“Koska itsemurha tunnustetaan osaksi ihmisen vapautta, avustetun itsemurhan kieltäminen asettaa eriarvoiseen asemaan ne, jotka kykenevät surmaamaan itsensä, ja ne, jotka eivät kykene. Epätasa-arvoa korostaa se, että ne, jotka kipeimmin haluaisivat jouduttaa kuolemaansa esimerkiksi parantumattoman sairauden ja kovien kipujen vuoksi, ovat tyypillisesti tilanteessa (letkuissa, vuoteenomana), jossa itsemurhan tekeminen on vaikeaa tai mahdotonta.”

“Joka tapauksessa on mielestäni paljon inhimillisempää, että henkilö, joka haluaa kuolla, voi tehdä sen arvokkaasti ja suunnitellusti kuin että hän joutuu hyppäämään ikkunasta, viiltelemään ranteitaan tai ampumaan aivonsa seinälle.”

Halla-ahon mielestä avustetussa itsemurhassa keskeinen kysymys on se, että asianosaisen henkilön oma ja vakaa tahto pystytään luotettavalla tavalla varmistamaan.

“Tämä on kuitenkin pelkkä järjestelykysymys. Toinen tapaus, jonkun toisen päättämä kuoleman jouduttaminen, on vaikeampi ja herättää varmasti enemmän kiihkomieltä.”

Halla-aho kehottaa kaikkia lukemaan Johanna Ervastin kirjoittaman kirjan “Jäähyväiset Einolle”.

“Se on ollut oman elämäni kuluttavin lukukokemus, mutta se antoi paljon eväitä tämänkin aiheen pohtimiseen.”