Urheilu
4.2.2019 15:31 ・ Päivitetty: 4.2.2019 15:31
Jyväskylän Ikaros tarjoili pitkän elämäntyönsä aikana läjäpäin upeita urheilusuorituksia ja tahatonta komiikkaa, mutta myös surkean traagisia hetkiä
Matti Nykänen (1963–2019) lensi korkeammalle kuin yksikään toinen mäkihyppääjä ennen häntä, mutta poltti siipensä kuin Ikaros. Maanantain vastaisena yönä 55-vuotiaana kuollut Nykänen tarjoili pitkän elämäntyönsä aikana läjäpäin upeita urheilusuorituksia ja tahatonta komiikkaa, mutta myös surkean traagisia hetkiä.
Nykänen tuli huipulle sumusta. Oslon 1982 MM-kisojen suurmäen kisassa ilma oli niin harmaata, etteivät hyppääjät vauhtimäen yläpäässä tahtoneet erottua tv-kuvista, mutta Nykänen uskalsi 18-vuotiaan rämäpäisyydellä ponnistaa täysillä tuntemattomaan ja ensimmäiseen maailmanmestaruuteensa.
Ennen Nykäsen aikaa mäkihyppääjät olivat raskailla jalkakyykkyraudoilla itseään vahvistaneita ihmiskuulia, joihin verrattuna 177-senttinen ja 57-kiloinen maitonaama oli kuin höyhensarjalainen. Mäkihyppy on ponnistuksen ajoituksen taidetta, ja siinä asiassa Nykänen oli nero.
Poikkeuksellisen ponnistusvoiman lisäksi Nykänen oli hankkinut lentotaidon hyppäämällä jo alakoulutalvinaan Jyväskylän Laajavuoren mäestä kymmeniä hyppyjä päivässä. Sen mahdollisti Laajavuoressa ensimmäisenä Suomen mäistä käytössä ollut hissi.
“Elä suutu”
Koulussa paikallaan istuminen tuntui Nykäsestä mahdottomalta, mutta hyppyrimäessä hän jaksoi loputtomiin. Suurmäkeen Nykänen uskaltautui ensimmäisen kerran 25. tammikuuta 1978, tietenkin ilman lupaa isältään. Nykäsen isälleen kirjoittama viestilappu säilyi Egon Theinerin 2003 julkaisemaan elämäkertaan: “Hei isi. Minä hyppäsin betonista 88 metriä. Elä suutu.”
Poikkeuksellisen lahjakkuuden ja harjoittelun lisäksi Nykäsen menestyksen taustalla oli valmentaja ja isähahmo Matti Pulli (1933–2016). Pulli oli mäkihyppyvalmennuksen suuri uudistaja, ja hänen johdollaan Nykänen lensi neljään olympiakultaan. Saavutukset olivat silloin vertaansa vailla, ja Nykänen on edelleen yksi kaikkien aikojen mäkihyppääjistä.
Lisää aiheesta
Kun Nykänen ja normaalielämä kohtasivat, normaalielämä sai väistää. Asepalveluksessa Hennalan urheilukoulussa Lahdessa Nykänen kieltäytyi laittamasta armeijan jalkineita jalkaansa ja halusi käyttää vain omia lenkkikenkiään. Nykästä kuljetettiin ylöspäin niin pitkälle kuin komentoketjua riitti, kunnes lopulta korkein varuskunnasta löytynyt upseeri sai kuulla vastaansanomattoman argumentin: ottaako upseeri vastuun, jos hyppy ei kulje?
Nykänen suoritti asepalveluksensa loppuun lenkkitossuissa.
“Helvetin täytyy olla parempi”
Lentämisen Nykänen hallitsi täydellisesti, elämää maan pinnalla ei. Jyväskylän Ikaros vaikutti puolustuskyvyttömältä hyökyaaltoina päälleen vyöryneen julkisuuden edessä.
Nykäsessä yhdistyivät hämmästyttävä urheiluosaaminen ja hämmästyttävä holtittomuus sekä kapinallisuus urheilujohtajia kohtaan. Se kiehtoi yleisöä niin, että Nykäsen julkinen elämä mattinykäsenä jatkui katkeamatta urheilu-uran päättymisen jälkeen.
Nykänen ryhtyi sitten laulajaksi, vaikkei osannut laulaa. Otsikoita tuotti myös Nykäsen myrskyisä yksityiselämä. Esimerkiksi elokuussa 2004 juopunut Nykänen hävisi sormikoukunvedon ja iski voittajaansa veitsellä selkään. Nykänen sai ehdottoman vankeustuomion törkeästä pahoinpitelystä. Naimisiin Nykänen ehti kuusi kertaa viiden eri puolison kanssa.
Die Welt -lehden haastattelussa 2012 Nykänen sanoi elämänsä olleen pitkään helvettiä pahempaa.
– Helvetin täytyy olla parempi paikka, Nykänen sanoi.
Vuodenvaihteen 2003–2004 mäkiviikolla Nykänen antoi kaiken julkisesti kokeneen miehen elämänohjeen:
–Syökää hyvin, eläkää terveesti, älkääkä uskoko kaikkea, mitä lehdissä lukee.
STT–RAIKO HÄYRINEN
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.