Halla-aho korosti omassa puheenvuorossaan tänään, että puhemiehistön perinteisessä tilaisuudessa tarkoituksena ei ole käydä poliittista debattia.

EDUSKUNNAN toinen varapuhemies Tarja Filatov (sd.) muistutti heti perään, että vapauteen liittyy myös vastuu.

– Jos katsomme vaikka kansainvälisten yhteisöjen, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ja muiden linjauksia sananvapaudesta, niin siinä lähtökohta on se, että sananvapaus on arvo, jota pitää vaalia ja se menee hyvin pitkälle, mutta siihen liittyy myös vastuu ja se ei saa loukata toisen oikeuksia eikä myöskään synnyttää vihaa toisia ryhmiä kohtaan.

Halla-aho kommentoi tähän sanomalla pitävänsä ongelmallisena sitä, jos toisen loukkaantumisen tunne alkaa kaventaa toisen keskustelijan sananvapautta.

– Se madaltaa loukkaantumisen kynnystä ja siitä tehdään ase poliittiseen keskusteluun.

Eduskunnan ensimmäinen varapuhemies Paula Risikko (kok.) puolestaan huomautti, että kansanedustajalta edellytetään arvokasta käyttäytymistä.

– Mutta sananvapaus on erittäin tärkeä arvo myöskin. Kyllä ainakin tähän ikään mennessä ja tällä kokemuksella pystyy hyvin paljon arvioimaan tuolla salissa, missä se raja ylittyy ja silloin myös puhemiehen on reagoitava siihen.

Filatov huomautti seuraavaksi, että eduskuntasalin lehtereillä voi olla katsojina hyvinkin nuoria henkilöitä.

– Jos meitä on katsomassa alakoululaiset tuolla lehterillä, niin meidän pitäisi osata käyttäytyä niin, että ne alakoululaiset voi kokea, että tuossa voisi olla malli.

Kysymykseen edellisen kauden keskustelun asiallisuudesta ja mahdollisista muutostarpeista Halla-aho kommentoi sanomalla, ettei toisen ihmisen sanomisia tulisi tahallaan ymmärtää väärin.

– Itse näkisin vakauden ja arvokkuuden hiukan laajempana ja monisyisempänä kysymyksenä kuin kysymyksenä siitä, kuinka kansanedustajat pukeutuvat tai minkälaisia sanoja he käyttävät puheessaan. Mielestäni se, että suhtaudutaan ylimielisesti, halveksuvasti toisten ihmisten näkemyksiin, kyseenalaistetaan toisenlaisten näkemysten olemassaolon oikeutus, esitetään sellaisia kysymyksiä kuin ”Eikö teitä hävetä olla tuota mieltä?”… mielestäni nämä eivät ole vakaata ja arvokasta käyttäytymistä.

Myöhemmin Filatov sanoi teemasta vielä, että vihapuheeseen suhtaudutaan nykyään hieman samalla tavalla kuin koulukiusaamiseen hänen koulaikoinaan.

– Silloin sitä ei pidetty oikeastaan minään ja sanottiin, että kyllä pitää kestää ja myöhemmin vasta nähtiin, että se vaikuttaa lasten kehitykseen ja se vaikuttaa oppimistuloksiin. Samalla tavalla huono puhekulttuuri vaikuttaa työviihtyvyyteen ja jaksamiseen ja myös asioiden ratkaisemiseen.

PUHEMIES Halla-aholta tiedusteltiin myös kommenttia Venäjän mediassa levinneisiin uutisiin hänen valinnastaan.

– Kylmän sodan aikana ja suomettumisen aikana oli sellainen kulttuuri, että suomalaiset poliittiset toimijat syöttivät viestiä silloiselle neuvostoliittolaiselle medialle, joka sitten esitti kommentteja Suomen sisäpolitiittisista kysymyksistä ja sen jälkeen niitä kommentteja käytettiin aseina suomalaisessa sisäpolitiikassa. Ehkä tämä kulttuuri ei ole täysin kuollut, vaikka se olisi jo syytä haudata.

Halla-aholta kysyttiin vielä, tarkoittaako hän, että joku suomalainen taho olisi nyt syöttänyt hänen nimitysuutisensa Venäjälle.

– Mielestäni ei ole ihmeellistä, että tällaiset asiat päätyvät myös Venäjän mediaan, koska niitä taas poliittisista syistä hyvinkin paljon tykätään rummuttaa suomalaisessa mediassa ja sosiaalisessa mediassa. Ei minua sinänsä häiritse se, että jos venäläinen media, joka on Venäjän diktatorisen hallinnon kontrollissa, kirjoittaa minusta negatiivisesti, mutta pidän hiukan ihmeellisenä sitä, että suomalainen media näkee tämän venäläisessä mediassa esitetyn kritiikin jollain tavalla relevanttina.

Kun Halla-aholta pyydettiin toistamiseen vastausta kysymykseen Venäjälle syötetystä uutisesta, hän viittasi ”eräisiin muihin tietyissä kansainvälisissä medioissa viime päivinä nähtyihin uutisiin, jotka käsittelevät allekirjoittanutta, joiden kirjoittajina on suomalaisia toimittajia ja joihin on haastateltu suomalaisia sanotaan perussuomalaisiin henkilöihin vihamielisesti suhtautuvia poliittisia aktivisteja kentän toiselta laidalta kuitenkaan viittaamatta heidän poliittiseen taustaansa”.

– Nämä ovat hyviä esimerkkejä siitä, että miten tavallaan suomalaisia sisäpoliittisia konflikteja, vastakkainasettelua viedään ulkomaiseen mediaan, jotta voidaan viitata ulkomaiseen mediaa, että katsokaa mitä sielläkin kirjoitetaan, Halla-aho vastasi täsmentämättä, mihin uutisiin hän viittaa.