Ymmärrämme, että Afrikka on strategisesti aivan keskeinen tekijä Euroopan tulevaisuudelle. Afrikan väestö on tuplaantumassa noin 2,5 miljardiin seuraavan 30 vuoden aikana. Mikäli emme kykene yhtäältä edistämään rauhaa ja vakautta ja toisaalta saamaan investointeja ja uusia työpaikkoja Afrikkaan, lähtevät nuoret hakemaan tulevaisuutta muualta.

Ulkoministerin rauhanvälityksen erityisedustajana vierailin maaliskuussa Etiopiassa, jossa kävin myös pakolaisleirillä Etelä-Sudanin rajalla. Kokemus pysäytti. Leirillä oli yli 90 000 asukasta mutta vain yksi terveysasema. 80 prosenttia asukkaista oli naisia ja lapsia. Vain puolet leirin lapsista sai käydä koulua, vaikka koulua järjestettiin aamu- ja päivävuoroissa.

Ensimmäinen on EU:n ja Afrikan marraskuussa pidetyn huippukokouksen linjauksien toimeenpano. Huippukokouksen yksi painopiste oli nuorten taloudelliset mahdollisuudet. Pelkästään Saharan etelän puoleiseen Afrikkaan pitäisi luoda joka vuosi 15 miljoonaa uutta työpaikkaa, jotta työmarkkinoille tulevat nuoret voitaisiin työllistää.

Toinen on EU:n uusi sopimus Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren alueen maiden kanssa, jonka neuvotteluihin parhaillaan valmistaudutaan. Maahanmuuton kontrolloinnin rinnalla pitäisi puuttua muuttoliikkeen juurisyihin: rauhanvälityksen ja rauhanturvaamisen lisäksi panostukset koulutukseen ja työllisyyteen ovat avainasemassa.

Kolmas vaikuttamisen paikka on ensi vuonna alkava Suomen EU-puheenjohtajuus, jonka ohjelmassa Afrikan kehityksen tulisi näkyä. Ideoita tähän voi esittää eri foorumeilla. Yksi tällainen on presidentti Tarja Halosen kanssa järjestämäni Rauhaan ja kestävään kehitykseen -tilaisuus Kokkolassa tämän kuun lopussa.