Turva – Hymy

Kolumni

Maria Tolppanen

Kirjoittaja on SDP:n kansanedustaja Vaasasta.

Kaikki Suomen työttömät liittykää yhteen

Nyt tekee mieleni sanoa: paneppa omalle kohdallesi herra ministeri. Kun työ kaatuu alta, kaatuu koko elämä.  Sinusta tulee hyljeksitty luuseri, joka olet tahallasi saattanut itsesi halveksittavaan tilaan, josta syystä sinulla ei itseasiassa ole enää oikeutta ihmisarvoon.

Tähän on Suomessa tultu.

Työvoima on valtiovallan erityisessä suojeluksessa. Näin sanotaan perustuslaissa. Työtön sitävastoin ei ole kenenkään suojeluksessa. Hän on erilaisten toimenpiteiden ja kokeilujen alaisena. Mikäli hän ei pysty osallistumaan toimenpiteisiin tai kokeiluihin, viedään elämisen ehto. Näin käy, jollei saa työtä 18h/3kk, polkaise pystyyn yritystä tai ei pääse työnsaantia edistäviin toimenpiteisiin tai koulutukseen.

Törkeintä asiassa on se, että maan hallitus ei edellytä valtiovallalta toimia, jotka mahdollistaisivat kokeiluihin tai toimenpiteisiin osallistumisen. Esimerkiksi työ-, työharjoittelu- tai koulutuspaikkaa ei työttömälle tarvitse tarjota. Hallitus tuntuu olevan tyytyväinen, kun työttömälle tarjotaan sanktioita ja karensseja.

Jos työtön haluaisi aloittaa omaehtoisen koulutuksen, ei sitä lasketa, korvaukset katkaistaan ja opiskelu on pystyttävä itse rahoittamaan. Lainaa ei saa, koska luottotiedoton on kelvoton. Siispä ammattikoulun, ammattikorkean tai yliopiston ovet pysyvät työttömältä lukossa. Vaikka opiskelu sinänsä on maksutonta, oppimateriaalit ja oppikirjat eivät ole.

Perustuslain 19 §:n 2 momentin mukaan jokaisella on oikeus perustoimeentulon turvaan työttömyyden perusteella. Laki on hyvä ja yksiselitteinen.

Tätä perustuslain kohtaa nakerretaan jo toisen kerran tänä vuonna. Ensin aktiivimalli tämän kuun alussa, nyt esitys työpaikan hakemisesta väihintään kerran viikossa.

Herää epäilys, miten hyvin ministerit tuntevat uuden esityksensä. Aktiivimallin tuntemuksessa näkyy aukkoja olevan. Esimerkiksi ministeri Mykkänen sanoi taannoin, että aktiivimallin sanktioilta välttyy, jos osallistuu vapaaehtoistyöhön ja ministeri Lintilä väittää, että työn hakeminen ja oleminen työvoimana käytettävissä pelastaa sanktioilta. Palturia molemmat. Väittämät kertovat sen, että ministerit eivät tiedä, mitä ovat päättäneet. Vapaaehtoistyö ei riitä ja työn hakemista ei lasketa, jollei työtä saa.

Uusi viikottainen työn hakemisen pakko on kummallinen. Jos ei hae työtä, tulee sanktioita 60 päiväksi. Jos hakee, mutta ei pääse töihin, astuu aktiivimallin 60 päivän päivärahan pienentäminen voimaan. Voisiko ministeri Lindström avata uutta mallia ja vastata seuraaviin kysymyksiin:

Miten uusi sääntö toimii silloin, jos on onnistunut pääsemään työnhakua edistäviin toimiin tai saanut 18h/3kk töitä? Onko tällöin haettava viikoittain palkkatyötä? Tai mitä tapahtuu, jos on onnistunut saamaan 0-työsopimuksen, mutta ei saakaan työtunteja? Hallitushan laati säännöt 0-tuntisopimuksille ennen joulua. Säännöissä ei edellytetä, että 0-sopimuksella pitäisi antaa myös palkallisia työtunteja.

Kehoitan edelleenkin ministereitä harjoittamaan empatiaa ja laittamaan tämän kaiken omalle kohdalleen ja miettimään, miltä tuntuu.

Minulle tästä kaikesta nousee mieleen vain yksi sana. Niskalaukaus. Jokainen, joka mielensä tästä pahoittaa, voi vapaasti vetää karvalakin syvälle päähänsä.

 

Maria Tolppanen

Kirjoittaja on SDP:n kansanedustaja Vaasasta.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kolumni

Joanna Silver

Kirjoittaja on kaupunginvaltuutettu Seinäjoelta.

Mitä sinulle kuuluu nuori?

Pääasiassa hyvää, mutta nuoret kokevat, että heidät nähdään joko menestyjinä tai ongelmanuorina. Tämä on osaltaan totta, tällaista viestiä me aikuiset nuorille annamme. Suurin osa nuorista on kuitenkin ihan tavallisia, opiskelevia ja unelmoivia nuoria.

Nuoret toivovat, että he saavat olla mukana heitä koskevissa päätöksissä. He ymmärtävät, että laivat kääntyvät hitaasti, eivätkä juuri he ehdi käyttämään palvelua, jota itse ovat olleet suunnittelemassa. Palveluista pääsee nauttimaan seuraavat nuoret. Nuoret ovat tulevaisuudessa yksi suurimmista kunnallisten palvelujen käyttäjäryhmistä. Nuorten toiveissa on myös se, että palvelut löytyvät kunnissa keskeisiltä paikoilta, johon kaikilla nuorilla on mahdollisuus liikkua. Palvelut tulee olla paikassa, johon voi vain mennä, eikä palvelua tarvitse etsiä. Yksi tärkeimmistä toiveista on se, että työntekijä, joka nuoren kohtaa, on aidosti kiinnostunut hänestä ja on ammattitaitoinen aikuinen. Nuoret toivovat, että heidän kotikuntansa on elinvoimainen ja sinne olisi hyvä palata opiskelujen jälkeen.

Suomessa on toimintaa, joka on tarkoitettu kaikkien nuorten asioiden hoitopaikaksi, ilman minkäänlaista statusta tai taustaa. Nämä paikat ovat Ohjaamoja. Ohjaamo on paikka, josta alle 30 -vuotiaat nuoret ja nuoret aikuiset saavat apua työhön, koulutukseen ja arkeen liittyvissä asioissa. Ohjaamot eri puolilla Suomea tarjoavat tietoa, neuvontaa ja ohjausta nopeasti ja tarpeiden mukaan. Ohjaamoissa työskentelee laajasti monialainen ohjauksen toimijoiden tiimi saman katon alla, jokaisen kunnan tarpeen ja tilanteen mukaan. Ohjaamotoiminnan perusteena on nuorisotakuun toteuttaminen.

Vuonna 2017 Suomessa toimi noin 40 Ohjaamoa sadan kunnan alueella. Tämän vuoden aikana Ohjaamoja tulee olemaan jo noin 60. Ohjaamo on brändi, joka on yksi hallituksen kärkihankkeista ja toiminta vakinaistetaan. Ohjaamoja kehitetään eri ministeriöiden yhteistyönä. Mukana ovat työ- ja elinkeinoministeriö, opetus- ja kulttuuriministeriö sekä sosiaali- ja terveysministeriö. Ohjaamoista tehdään jatkuvasti tutkimusta, joka sisältää prosessi- ja tulosarviointia. Siinä seurataan palvelujen kehittämistä, kattavuutta ja käyttöä, analysoidaan nuorten aikuisten sekä sidosryhmien palautetta palvelusta sekä toiminnan tuloksia.

Etelä-Pohjanmaalla Ohjaamo-verkostossa on mukana 13 kuntaa, joiden alueelle on syntymässä 7seitsemän Ohjaamoa. Hyvä me eteläpohjalaiset! Ensimmäinen Ohjaamo käynnistyy Ilmajoelle, onnea Ilmajoki!

Muista kysyä kuulumisia keneltä tahansa läheiseltä ja muista äänestää!

Joanna Silver

Kirjoittaja on kaupunginvaltuutettu Seinäjoelta.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kolumni

Arto Rautajoki

Kirjoittaja on sosiaalipoliitikko ja yhteiskuntatieteiden tohtori Seinäjoelta.

Valinnanvapausmalli yskii ja hallituksen aika käy vähiin

Sipilän hallituksen asiakkaan valinnanvapautta sosiaali- ja terveydenhuollossa koskeva lakiesitys on viimeisteltävänä. Julkisen sektorin työehtosopimusneuvottelut ovat solmussa. Kuntien huoli sote-palvelujen tulevaisuudesta kasvaa. Palvelujen kokonaisulkoistuksia tehdään. Myös työmarkkinakeväästä ennakoidaan levotonta. Hallituksen työttömyysturvaan sitoma aktivointimalli ja työttömien aseman kurjistaminen eivät helpota tilannetta.  Ammattijärjestöt ja kansalaiset aktivoituvat, mielenilmaisut lisääntyvät ja poliittiset paineet kasvavat.

Myös sote- ja maakuntauudistuksen valinnanvapauteen tehdään korjauksia paineessa.  Toimivan valinnanvapauden mallin rakentamiselle tulee jälleen kiire. Hallituksen yritykset suitsia lainsäädäntöä tiukentamalla sote-palvelujen ulkoistamisia ovat epäonnistuneet. Näyttää siltä, että suuryritykset vievät sotea.

Mitä tapahtuu verotuotoille, jos terveyspalveluissa tehdään yksityisten suuryritysten markkinoita vahvistavia ratkaisuja? Lisääntyvätkö veroista maksettavat kulut soten seurauksena samalla, kun itse verotulot vähenevät veroparatiisisiirtojen, palkkatulojen muuttamisen alemmin verotettavaksi pääomatuloksi ja muiden verokikkailujen vuoksi? Onko kokonaisuus enää kenenkään hanskassa?

Lausuntoyhteenvedossa hallituksen esitysluonnos valinnanvapaudeksi sai kriittisen ja varauksellisen vastaanoton. Enemmistö lausunnonantajista arvioi, että sote-uudistuksen keskeiset tavoitteet, kuten palvelujen yhdenvertainen saatavuus, matala kustannuskehitys ja kustannustehokkuus eivät toteudu.  Eduskuntaan uuden lakiesityksen valinnanvapaudesta on tarkoitus tulla maaliskuun alussa.

Valinnanvapauden lisääminen on oikeansuuntainen kehitystavoite nykyiseen sote-järjestelmään. Hallituksen mallissa sote-uudistuksella tavoitellut säästöt, palvelujen tasa-arvoisuus ja asiakkaiden aito valinnanvapaus ovat kuitenkin kyseenalaisia. On ajauduttu yhä kauemmaksi kustannusten hillintää ja perustason sote-palvelujen parantamista ja sote-integraatiota alun perin tavoitelleesta uudistuksesta.

Sotesta on tulossa sekava ja suuryritysten asemaa vahvistava hallintohimmeli.  Uudistuksen tavoitteet eivät asiantuntijoiden mukaan toteudu. Vaarana on, että suomalaisen soten korkea laatu palveluissa menetetään, kustannukset ja eriarvoisuus yhteiskunnassa kasvaa. Kulisseissa kuohuu.

Esitettyä valinnanvapausjärjestelmää on luonnehdittu taloudellisesti kestämättömäksi ylläpitää (Sovala & Aronkytö 2018). Se vaarantaa asiakkaiden sujuvat palveluketjut pirstoessaan toimivat, asiakaslähtöiset sote-palvelut.  Muutosjohtajat ovat tuoneet esiin painavia perusteluja: ”Maakunta ei voi käynnistää sellaista valinnanvapausjärjestelmää, jota se ei kykene taloudellisesti ylläpitämään”.

Julkisesti rahoitetussa järjestelmässä vahva järjestäjä, kuten maakunta on tapa päästä eroon tarjontavetoisuudesta ja asiakkaiden kerman kuorinnasta.  Miksi järjestäjän ei anneta aidosti edustaa maakunnan asukkaiden tahtoa ja asiantuntija-arvioita palvelutarpeesta?

Hallituksen esitysluonnoksessa on annettu runsaasti painoa asiakasseteleille. Jotkut asiantuntijat ovat arvioineet niiden olevan jopa miljardien rahanreikä (esim. Lehtonen 2017). Maakunnan antamilla asiakasseteleillä asiakas voi hankkia sote-palvelunsa haluamaltaan palvelujen tuottajalta. Asiakassetelit ja henkilökohtainen budjetti siirtävät palveluja yksilövastuun suuntaan.  Kaikilla ihmisillä ei ole voimavaroja, tietoa, eikä osaamista perusteltujen valintojen tekemiseen.

Järjestelmästä on tulossa monimutkainen. Toteuttamisen ongelmia ei korjaa pelkästään se, että hallitus rajasi subjektiivisen asiakassetelin käyttöä erikoissairaanhoidossa. Asiakasseteli on ratkaisuna liian laaja, eikä se anna maakunnalle riittäviä ohjaus- ja vaikuttamismahdollisuuksia järjestämisvastuun toteuttamiseksi.

Hallituksen tekemät korjaukset eivät ole riittäviä toimivan valinnanvapausmallin rakentamiseen, eikä lain järkevään toimeenpanoon. Kun kustannukset kasvavat terveydenhuollossa, on suuri riski, että joudutaan leikkaamaan lisää sosiaalihuollon palveluja kaikkein heikoimmassa asemassa olevilta, paljon palveluja käyttäviltä, monisairailta ja kuormittavissa elämäntilanteissa eläviltä ihmisiltä.

Asiakassetelien käytön merkittävä rajaaminen turvaisi maakunnalle mahdollisuuden käyttää parhaiten tarkoitusta vastaavia keinoja palvelujen järjestämiseen esimerkiksi kilpailuttamalla (vrt. Sovala & Aronkytö 2018).  Myös yksityisten sote-keskusten markkinoille tuloa pitäisi säädellä. Yksityisten palveluntuottajien  ei tulisi voida perustaa maakuntien rahoittamaa sote-keskusta mihin paikkaan tahansa.

Julkisella toimijalla, maakunnilla tulee olla riittävä päätösvalta turvata se, että palvelut ovat yhdenvertaisesti asiakkaiden saatavilla. Talouteen ja työmarkkinoille tarvitaan myös sotessa vakautta ja ennakoitavuutta. Siten on mahdollista vahvistaa pienyritysten kilpailukykyä, parantaa työllisyyttä ja turvata myös palkansaajien tulevaisuutta. Miljardien rahareikää ja ennakoimatonta sote-sotkua ei kannata tehdä. On tehtävä ratkaisuja, jotka ovat kestäviä ja oikeudenmukaisia tuleville sukupolville.

 

Arto Rautajoki

Kirjoittaja on sosiaalipoliitikko ja yhteiskuntatieteiden tohtori Seinäjoelta.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kolumni

Aira Helala

Kirjoittaja on JHL:n pääluottamusmies Vaasasta.

Kenen lauluja laulat, sen leipää syöt

Tulee mieleen tämä vanha sananparsi, kun seuraa oikeistopuolueiden ulostuloja ja linjauksia, esillä olevien uudistusten osalta. Tahtotila näyttäytyy hyvinkin vahvana, eikä arastella tehdä rajujakaan uudistuksia, kunhan ne ajavat omia ideologisia päämääriä.

Mitä tulee poliittiseen vastuuseen – esim. sote- ja maakuntauudistusta tehtäessä – otetaan valtavia riskejä, kuuntelematta asiantuntijoita. Tajutaanko kuinka kauaskantoiset seuraamukset milläkin päätöksillä saattaa olla?

Työttömien aktiivimallissa ollaan tekemässä yhtä hölmöjä päätöksiä.  Nyt  uutisoidaan, että työllisyys olisi hyvässä kasvussa. Hyviä työllistämiskeinoja ovat asiat, jotka oikeasti vaikuttavat siihen, että työntekijöille maksetaan työstä  palkkaa jolla tultaisiin toimeen. Nykysuuntaus pätkineen, silppuineen ja 0-sopimuksineen ei sitä ole. Samaan aikaan, kun vastuuta toimeentulosta sysätään yhteiskunnan ja yksilön harteille, ollaan vähentämässä taloudellisia resursseja.

Eikä tämä huoli ole pelkästään valtakunnallinen, myös kunnalliset päättäjät toimivat lähellä omia verkostojaan ja intressejään. Myös siellä saattaa unohtua kuntalaisten etu.

Eletäänkö Suomessa  aikoja, ettei heikompiosaisten tai ylipäätään kansalaisten oikeudenmukaisia ja yhdenvertaisia perusoikeuksia tarvitse turvata ? Meneekö meillä niin hyvin? Löytyykö politiikan vasemmasta kentästä voimaa ja halua tehdä yhteistyötä. Nyt sille olisi tarvetta.

Aitoa demokratiaa ei ole pelkästään vaaleilla valittu eduskunta, kyllä kansalaisten pitäisi myös vaalien välissä pystyä aidosti, valitsemiensa edustajiensakin välityksellä, vaikuttamaan yhteiskunnassa tehtäviin päätöksiin. Eikä se tarkoita, että meidän palveluiden käyttäjien pitäisi mm ”valvoa”, että ylikansalliset sote-palveluita tarjoavat firmat hoitaisivat verotusvelvollisuutensa Suomeen, etenkin kun laki antaa mahdollisuuden aggressiiviseen verosuunnitteluun.

Pohjantähden kraatari Halmeen sanoilla…kysymys on siitä, annetaanko valta kansalle, vai ottaako se sen väkisin.

 

 

Aira Helala

Kirjoittaja on JHL:n pääluottamusmies Vaasasta.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kolumni

Matias Mäkynen

Kirjoittaja on Pohjanmaan Sosialidemokraattien puheenjohtaja Vaasasta.

Onnistunut vuosi ja ansaittu joululepo

Pohjanmaan sosialidemokraattien vuosi on ollut onnistunut. Tapahtumien osalta se on ollut kaksijakoinen. Helmikuun alussa pidetyn puoluekokouksen jälkeen kevät keskityttiin kunnallisvaaleihin, jotka työllistivät jälkitoimineen piiriä ja aktiiveja kesään asti. Syyskaudella on keskitytty rakentamaan uutta ja valmistautumaan tuleviin koitoksiin.

Puoluekokous sujui Pohjanmaan piirin osalta odotusten mukaisesti. Säilytimme paikkamme puoluehallituksen pöydän ääressä ja kokous sujui hyvähenkisesti alusta loppuun. Puoluekokous teki tärkeitä poliittisia päätöksiä mm. sosiaaliturvan ja koulutuksen uudistamisesta, eläkeläisköyhyyden vähentämisestä ja taloudellisen eriarvoisuuden kitkemisestä. Kokouksen antamista eväistä on vielä paljon ammennettavaa niin eduskuntaryhmän kuin kuntien valtuutettujemme työhön.

Kuntavaaleissa saavutimme hyvän tuloksen. Suuressa kuvassa säilytimme Pohjanmaalla asemamme. Monissa kunnissa tehtiin hieno vaalityö ja tulos. Ähtärissä tehtiin selvästi suurin nousu ja Kaskisissa on edelleen vaalipiirin korkein kannatus. Vaasa oli Suomen yliopistokaupungeista toinen, jossa SDP:n kannatus nousi näissä vaaleissa.

Vaalien jälkeen käytiin neuvotteluihin ensin muiden puolueiden kanssa ja sen jälkeen oman puolueen sisällä. Piirimme erikoisuus on toimiminen kolmessa maakunnassa, mikä tarkoittaa kolmia erilaisia neuvotteluja samalla, kun valmistaudumme kolmeen erilaiseen sote- ja maakuntauudistukseen. Kiitos rakentavan yhteistyön olemme jatkossakin hyvin edustettuina eri kuntayhtymien puheenjohtajistoissa kaikissa kolmessa maakunnassa.

Syksyn koittaessa suurimman työn on vaatinut syyspiirikokouksen hyväksymän Pohjanmaan sosialidemokraattien poliittisen ohjelman (Linkki ohjelmaan) valmistelu. Maakuntavaalien siirtymisen myötä kolme maakunnallista vaaliryhmää laativat oman maakuntansa kehittämiseksi tavoitteita, jotka koottiin ensimmäistä kertaa yksiin kansiin. Ohjelma toimii politiikan ohjenuorana ja selkänojana tulevina vuosina.

Kuntavaalien jälkeen koottiin myös pitkästä aikaa yhteen puolueeseen hiljattain liittyneet sekä kuntavaaleissa ensimmäistä kertaa ehdolla olleet uudet ihmiset. Tällä joukolla on tarkoituksena kehittää uusia tapoja toimia ja vaikuttaa yhteiskuntaan, mutta myös puolueeseen. Pohjanmaalla oli jälleen korkea nuorten ehdokkaiden osuus vaaleissa ja nuoria nostettiin eri puolilla vaalipiiriä hienosti esiin syksyn luottamushenkilövalinnoissa niin kunnissa kuin puoluejärjestöissä.

Kaiken tämän ohella Pohjanmaalla on pyörinyt piirin aktiivinen koulutustoiminta, aluetilaisuudet sekä puolueosastojen toiminta, joihin olemme kutsuttuina osallistuneet myös toiminnanjohtajan kanssa. Toimintaamme kehitetään jatkuvasti, mutta monessa asiassa kelpaamme esimerkiksi muulle Suomelle. Suuri kiitos siitä kaikille jäsenille ja aktiiveille sekä piirin toiminnanjohtaja Johanna Autiolle.

Onnistuneen vuoden jälkeen olemme ansainneet joulurauhan ja levon. Pohjanmaan sosialidemokraattien puolesta toivotan rauhallista joulua ja onnellista uutta vuotta!

 

Matias Mäkynen

Kirjoittaja on Pohjanmaan Sosialidemokraattien puheenjohtaja Vaasasta.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kolumni

Jutta Urpilainen

Kirjoittaja on kansanedustaja (sd.) Kokkolasta.

Satavuotias Suomi kohtaa haasteet yhdessä

Suomen 100-vuotispäivän juhlinta on takana. Sanassa kiitollisuus kiteytyy oma näkökulmani juhlaan. Yhteiskuntamme ei ole tullut vielä valmiiksi, mutta näin nopeatahtisesta kehityksestä saamme olla kiitollisia. Olen erityisesti havahtunut siihen, kuinka lyhyen ajan olemme olleet itsenäinen kansakunta. Sata vuotta voi olla yhden ihmiselämän mittainen ajanjakso, mutta kansakunnalle on ehtinyt tapahtua valtava muutos siinä ajassa.

Olemme tehneet pitkän matkan köyhyydestä vaurauteen, sisällissodasta kansakunnan eheyteen, maatalousmaasta tietoyhteiskunnaksi. Lyhyessä ajassa huikeat saavutukset. Suomen menestystarina ei olekaan ollut sattumaa, vaan määrätietoisten toimien tulos.

Itsenäisyyspäivän juhlajumalanpalveluksesta Helsingin tuomiokirkosta jäi mieleen, kuinka arkkipiispa Kari Mäkinen kiteytti tämän suomalaisen menestystarinan eetoksen lainauksella Täällä Pohjantähden alla romaanista: ”Silmieni tasolta katselen kaikkia”. Tämä asenne tuo meidät kansakuntana yhteen ja saa meidät antamaan oman panoksemme.

Suomen tarinan käännekohtia on monia, mutta kansanvaltaa ja koulutusta ei voi sivuuttaa.

Kaikkien näkeminen omien silmien tasolta saa meidät kuuntelemaan, mitä toisella kansalaisella on sanottavaa. Se saa meidät myös luottamaan omaan ajatukseemme ja sanomaan sen ääneen. Silmien tasolta toisen katsominen saa meidät näkemään ainutlaatuisen arvon jokaisessa kanssaihmisessä. Se saa meidät myös arvostamaan itseämme ja ottamaan omat lahjamme käyttöön niin arjessa, työssä kuin yhteiskunnassa.

Suomen tarinan käännekohtia on monia, mutta kansanvaltaa ja koulutusta ei voi sivuuttaa. Kansakuntamme syntyä ja suuntaa valmisteltiin kansanvaltaisissa instituutioissa, jotka saivat voimansa yleisestä äänioikeudesta. Jokaisesta äänestä haluttiin mahdollisimman valistunut ääni. Siksi säädettiin oppivelvollisuuslaki ja rakennettiin sivistystä koko kansalle. Tasa-arvoinen polku varhaiskasvatuksesta ammattikouluun tai korkeakouluun on kaikille avoin maksukyvystä riippumatta.

Sisu ja sydän ovat vieneet meidät myös maailmankartalle ja Euroopan eturiviin.

Tänään lapsemme saavat elää maailman kolmanneksi turvatuimman lapsuuden. Näin ei ole läheskään aina ollut, vaan esimerkiksi neuvolat ja laadukas varhaiskasvatus luotiin tukemaan perheitä siinä, että jokaisella olisi mahdollisuus saada hyvät lähtökohdat elämää varten. Kuitenkin lasten ruumiillinen kuritus on kielletty Suomessa vasta vuonna 1984, kehitys on ollut tässäkin asiassa nopeaa.

Meidän panostamme tarvitaan myös globaalien ongelmien ratkaisuun. Meidän tarinamme köyhyydestä vaurauteen ja sisällissodasta kansakunnan eheyteen kiinnostaa. Myös meidän viestimme keinoista – kansanvallasta ja koulutuksesta – halutaan kuulla. Erityisesti presidentinvaalit ovat hyvä mahdollisuus keskustella Suomen roolista maailmassa. Haluan, että kansanvaltainen ja koulutukseen panostava Suomi on maailmassa rauhan, tasa-arvon ja kestävän kehityksen asialla – siksi arvovalintani näissä vaaleissa on Tuula Haatainen.

Meillä onkin lukuisia näyttöjä siitä, miten sisun ja sydämen yhdistelmällä voi menestyä. Sisu ja sydän ovat vieneet meidät myös maailmankartalle ja Euroopan eturiviin. Tulevaisuuden haaste onkin sisäänpäin kääntymisen välttäminen. Pienen kansakunnan kannattaa vaalia erilaisuuttaan rikkautena. Suomi kohtaa naapurinsa ja koko ympäröivän maailman haasteet yhdessä. Yhteisestä linjasta keskusteleminen kuuluu meille kaikille.

Jutta Urpilainen

Kirjoittaja on SDP:n kansanedustaja Kokkolasta.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta