Mielipiteet

Kadonnutta mainetta metsästämässä

Aloitin koulunkäynnin vuonna 1996, tasan 20 vuotta sitten. Samana vuonna järjestetyissä kesäolympialaisissa Atlantassa Suomi otti neljä mitalia, joista kultaisen nappasi lammilainen keihäänheittäjä Heli Rantanen. Edelliskeväänä Suomi oli voittanut maailmanmestaruuden jääkiekossa ja pari vuotta aiemmin olympiapronssia samassa lajissa. Mäkihypyssä maailman kolmen parhaan joukossa oli kaksi suomalaista. Rallissa ja formuloissa oltiin niissäkin maailman parhaita. Ilmeisesti myös hemohesiä osattiin käyttää maltilla tai ainakin niin, ettei se näkynyt testeissä. Tästä vuoden 1998 talviolympialaisten 12 mitalia käy oivana osoituksena.

Nyt, vuonna 2016 Suomen mitalisaldoksi olympialaisista jäi yksi pronssi lajista, jossa se jaetaan neljälle parhaalle. Jääkiekon World Cupissa puolestaan tehtiin yksi (1) maali ja hävittiin kaikki ottelut. Hiihto-, keihäs-, mäkihyppy- tai moottoriurheilumenestyksestä minun ei varmaankaan liene syytä edes mainita. Sanovat, että maailma muuttuu hitaasti. Ainakin urheilumenestyksen näyttäisi kuitenkin saavan tuhottua ihan vuosikymmenessäkin.

Kaksikymmentä vuotta sitten Suomi oli paitsi menestynyt urheilumaa, myös kansainvälisesti tunnettu korkeatasoisen koulutuksen ja huipputeknologian edelläkävijä. Ulkopolitiikan saralla Suomi oli kokoaan monin verroin suurempi maailmanpolitiikan toimija. Oltiin Euroopan ytimessä ja suomalaiset Elisabeth Rehnin, Harri Holkerin ja Martti Ahtisaaren johdolla kiersivät maailmalla rakentamassa rauhaa. Suomi voitti hyvinvointi- ja tasa-arvovertailuja. Saatettiinpa Suomesta puhua myös jonkinlaisena mallimaana tässä suhteessa.

Nyt, parikymmentä vuotta myöhemmin, Suomi sen sijaan tunnetaan maailmalla maana, jossa natsit hakkaavat ihmisen hengiltä. Maana, jonka hallituksessa istuvan puolueen edustajat haaveilevat monikulttuurisuuden tuhoamisesta ja laukovat rasistisia mielipiteitään kansanedustajan roolissa. Ulkopolitiikan sarallakin Suomi tunnetaan. Oikeistopopulistinen ja EU:ta vastustava ulkoministerimme, päähineitä käyttävine hedelmineen ja liian pienine pukuineen, on saanut runsaasti maailmanlaajuista julkisuutta. Kättä pystyyn jos olette huomanneet Suomen esittävän jonkun vakavasti otettavan kansainvälisen avauksen. Niin, hiljaista on. Ei se tämä maineen menettäminen näytä politiikan puolellakaan olevan urheilua vaikeampaa.

Sitä minä vaan tässä kirjoitellessa pohdin, että mitä sille Jorma Ollilan johtamalle maabrändityöryhmälle mahtaa kuulua? Entäpä keitä siellä huippu-urheilun muutostyöryhmässä oikein istuikaan? Sekin olisi ihan mukava tietää, miten tämä Mari Kiviniemen lanseeraama Suomesta rauhanvälityksen suurmaa –hanke oikein etenee.

Seuraa Meitä:
Lisää aiheesta:

Kommentit

Toimituksen valinta


Luetuimmat