos sellaista termiä halutaan käyttää, minusta välillä esimerkiksi talouspolitiikassa esiintyy vahvaa identiteettipoliittista virettä, jossa ikään kuin aika pintapuolisesti halutaan esiintyä vaikkapa vastuullisen taloudenpidon puolella.

Hyrkkö näkee, että talouskeskustelussa on ollut virettä, jonka mukaan ainoa tapa kantaa huolta julkisesta taloudesta on ajaa mahdollisimman suuria leikkauksia.

– Minusta se on identiteettipoliittista talouskeskustelua, Hyrkkö sanoo ja toteaa julkisen talouden tasapainottamisen vaativan monipuolista keinovalikoimaa, myös veromuutoksia.

Hyrköllä soivat hälytyskellot, jos joku väittää politiikassa, ettei olisi ideologinen. Se on ikään kuin keino nostaa itsensä politiikan yläpuolelle.

– Politiikkaan liittyy aina ideologioita. Politiikkaa pitää tehdä tutkittuun tietoon perustuen mutta arvojen pohjalta. Sitä se on, niiden yhteensovittamista.

PERUSSUOMALAISISTA puheen olleen, hiljattain vihreiden väistyvä puheenjohtajan Maria Ohisalo kirjoitti hiljattain avoimeen kirjeen RKP:n puheenjohtaja Anna-Maja Henrikssonille.

Ohisalo totesi HBL:ssä melko suoraan RKP olevan väärässä paikassa, kun se neuvottelee perussuomalaisten kanssa hallitusohjelmasta. Huomio oli jälleen perussuomalaisissa, vaikka toki tällä kertaa sen hallitusneuvottelukumppanin kautta.

Myös Hyrkkö lähettää terveiset Säätytalolle.

– Minusta on tosi tärkeätä, että jokainen puolue Suomessa mietti, miten me saamme puolustettua demokratiaa, asiallista politiikan tekemisen kulttuuria, oikeusvaltioperiaatetta, ihmisten yhdenvertaisuutta ja ihmisoikeuksia. Se vastuu tästä on ennen kaikkea esimerkiksi niillä puolueilla, jotka tällä hetkellä istuvat Säätytalolla.

HYRKKÖ ei suostu kertomaan numeerista kannatustavoitetta mahdolliselle alkavalle kahden vuoden puheenjohtajakaudelleen, mutta seuraavien eduskuntavaalien pitää mennä neljän vuoden päästä olennaisesti kevään vaaleja paremmin. Sitä ennen käydään myös eurovaalit ja kuntavaalit, joissa kehitystä mitataan.

Vihreiden kannatuksen nousua ei Hyrkön mukaan voi tavoitella puolueen tavoitteita laimentamalla. Tavoitteita tulee pikemminkin laajentaa.

– Kannatus ei kasva olemalla yhtään vähemmän luontopuolue tai olemalla yhtään vähempää tasa-arvon ja ihmisoikeuksien puolella. Totta kai me tulemme olemaan kirkas ääni näidenkin asioiden puolesta.

– Laimentaminen ei ole ratkaisu vaan laajentaminen.

– Eihän tässä ole kyse siitä, että unohdetaan asiat, joiden puolesta me teemme töitä. Meitä määrittää se, että olemme ympäristöpuolue, joka puolustaa tinkimättömästi ihmisoikeuksia, torjuu köyhyyttä, rakentaa hyvinvointivaltiota ja reilua markkinataloutta, missä ihmisillä ja yrityksillä on mahdollisuus menestyä. Se on meidän politiikan ydin. Emme me määritä itseämme suhteessa toisiin puolueisiin vaan sen perusteella, millaista maailmaa me haluamme rakentaa.

VIHREÄT ei Hyrkön mukaan ole kriisipuolue vaikka onkin parhaillaan poliittisessa alhossa. Tavoitteiden laajentaminen on muun muassa Ville Niinistön puheenvuoroissa tiivistynyt puheeksi yleispuolueesta.

– Vihreiden pitäisi olla yleispuolue, kyllä. Se vihreät, johon olen liittynyt ja johon kuulun on yleispuolue. Se on ratkaisuja ja toivoa luova tulevaisuuspuolue. Se on meidän ydintä, Hyrkkö sanoo.

Niinistön puheenjohtajakaudella Hyrkkö toimi puoluehallituksessa ja veti vihreiden koulutuspoliittista työryhmää ja katsoo tämän vuoksi olleensa tuolloin mukana rakentamassa vihreiden edellistä nousua.

Hyrkkö hahmottaa vihreät uudistavana voimana, joka on puskenut Suomea ja Eurooppa eteenpäin “Koijärveltä lähtien”.

– Olemme tuoneet esiin aiheita, joita muut eivät ole nostaneet: perustuloa ja päästökauppaa, olemme vaatineet tasa-arvoista avioliittolakia, aitoa esteettömyyttä, olemme puolustaneet tieteen, taiteen ja ihmisten vapautta. Tätä kaikkea on tehty jo silloin, kun se ei ole vielä ollut niin suosittua.

Jos vihreät on menettänyt kykynsä nostaa kahvipöytien puheenaiheiksi laajempia poliittisia teemoja kuten vihreää taloutta, hyvinvointivaltion tulevaisuutta, teknologian kehitystä tai koulutuksen tasa-arvoa, taustalla on muitakin syitä kuin kapeuttava kulttuurisotajulkisuus.

Hyrkkö mainitsee hallituspuolueiden ikuisen ongelman, aatteellisen työn.

– Tämä on ollut aikamoinen kriisien aika. Se on osaltaan varmastikin vaikuttanut siihen, että kun olemme kantaneet hallituksessa vastuuta tämän maan johtamisesta kriisien keskellä, se on ehkä vienyt liikaa kaistaa raikkaiden, uusien ajatusten aatteelliselta työltä.

MAHDOLLISENA uutena puheenjohtajana Hyrkkö muuttaisi tapaa, jolla politiikkaa tehdään.

– Haluaisin, että meidän poliitikot tuottavat uusia ideoita yhteiskunnalliseen keskusteluun ja avaavat uusia keskusteluita. Olemme olleet siinä hyviä, mutta ehkä olemme pikkuisen alisuoriutuneet siinä viime vuosina.

Aiheiden laajentamisen ohella myös politiikkaa tekevien vihreiden kirjoa pitäisi Hyrkön mukaan laajentaa. Vihreitä on sitkeästi syytelty vain naisten puolueeksi. Hyrkkö tuntuu sekä torjuvan että allekirjoittavan kritiikin.

– On hienoa, että meillä monet naiset tekevät onnistuneita kampanjoita. Se ei ole ongelma. Sekään ei ole ongelma, että monet naiset äänestävät meitä. Mutta ongelma, johon täytyy löytää ratkaisuja on se, miten pystyisimme puhuttelemaan entistä laajempaa joukkoa suomalaisia sukupuoleen katsomatta. Ja toisaalta miten pystyttäisiin tukemaan entistä useampia miesehdokkaita tekemään onnistuneita kampanjoita.

– Tämä on yksi tärkeä asia, johon täytyy löytää keinoja. Uskon, että mielikuvan ja aiheiden kirjon laajentaminen auttaa siinä.

Vihreässä eduskuntaryhmässä on ainoastaan kolme miestä.

ERÄS teemoista, joissa vihreät on viime vuosina jäänyt jalkoihin, on talouspolitiikka. Perinteisen oikeisto-vasemmisto-jaon sijaan vihreät on mainostanut olevansa politiikassa edellä. Ilmaisu on tulkittu paikoin ylimieliseksi.

– Minä en käytä sitä. Sanoitan muilla tavoilla talouspoliittista asemoitumistamme.

Pitäiskö vihreiden ottaa paikkaa vasemmisto-oikeisto-akselilla? Jos ei puhuta edellä olemisesta, miten purkaisit tätä vyyhtiä?

– On selvää, että oma talouslinjamme on ollut viime vuosina näkymätön. Se on jäänyt ihmisille epäselväksi.

– Emme ole olleet vasemmalla emmekä oikealla emmekä oikein missään. Se on ongelma. Vihreätä talouspolitiikkaa pitää pystyä kirkastamaan.

Myös vihreät on Hyrkön mukaan kantanut päättyneellä hallituskaudella huolta julkisen talouden kestävyydestä.

– Mutta onko se näkynyt ulospäin? Ei välttämättä. On selvä, että nämä kriisit ovat vaatineet aika poikkeuksellisia panostuksia, mutta kyllä minusta rahaa on kriisien varjolla jaettu välillä myös liian hölläkätisesti.

Mihin?

– Esimerkkinä sähkötuet. Ymmärrän, että ihmisiä pitää tukea ahdingossa, mutta saimme aika tiukasti vaatia tukiin edes jonkin verran kustannustehokkuutta ja kohdentumista ja sellaisia tukijärjestelmiä, jotka eivät vesitä meidän energiansäästökannusteita. Ehkä olisimme voineet kritisoida näitä tilanteita voimakkaammin.

Hyrkkö vaikuttaa pitävän edellisen hallituksen tukilinjaa turhan hölläkätisenä.

– Ylipäänsä tarkan euron politiikka on tavoiteltavaa vaikeinakin kriisiaikoina. On aina paljon tärkeitä kohteita, mihin rahaa voisi laittaa ja silloin kannattaisi lähteä liikkeelle pienemmällä summalla ja katsoa sitten tarvitaanko lisää.

Vaikutat olevan talousajattelussasi aika oikealla?

– En ole oikealla. En itse koe olevani oikealla. Minusta se, että kantaa huolta julkisesta taloudesta ei ole oikeistolaisuutta. Se on vastuullisuutta. Keinot määrittävät asemoitumista.

HYRKKÖ kertoo sijoittuvansa vaalikoneissa monien muiden vihreiden tavoin hieman keskiviivan vasemmalla puolelle.

– Olen ajatellut niin, että toinen jalka on keskiviivalla ja toinen sen vasemmalla puolella. On selvää, että vihreän politiikan kovaa ydintä on reilun kilpailun ja toimivien markkinoiden edistäminen niin, että kaikenkokoiset yritykset voivat menestyä, ja sitten toisaalta köyhyyden ja eriarvoisuuden torjunta, laadukkaan koulutuksen, vahvojen turvaverkkojen puolustaminen, jotta ihmiset voivat elää tasa-arvoisesti, jotta ihmisten vapaudet voivat toteutua.

– Puolustamme vahvaa hyvinvointivaltiota mutta emme kuvittele, että valtio ratkaisee kaikki isot ongelmat.

Vihreissä on tunnetusti ollut vasemmistolaisia mutta myös oikeistolaisemmin taloudesta ajattelevia jäseniä. Hyrkkö arvioi sijoittuvansa vihreiden talousajattelussa keskustaan.

– Ajattelen, että se on aika hyvä paikka puheenjohtajalle myös koota joukkoa. Raivata tilaa meitä yhdistävälle talouspolitiikan linjalle.

Vihreiden talouslinjaa yhdistää Hyrkön mukaan halu uudistaa taloutta ja yhteiskunnan rakenteita. Vihreät ei “roiku” vanhentuneissa rakenteissa kuten tehottomissa yritystuissa, korporaatioiden saavutetuissa eduissa tai kahlitsevassa sosiaaliturvassa.

– Haluamme uudistaa yhteiskunnan rakenteita niin, että talous on iskunkestävä ja inhimillinen.

– Toinen asia on ympäristö. Oikeistolainen ja vasemmistolainen politiikka on syntynyt ratkomaan ihan muita ongelmia kuin mitkä ovat meidän isoimpia kysymyksiä tässä ajassa. Kysymys, miten ihmisen toiminta ja talous saadaan tuotua yhden maapallon rajoihin, ei ratkea oikeistolaisilla tai vasemmistolaisilla keinoilla vaan se vaatii uusia keinoja.

Purettavien rakenteiden listalla on muun muassa listaamattomien yritysten osinkoverohuojennus, jonka poistamista myös valtiovarainministeriön asiantuntijat ovat puoltaneet.

– On tärkeätä purkaa kannustinloukkuja sekä yksilöiltä että yrityksiltä.

ERIKSEEN Hyrkkö haluaa puhua sosiaaliturvasta, jonka uudistamisesta on väännetty pieni ikuisuus. Kuluneen neljän vuoden ajan sosiaaliturvan uudistusta on pohdittu komitean voimin.

– Kaikki ovat samaa mieltä siitä, että meidän järjestelmä on onneton tilkkutäkki, joka on ihmisille vaikea ymmärtää. Etuuksia on tosi paljon, niiden perusteet ovat epäselviä, ihmisiä pompotellaan luukulta toisella ja kannustinloukkuja on ihan liikaa. Silti, syystä tai toisesta, sosiaaliturvaa ei ole onnistuttu uudistamaan.

Hyrkkö hahmottaa uudistukselle kaksi mahdollista tietä.

– Ensimmäinen on säilyttäminen ja sitähän me olemme kulkeneet aika pitkään. Sosiaaliturvaa on yritetty uudistaa, mutta aina se on joko lässähtänyt tai törmännyt seinään. Minusta se seinä on ne vanhat rakenteet ja niiden puolustaminen, jota on tehty kokoomuksen ja demareiden johdolla.

– Toinen tie olisi suomalaisille, meidän koko yhteiskunnalle ja talouden toimivuudelle parempi uudistamisen tie. Tie, jossa katsoisimme koko järjestelmää vähän ennakkoluulottomammin uusin silmin.

Vihreät on ajanut jo pidempään perustuloa, onko tässä nyt kyse siitä?

– Se on tietenkin vihreiden sosiaaliturvamalli. Tässä hetkessä tarvitaan uusia polkuja kohti perustuloa. Olen itse pohtinut paljon sosiaaliturvan käyttöliittymää. Kun mietin nykyjärjestelmää diplomi-insinöörinä, se tuntuu auttamattoman vanhentuneelta ja hukkaamiselta. Teknologiaa ja automaatiota ei hyödynnetä.

Hyrkkö on raaputellut erilaisten tilimallien pintaa ja törmännyt luonnollisesti myös Elina Valtosen (kok.) perustilimalliin.

– Kokoomus ei sitä käsittääkseni kannata. Se on ajatustavaltaan sukua perustulolle. Tiliajattelusta voitaisiin ihan hyvin ammentaa käyttöliittymäpuoli, joka on läpinäkyvä ja antaa kontrollin ihmisille itselleen, tuo ennakoitavuutta. Heittäisin halllitusneuvotteluihin Säätytalolle haasteen, että voisiko tämä olla asia, jota lähdettäisiin edistämään.

MITEN suhtaudut ansiosidonnaisen työttömyysturvan lyhentämiseen?

– Minusta ei ole mikään itsetarkoitus lähteä leikkaamaan sitä, mutta kyllähän vihreät on ollut valmis uudistamaan ansioturvaa.

Olisiko lyhentäminen kannustinloukkujen kannalta hyvä ajatus?

– Se on varmaan yksi työkalupakissa oleva keino. Se, mitä me olemme pitäneet esillä on ansiosidonnaisen suhdanneperusteisuuden tutkiminen, se voitaisiin tehdä sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla. Tai sitten olemme olleet valmiita miettimään ansiosidonnaisen tason porrastamista. Ansiosidonnaisen uudistamiseen liittyy todella akuutteja tarpeita, tärkeämpiäkin kuin tämä.

Hyrkkö sanoo pitävänsä käsittämättömänä, että ansiosidonnainen ei kuulu kaikille.

– Se on oikeudenmukaisuuskysymys. Ulkopuolella on paljon matalapalkka-aloilla olevia naisia. Kun ansiosidonnainen rahoitetaan valtaosin verorahoista, se pitäisi pystyä laajentamaan kaikille.

Jos ansiosidonnainen laajenee kaikille, samalle sen taso saattaa laskea. Hyrkkö toteaa kuitenkin, että kyseessä on oikeudenmukaisuusasia.

Hyrkkö katsoo, että sosiaaliturvajärjestelmän ei pitäisi tehdä eroa eri tulomuotojen kuten vaikkapa palkkatulon ja apurahojen välillä.

Hän palaa kysymykseen, jossa hänen on tulkittu olevan talousajattelussa oikealla.

– Kun kysyit, olenko oikealla, niin minulle politiikassa ja sosiaalipolitiikassa tärkeintä on kaikkein köyhimpien tilanteen helpottaminen. Minä oikeasti ajattelen niin, että yksi isoista tulpista heidän auttamiselleen ovat, ikävä kyllä, vasemmistopuolueet. Se ei ole ansiosidonnaisella olevilta pois, jos perusturvan varassa olevien kaikkien köyhimpien tilannetta voitaisiin parantaa. Silti meillä vasemmistopuolueet pitävät kynsin hampain kiinni ansioturvan ja perusturvan kytkystä. Se johtaa siihen, että perusturvan korottaminen on tehty poliittisesti todella vaikeaksi. Se on tuplasti kalliimpaa, kun se aina korottaa ansioturvaa myös. Tästä puhutaan liian vähän.

– Eivät ne oikeistopuolueet tietenkään ole yhtään parempia olleet köyhien asiaa auttamaan, Hyrkkö lisää hieman myöhemmin.

AY-LIIKETTÄ Hyrkkö ei kuitenkaan pidä yhteiskunnan jarruna, vaan katsoo sen ajaneen monia edistyksellisiä työntekijöiden asemaa ja oikeuksia parantavia uudistuksia.

– Minä arvostan valtavasti sitä työtä. Tässäkin ajassa monet ay-liikkeen toimijat nimenomaan ajavat vaikkapa tasa-arvon saralla kunnianhimoisia uudistuksia tai työssä jaksamiseen liittyviä kysymyksiä. Kyllä ne ovat nimenomaan työmarkkinatoimijat, jotka vaativat siinäkin poliitikoilta toimia. Minun mielestäni jarru löytyy poliittisista puolueista.

Hyrkkö julistautuu myös kolmikannan ja sopimisen ystäväksi.

– Se on ollut tapa ylläpitää meidän yhteiskuntarauhaa ja vakautta, saada ratkottua monia vaikeita kysymyksiä.

Hyrkkö näkee, että mikäli työmarkkinoille tuodaan muutoksia tai joustavuutta, on samalla mietittävä, millä tavalla pystytään parantamaan työntekijöiden asemaa ja vaikutusmahdollisuuksia.

Hyrkön mukaan vihreillä ei ole työntekijäjärjestöihin tai työnantajajärjestöihin kytkyjä tai historiallisia painolasteja.

– Se nimenomaan mahdollistaa sen, että pystymme katsomaan aika ennakkoluulottomasti asioita ja toisaalta yhdistelemään työkaluja sekä vasemmalta että oikealta. Meillä on laaja työkalupakki mutta vahva sosiaalinen omatunto.

Jos Säätytalolta tulee ulos porvarihallitus, se saattaa kajota työrauhalainsäädäntöön ja kiristää oikeutta poliittisiin lakkoihin ja tukilakkoihin. Hyrkkö toteaa, ettei hänellä ole mitään tarvetta puuttua nykyiseen lainsäädäntöön.

– Mutta toki jos jotain esityksiä tulee, sitten varmasti muodostetaan kantaa, mutta ei vihreillä ole mitään tavoitetta rajoittaa lakko-oikeutta.

SOTE-UUDISTUKSESTA Hyrkkö toteaa olevan selviö, ettei se tule kerralla valmiiksi. Uudistamista ja viilaamista tarvitaan paljon. Hyvinvointialueilla on suotava kuitenkin työrauha uudistuksen vasta toteuduttua.

Joka tapauksessa Hyrkkö näkee, että soten rahoitusmallissa on kehitettävää, hyvinvointialueiden määrä on pidemmän päälle liian iso ja kannusteita alueiden yhdistämiseen pitää pohtia. Yhdistämisten aika ei ole kuitenkaan vielä.

– Turvallisen siirtymän kannalta alueilla on aika tärkeätä, että siellä ei nyt tule tunnetta, että kohta meiltä vedetään matto jalkojen alta.

Miten olisi maakuntavero hyvinvointialueille?

– Se on minusta työkalu, jonka uskon ennen pitkää tulevan säädetyksi. Tällä hetkellä se on vielä niin latautunut ja tulenarka, että sitä ei oikein kukaan muu uskalla kannattaa kuin me.

Sote-menojen kasvua on Hyrkön mukaan pakko onnistua hillitsemään tai rahaa ei riitä esimerkiksi koulutukseen tai tutkimukseen. Säästösummaan vihreiden tuoreella eduskuntaryhmällä ei ole vielä omaa kantaa. Säätytalon hallitusneuvottelut kuitenkin huolestuttavat Hyrkköä.

– 2015 hallitusneuvotteluissa koulutusta lähdettiin kehittämään leikkaamalla niin, että otettiin ensin rahat pois ja sitten sanottiin, että kehittäkää toimintaa, jotta tarvitsette vähemmän rahaa. Tätä virhettä ei voi sote-puolella toistaa.

Kaupunginvaltuuston jäsen Hyrkkö on vetänyt sote-lautakuntaa Espoossa kuusi vuotta ja hän on tällä hetkellä Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen aluevaltuuston varapuheenjohtaja.

SOTEN ohella rahaa vie myös puolustuksen hoitaminen. NATO on asettanut puolustusmenojen kansalliseksi tavoitteeksi kaksi prosenttia bruttokansantuotteesta. Hyrkkö toteaa vihreiden olevan puolueena sitoutunut tähän.

– Ajattelen itse niin, että pitää katsoa tarkkaan, mitä kaikkea siihen lasketaan. Meillä on esimerkiksi laaja asevelvollisuusarmeija, haluaisin tehdä siitä sukupuolineutraalin, uudistaa koko järjestelmää siltä kantilta.

Kun hypätään isoilta politiikkalohkoilta pienempiin aiheisiin, myös kirkkoon liittyvät asiat ovat aika ajoin puhuttaneet vihreitä. Elämänkatsomustiedon tunneille kouluvuosinaan osallistunut Hyrkkö ei itse kuulu kirkkoon, mutta sanoo suhtauhtuvansa uteliaasti ja kunnioituksella erilaisiin uskontoihin ja hengellisiin yhteisöihin.

Verotusoikeuden voisi Hyrkön mielestä laajentaa myös muille uskonnollisille yhdyskunnille kuin luterilaiselle ja ortodoksiselle kirkolle.

– Olisi varmaan loogista, että se olisi yhdenvertainen kohtelu myös muille. Tämä ei ole mikään minun erityisosaamisalueeni tai myöskään politiikan ydinaihe, vaikka toki yleispoliitikko olenkin.

Uskonnonopetukseen Hyrkkö kannattaa yhteistä katsomusainetta. Sen toteuttamisen tapaa kuitenkin pitäisi miettiä.

– Yksi huolihan on ollut se, että omien uskontojen opetus siirtyisi muualle, ikään kuin pois valvovien silmien alta.

SAARA Hyrkkö kirjoitti ylioppilaaksi Helsingistä, Kallion ilmaisutaidon lukiosta. Tuskin moni siirtyy Kalliosta opiskelemaan diplomi-insinööriksi Espoon Otaniemeen vaan mieluummin esimerkiksi teatterikorkeaan.

– Menin Kallion lukioon, koska pidin kirjoittamisesta. Ajattelin, että minusta tulee kirjailija ja äidinkielenopettaja. Taidelukiossa innostuin kuitenkin matematiikasta, fysiikasta ja kemiasta. Näin voi käydä, Hyrkkö nauraa.

Aalto-yliopistossa hän opiskeli bioinformaatioteknologiaa ja oli aktiivisesti mukana opiskelijajärjestötoiminnassa ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtajuutta myöten. 2011 hallitusneuvottelujen aikana Hyrkkö oli tässä roolissa vaatimassa opintotuen sitomista indeksiin.

– Piti mennä sittemmin itse Säätytalolle sisään tekemään siitä lopulta totta kahdeksan vuotta myöhemmin.

Hyrkkö valittiin eduskuntaan ensi kerran 2019. Säätytalon ulkopuolella 2011 syntyi kuitenkin kipinä politiikkaan.

– Ehkä silloin hoksasi sen, että poliitikot eivät ole mitään ihmeellisiä tyyppejä. He ovat ihan tavallisia hiihtäjiä. Heillä ei ole mitään supervoimia. Sinne mahtuu kaikennäköistä porukkaa. Tuli ajatus, että ehkä voisin itsekin olla tekemässä päätöksiä enkä vain kertomassa, miten niitä tehdään.

Puolueeksi valikoitui vihreät ja Hyrkön mukaan muita vaihtoehtoja ei ollut, vaikka hän kahlasikin eri puolueiden ohjelmat läpi. Kuntavaaleissa 2012 hän eteni Espoon kaupunginvaltuutetuksi ja kaupunginhallituksen jäseneksi.

– Minä en ikinä ajatellut nuorena, että minusta tulisi poliitikko. En ole ollut yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen virittynyt lapsena. Äitini on laulanut Solid-yhtyeessä aikoinaan ja kiertänyt konserteissa. Vanhemmat ovat sillä tavalla olleet mukana, rauhanliikkeessä ja muuta, mutta 1970-luku oli aika poikkeuksellinen. Se ehkä vähän sitten karkotti heidät politiikasta.

Lapsuudessaan Hyrkkö muistaa aina olleensa turhautunut, mikäli hän kohtasi epäoikeudenmukaisuutta.

– Minulla on muistikuvia sellaisesta, että vaikkapa tasa-arvoon ja naisten oikeuksiin liittyvät kysymykset ovat aiheuttaneet suurta maailmantuskaa tai globaaliin epätasa-arvoon liittyvät kysymykset, mutta se ei yhdistynyt siihen, että voisi lähteä politiikan kautta vaikuttamaan, Hyrkkö sanoo ja pohtii, että ihmisiä olisi tärkeä muistaa pyytää mukaan politiikkaan sillä moni ei tule ajatelleeksi, että voisi lähteä.

KUN vihreät valitsi vuonna 2017 puheenjohtajaa, voittajaksi selviytyi Touko Aalto. Hän ei kuitenkaan ole ollut enää vähään aikaan ruorissa. Pian väistyvä puheenjohtaja on Maria Ohisalo, joka myös oli ehdolla 2017. Puheenjohtajaäänestyksessä Hyrkön valinta ei kuitenkaan ollut kumpikaan heistä. Hän sijoitti ykköseksi helsinkiläisen, nyttemmin jo entisen kansanedustajan Emma Karin.

Hyrkön valinta ei ole mikään ihme, sillä hän oli toiminut Karin eduskunta-avustajana vuodet 2015-2016.

Vaikuttaa kuitenkin siltä, ettei Hyrkkö, itsekin jo toisen kauden kansanedustaja, ole juuri nostanut esiin sitä, että hän on toiminut nimenomaan Karin avustajana. Demokraatti kysyikin, voisiko helsinkiläisten eturivin vihreiden vaikuttajien esiinnostaminen vaikuttaa siihen, miten maakuntien vihreät äänestävät puheenjohtajavaalissa.

Hyrkön puheenjohtajakisan kilpakumppani Sofia Virta tulee Varsinais-Suomen vaalipiiristä, Kaarinasta.

Hyrkkö painottaa olevansa politiikassa omana itsenään eikä kenenkään leireissä. Emma Karin avustajuus on osa hänen työhistoriaansa.

– Itse asiassa se on ollut tosi hyödyllistä, kun on ollut töissä eduskuntaryhmässä ja tulin sitten (2019) kansanedustajaksi, että tiesin vähän, miten talo toimii. Avustajana toki tein paljon yhteistyötä myös muiden kansanedustajien kanssa. Me olemme niin pieni puolue, että meillä ei ole kyllä varaa mihinkään kuppikuntiin. Minusta on todella olennaista se, että puolue, kuka sitten valitaankaan puheenjohtajaksi, seisoo puoluejohtajan takana, Hyrkkö sanoo.

– Se ei tarkoita sitä, ettei puolueessa voisi olla eri mieltä asioista. Politiikkaan kuuluvat konfliktit ja meidänkin puolueessa on sillä tavalla seinät leveällä ja katto korkealla, että on paljon asioita, joista debatoidaan ja väitellään. Se kuuluu asiaan, mutta sen pitää olla asiaperustaista ja jokaisen pitää kokea voivansa kuulua tähän puolueeseen.

SAARA Hyrkkö muistuttaa, että hän tulee Uudenmaan vaalipiiristä ja vihreillä ei ole vielä koskaan ollut uusmaalaista puheenjohtajaa.

– Minun tukijoukoissani on ihan joka puolelta Suomea ihmisiä. Olen ollut siitä tosi iloinen. Minun mielestäni se kertoo siitä, että olen toiminut pitkään puolueessa, yli kymmenen vuotta, ja olen ollut aika aktiivinen eri tasoilla ja halunnut myös kansanedustajana osallistua vaikkapa meidän puoluevaltuuston ja -hallituksen kokouksiin.

Kysyttäessä, kuka vihreiden historian puheenjohtajista on tehnyt Hyrkköön suurimman vaikutuksen, hän nostaa esiin Pekka Haaviston.

– Minusta meillä on ollut useitakin tosi hienoja puheenjohtajia. Varmaan sellainen, jonka kanssa on saanut tehdä töitä aika tiiviisti viimeiset neljä vuotta, on Haavisto. Toimin itse ulkoasiainvaliokunnassa ja Pekka ulkoministerinä, arvostus häntä kohtaan on vain kasvanut. Tietenkin Pekka aikanaan on ympäristöministerinä aika kovissa liemissä vienyt Natura-asioita eteenpäin. Pekan kanssa on tehty tiivistä yhteistyötä paitsi ulkopolitiikan asioissa myös kulttuurialan puolustamisessa.

Hyrkkö toivoo Haaviston lähtevän presidentinvaaleihin ehdolle. Hän ei ota kantaa siihen, pitäisikö hänen asettua puolueen vai valitsijayhdistyksen kautta.

– Olennaista olisi se, että hän lähtee ehdolle.

VIHREIDEN entinen puheenjohtaja Ville Niinistö on toivonut puolueen konkareille enemmän vaikutuskanavia. Hän on sanonut, että vanhaa osaamista pitää säilyttää nykyistä paremmin uusien ihmisten ja ajatusten rinnalla.

Saara Hyrkkö on asiasta samaa mieltä. Kyseessä on hänen mukaansa voimavara, jota vihreissä kannattaisi hyödyntää enemmän.

– Minusta on ollut tosi antoisaa keskustella vanhojen toimijoiden kanssa, olivatpa he minkälaisessa roolissa tahansa. Minä olen aikaisemmin itse asiassa ajatellut, että uskon, että voisimme puolueena hyötyä siitä, että meillä olisi tiiviimpi sukupolvien ketju mukana miettimässä asioita, Hyrkkö sanoo.

Siitä, miten takavuosien johtohahmojen kanssa käytävä yhteistyö sujuisi rakenteellisesti Hyrkkö sanoo käyvänsä heidän kanssaan keskustelua, mikäli tulee valituksi puheenjohtajaksi.

– Ajattelen myös, että kahdenväliset suhteet on tärkeä olla. Jos on niin, että on tavallaan halua sitoutua vahvemminkin, mikä ettei. Olen ajatellut niin, että on hyödyllistä, jos puheenjohtajalla on ehkä monenlaisiakin sparrausryhmiä, joiden kanssa voi pallotella ja peilata erilaisia kysymyksiä ja haasteita. Se on sellainen toimintamalli, josta olen itse erilaisissa johtajuustehtävissä toimiessani saanut paljon.

KUN vihreiden puheenjohtajapeli käynnistyi, tuskin moni arvasi, että lopulta valinta suoritetaan kansanedustaja Sofia Virran ja eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja Saara Hyrkön välillä.

Virta ilmoittautui kisaan ensimmäisenä, Hyrkkö toisena.

– En tietenkään tiennyt muiden ratkaisuista, he eivät ehkä siinä kohtaa olleet päättäneetkään, Hyrkkö sanoo.

Esimerkiksi vahvana nimenä pidetyn Oras Tynkkysen odotettiin ilmoittautuvan kisaan Hyrkön jälkeen, mutta näin ei käynyt.

– Kyllähän minä kannustin tosi monia muitakin lähtemään ehdolle, koska ajattelen, että puheenjohtajuus on niin tärkeä tehtävä. Olisi hyvä, että puolueen jäsenillä on mahdollisuuksia valita. Mutta kyllä oman ratkaisuni tein ihan irrallaan muista. Aidosti mietin, että onko itselläni vastauksia siihen, miten puolueen kurssi käännetään, olenko oikea ihminen luotsaamaan työtä, olenko motivoitunut ja innostunut.

Hyrkkö sanoo huomanneensa, että hänen kipinänsä puolueen johtoon on vahva.

– Minun on vaikea keksiä itselleni merkityksellisempää tehtävää kuin lähteä rakentamaan vihreiden uutta alkua ja kasvua. Nyt ollaan tässä ja katsotaan, miten käy.

Vihreiden toisen puheenjohtajaehdokkaan Sofia Virran haastattelu julkaistaan myöhemmin tänään.

Jaa tämä artikkeli

Kommentit

Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.

Sähköpostiosoitteesi

Toimituksen valinnat

Toimituksen valinnat

Demokraatti

päätoimittaja: Petri Korhonen
Lähetä juttuvinkki →

Toimitus: PL 338, 00531 Helsinki, puh. 09 701 041

Arbetarbladet

chefredaktör: Topi Lappalainen
Kontakt →

Redaktion: Broholmsgatan 18-20 C, 00531 Helsingfors

Tietosuoja-asetukset

2018 DEMOKRAATTI
TIETOSUOJA- ja REKISTERISELOSTE